Arturia Pigments 3 – enemmän on enemmän

|
Image

Arturian ensimmäinen oma, alusta alkaen itse luotu softainstrumentti on varttunut jo kolmanteen sukupolveensa. Nykyisellään kyseessä onkin jo melkoinen monsteri.

 

Pigments 3:n arkkitehtuurin ytimessä on kolme koneistoksi (engine) kutsuttua yksikköä, jotka tuottavat raaka-aineen äänelle. Koneistoista kaksi on keskenään samanlaisia, mutta kummallekin voi erikseen valita jonkin neljästä eri synteesitavasta, jolla ääni synnytetään. 

Näistä ensimmäinen jäljittelee analogista synteesiä, toinen hyödyntää Wavetable-tekniikkaa ja kolmas on nimikoitu Sampleksi. Neljäntenä on kolmosversion upouusi ominaisuus, additiiviseen synteesiin perustuva Harmonic.

Soivaan tulokseen voikin yhdistää hyvin erilaisia elementtejä siitä riippuen, millaiset synteesitavat kahdelle ensimmäiselle koneistolle valitsee ja kuinka niiden roolit kokonaisuudessa ajattelee. Sopivilla yhdistelmillä raja-aitojen yli pääsee liukumaan kevyesti suuntaan jos toiseen, kun kaksi erilaista maailmaa voivat soida lomittain tai toisiinsa kerrostettuina.  

Edellisten jatkeeksi on vielä kolmaskin koneisto, Utility. Sen varusvalikoimaan kuuluu kaksi itsellistä kohinageneraattoria resonoivine suotimineen sekä perusaaltomuotoja tuottava oskillaattori, jonka kyydissä kohinat ratsastavat.

Mutkat suoriksi -tyyppisesti voisi todeta, että kahdella ensimmäisellä koneistolla saa aikaan perinteisen soittimen tavoin käyttäytyviä soundeja tai äänimaisemia, joita voi koristella Utilityn erilaisilla häröilyelementeillä – kahahduksilla ja kohisteluilla, kumuilla ja kilinöillä.

Koska modulaatiolähteitä on yllin kyllin ja reititysmahdollisuudet joustavia, saa häröilyelementinkin käyttäytymään hyvin pikkutarkasti haluamallaan tavalla. Se voi seurailla esimerkiksi soiton dynamiikkaa tai verhokäyrää, jolloin on helppo kontrolloida vaikkapa alukkeiden päälle iskeytyviä tehosteita tai tuottaa soinnin niskaan hitaasti vyöryviä massoja. Häröt voi myös kytkeä esimerkiksi LFO:n alaisuuteen.

Kun soittimessa on kaiken päälle monipuolinen ja laadukas multiefekti sekä sekvensserilohko, alkaa kokonaiskuva hajotessaan hahmottua – Pigmentsin kanssa mutkien oikominen ei käy, mahdollisuuksia on niin runsaasti.

 

Harmonic, sanoi muusikko syntikasta

Pigments 3:n Harmonicin periaate on yksinkertainen: pohjaksi laitetaan soimaan siniaalto ja Partials-säätimestä kääntämällä sen selkään ladotaan kerrannaisia, joiden taajuus on siis aina edellistä korkeampi. Enimmillään näitä ylä-ääneksiä saa pinkkaan 512 kappaletta ja määrän lisääntyessä muuttuu sointikin yhä kompleksisemmaksi. 

Soivien äänesten lukumäärää ei tarvitse lukita kiinteästi, sillä tämänkin säädön voi sitoa sopivaan modulaattoriin, jolloin määrä muuttuu soinnin aikana. Yksi konsti lisää eläväisiä kudoksia luovan äänitaiteilijan kikkapussiin ja lisää tulee. 

Partials-ylä-äänekset sisältävät sekä perusaallon parillisia että parittomia kerrannaisia ja näiden keskinäistä suhdetta voi säädellä eräänlaisella balanssikontrollilla. Sen lisäksi voidaan määrittää rajataajuus, jonka yläpuolella ylä-äänesten sointivoimakkuutta säädellään erikseen joko tummemman tai kirkkaamman sointivärin saamiseksi. 

Sitten on eräänlainen formanttisuodin, jossa voidaan rajata jokin halutun levyinen ikkuna mistä tahansa kohdasta taajuuskaistaa ja vahvistaa sen sisäpuolella olevia ääneksiä.

Ylä-ääneksiä voi lisäksi jakaa stereokuvassa vasemmalle ja oikealle haluamassaan suhteessa. Tässäkkän ei tarvitse tyytyä staattiseen jakoon, Pigmentsissä on monia tapoja tuottaa satunnaista tai säännöllistä huojuntaa ja liikettä. Vaikutelma ei muistuta mitään tavanomaista stereohuljutinta, sillä panoroinnit elävät omaa elämäänsä eri taajuuksilla, jolloin soiva kudos väreilee mukavasti monella eri tasolla samanaikaisesti.

Image

Harmonic on Pigmentsin erikoisuus ja siihen uppoutuessa vierähtää rattoisasti tovi jos toinenkin.

 

Pelkästään ylä-äänesten lukumäärää, tyyppiä, stereopanorointia ja keskinäisiä voimakkuuksia muokkaamalla Harmonicista saa irti vaikuttavia soittosoundeja ja todella mysteerisiä atmosfäärejä. Vielä mielenkiintoisemmaksi käy, kun otetaan käyttöön kahdesta itsenäisestä lohkosta koostuva Spectrum-suodin morph-säätimineen. Kummallekin voi valita jonkin kahdeksasta erikoissuotimesta (kampa/formanttityyppisiä) sekä määrittää sekoitussuhteen, jolla niistä luodaan kokonaan uusi suodin. Ja kuten perinteisissäkin suotimissa, myös Spectru­min voi antaa vaikuttaa vain miedosti tai sitten todella rankasti, miten parhaaksi kuulee.  

Harmonicin ylä-äänesten käyttäytymisen ohjailuun on niin monta erilaista keinoa, että soundin ilmeikkyys on vain ohjelmoijan uutteruudesta tai lahjakkaista sattumuksista kiinni.

 

Koukussa ollaan

Pigments 3 ei ole minkään vuosikertalaitteen virtuaalinen toisinto vaan ihan oma alkuperäinen instrumenttinsa. Siksi arvioin sitä kolmen kriittisen kysymyksen kautta. Kuulostaako Pigments hyvältä? Mihin sen soundit soveltuvat? Ja kolmantena: onko sen käyttö hauskaa ja innostavaa?

 

Image

Monipuoliset kategorioinnit helpottavat sopivien ehdokkaiden seulontaa 1200 preset­ohjelman joukosta

 

Soundiltaan Pigments on täysverinen soittosyntikka, jonka preset-listalta köytyi verraten nopeasti käypä korvaaja kaikille keskeneräisen musiikkikappaleen syntikkaraidoille bassosta klaviatuureihin ja brasseista soolo-stemmoihin asti. En sano, että löysin yhtä moogimaisen tai täysin identtisen synabrassin kuin korvattava, vuosikertalaitteen toisintamiseen erikoistuneella virtuaalisoittimella tuotettu oli. Mutta löysin samat musiikilliset tehtävät erinomaisesti täyttäviä ja hyviltä kuulostavia soundeja, jotka toimivat keskenään hienosti alkamatta kuulostaa liian samasta ämpäristä ongituilta. Synteesityyppien moninaisuudesta johtuen Pigments 3:n soundit sopivat perinteisten soitinosuuksien ohessa myös tehoste- ja ambient-toimiin. Elokuva, peli, kuunnelman tehosteraita – kyllä toimii.

 

Image

Multiefektin ikkuna aukeaa modulaattoreiden yläpuolelle, ja tehosteidenkin parametrit saa ohjaukseen. Esimerkiksi kaiun tai viiveen voimakkuuden voi sitoa vaikkapa suoraan soitto-dynamiikkaan!

 

Arturia on onnistunut siinäkin, että polku Pigments 3:n omatoimiseen ohjelmointiin on tehty todella helpoksi. Kun hiiren siirtää säätimen päälle, ikkunan alareunan teksti opastaa sen käytössä. Liikkeelle voi lähteä vaikka jostain presetistä sammuttamalla kaksi koneistoa ja tutkimalla mitä jäljelle jäävä yksi kyseisessä soundissa toimittaa ja kuinka säätöihin kajoaminen tai synteesityypin vaihtaminen siihen vaikuttaa. Leikittely on kivaa ja tuottaa melko helposti käyttökelpoisia tuloksia vaikka ei olisikaan jonkin synteesityypin kanssa erityisen sinut entuudestaan.

 

Arturia Pigments 3

Virtuaali-instrumentti

• 1200 käyttövalmista preset-soundia
• kaksi äänikoneistoa, neljä eri synteesityyppiä
• kolmas äänikoneisto, siniaalto- ja kaksi kohinageneraattoria
• kaksi suodinta, 10 suodintyyppiä
• multiefektilaite, 18 erilaista efektialgoritmia
• laajat modulaatiomahdollisuudet
• sekvensseri
• toimii AAX-, Audio Unit- ja VST-plugin-formaateissa
• hinta: 199 €

Lisätiedot: EM Nordic

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2021. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.