Austrian Audio OC18 – partakoneen uusi tuleminen

|
Image

Jos on mikrofonin muotoilussa paljon tuttua, niin on sitä tekijöissäkin. Asialla ovat nimittäin perinteikkään AKG:n palveluksessa meritoituneet ja sittemmin oman yrityksensä perustaneet henkilöt.

 

Austrian Audiolla on toistaiseksi vain kaksi mikrofonimallia, joista Riffille testiin saatiin kiintellä herttakuviolla toteutettu OC18. Sen varusteluun kuuluvat kolmiportainen vaimennin signaalitason hillintään (pad) ja neliportainen bassoleikkuri alakerran jymyjen siivoamiseen (high-pass filter). Runkoon upotetut liukukytkimet pelaavat täsmällisesti, viimeistely on kauttaaltaan tip top ja mikrofonin olemus asiallisen hienostunut.

 

Image

 

OC18 toimitetaan sirossa kuljetussalkussa ja mukana tulevat vaahtomuovinen tuulisuoja, asiallinen kiintoadapteri sekä tehokkaasti runkoääniä vaimentava ja tiukasti mikrofonin kantaan tiukentuva kehtopidike. Mikrofonin voikin kääntää huoletta mihin asentoon tahansa, semminkin kun kehtoa kannattelevat kumilangatkin on pujoteltu niin, etteivät ne tahattomasti ponnahtele kiinnikkeistään.

Pakkaukseen kuuluva pikaopas johdattelee muutamalla piirroskuvalla käyttäjän alkuun. Minkäänlaisia taajuusvasteen tai suuntakuvion kuvaajia ei mikrofonin mukana tule, mutta tekniset suoritusarvot on painettu salkkua ympäröivään pahvikääreeseen.

 

Tulille

Verrokiksi koeäänityksiin valitsin niinikään suurikalvoisen ja kiinteällä herttakuviolla toimivan Neumann TLM103:n, joka tosin ei tarjoa padia eikä bassovaimenninta vaikka onkin hinnaltaan reippaasti kalliimpi. Malli on kuitenkin alan standardi ja tuttu, joten siihen lienee perusteltua tukeutua.  

Soinniltaan nämä kaksi poikkeavat toisistaan oleellisesti, vaikka joillakin tietyillä soittimilla ja tietyissä äänialoissa sokkotunnistus olisikin epävarmaa. Molemmilla mikrofoneilla myös suuntakuvion rajaus toimii erinomaisesti. Vaimennus sivulle ja taakse on tehokasta, eikä vuotoäänen piikikkyyttä esiinny.

Silloin, kun OC18:n bassoleikkuri ei ole päällä, sen alarekisteri ulottuu hyvin alas tasaisen vahvana ja selkeänä. Laulu- ja puheäänen puhahduksille se on paljaaltaan hitusen herkempi kuin verrokkinsa TLM103, mutta molemmissa pop-filtterin käyttö on lähiäänityksissä suotavaa ja ratkaisee ongelmat.

Keskialueen sointi on yleisilmeeltään miellyttävän tasainen ja itävaltalaisperinteestä juontuva tapa jakaa preesens-korostus kahdelle peräkkäiselle kukkulalle antaa sille omaa luonnettaan. Alempi korostus vasteessa lähtee jo alle kolmen kilohertsin lukemista ja saavuttaa huippunsa viiden kilohertsin kohdalla – kääntyäkseen reippaaseen laskuun jo kuuden kilohertsin viivalla. 

Vaan eipä hätää, alamäki on verraten lyhyt ja notkelman keskikohta osuu jotakuinkin kahdeksaan kilohertsiin. Sen jälkeen seuraa uusi, tällä kertaa pitkälle yli kymmenen kilohertsin päälle ulottuva korostus, joka tuo sointiin avaruutta ja kirkkautta. 

Käytännössä esimerkiksi akustinen rumpusetti kuulostaa Austrian Audion välittämänä jossain määrin agressiivisemmalta tai karkeammalta kuin TLM103:n kautta. Molemmissa alakerta soi tanakasti, vaikka TLM103:n kautta ääni välittyy ikäänkuin tiiviimmäksi paketiksi puristettuna, kun taas OC18 toistaa saman jytinän avoimempana ja laakeampana massana, jota bassoleikkurilla voi toki muotoilla tilanteen mukaan.

Keskialueella setti kolisee enemmän OC18:n välityksellä ja mikrofoni nostaa selkeämmin esiin myös matalien tomien herättelemän virvelimaton taustaresonoinnin, kuivakkaana ja rahisevana. 

Erityisesti hi-hatin, mutta myös muiden symbaaleiden selkään kapuloidut lyönnit puolestaan kalskahtavat kulmikkaammin kuin TLM103:n ikäänkuin jo valmiiksi sievistetyssä soundissa.

Erilaisten shakereiden, tamburiinien, triangelien yms. käsiperkkojen soundeissa mikrofonien väliset erot riippuvat ihan siitä miten kyseisen soittimen ylä-äänekset mallaavat preesens-alueiden erilaisuuteen. Jos haussa on tietynlainen räyhäkkyys, jolla soitin nousee esiin miksauksesta, OC18 on hyvä lähtöoletus mikrofoniksi. Jos taas instrumentin soundi pitää saada uppoamaan miksaukseen, TLM103 saattaa olla se suosiollisempi valinta.

Teräskielisellä akustisella kitaralla OC18:n preesens tuottaa rouhean ja vahvan klangin, jossa sormisoitto artikuloituu täsmällisesti ja komppiharjaus piirtyy karhean erottelevana. Kovasta materiaalista valmistetun plektran ja kielen kohtaamisessa on hitunen samaa metallista kalskahdusta kuin symbaaleissakin. Myös otekäden siirtelystä syntyvät sivuäänet OC18 nostaa esille äkäisempinä kuin TLM103. Siinä missä jälkimmäinen istuttaa kuulijan jalopuilla paneloidun neukkarin plyysisohvalle, OC18 vie kuulijan mielikuvitusvierailulle teollisuusrakennuksesta saneerattuun, krouvien pintojen ympäröimään loftiin, istumaan jykevästä lankusta veistetylle penkille. 

Ihmisäänelle OC18 passaa erinomaisesti ja hallittu proximity-efekti suo keinoja ilmaisun sävytykseen. Edellä kuvatut soinnin ominaispiirteet eivät katoa minnekään, joten lopullinen arvio syntyy aina kunkin laulajan oman soundin, ympäröivän tilan ja musiikin muun soundiestetiikan summana.

Kummallakin mikrofonilla äänitysjälki on erinomaista, sävyltään vain erilaista. Vähän kuin vertaisi nisupullaa ja grahamsämpylää keskenään – tekstuuri on erilainen ja kumpikin leipomus suosii omanlaistaan päällistä, yksi kaipaa hilloa, toinen suolaista juustoviipaletta seurakseen. 

 

Hauska tappa vanha tuttu

Image

Frankfurtin messuilla 2019 julkisuuteen astunut Austrian Audio kertoo aloittaneensa malliston suunnittelun puhtaalta pöydältä, mutta itävaltalaista mikrofoniperinnettä kunnioittaen. Ymmärrettävää, onhan asialla yli 20 entistä AKG:n työntekijää. 

Messuilta napatussa kuvassa yrityksen taustoista kertoo Austrian Audion perustajiin kuuluva toimitusjohtaja Martin Seidl.

Niinpä oma CKR12-kapseli syntyikin ääni-ihanteen osalta vintage-AKG:n hengessä, vaikka teknisesti tämä käsityönä koottava kapseli onkin Austrian Audion oma luomus. 

Tässä vaiheessa mikrofonimalleja on kaksi ja ne perustuvat samaan kapseliin. 

Testissä olleesta mallista poiketen OC818 on toteutettu vaihdettavalla suuntakuviolla ja siten, että kapselin kummankin kalvon signaalit saa halutessaan erillisinä komponentteina ulos mikrofonista. Ideana on, että näiden kahden komponentin keskinäinen balanssi säädetään vasta miksausvaiheessa, jolloin suuntakuviota ja sen kautta tilainformaation määrää soundissa voi justeerata vasta ihan loppumetreilläkin. Perinteinenkin metodi – suuntakuvion valinta jo äänityshetkellä – toki onnistuu, joko mikrofonin runkoon upotetulla kytkimellä tai vaihtoehtoisesti mikrofoniin liitettävän bluetooth-vastaanottimen ja applikaation yhdistelmällä
langattomasti.

Image

Austrian Audio ilmoittaa, että tehtaalta lähtevien mikrofonien toleranssit pysyvät yhden desibelin haarukassa ja mitkä tahansa kaksi mikrofonia voivat siten muodostaa stereoparin. Niinpä kummastakaan mallista ei ole erikseen myynnissä valmista stereoparia, ja keskenään sekoittamalla niistä voi koota myös M/S-parin. 

 

Austrian Audio OC18

Isokalvoinen kondensattorimikrofoni

• suuntakuvio herttta
• toistoalue  20 Hz – 20 kHz
• signaalitason vaimennin: 0 / -10 / -20 dB
• bassoleikkurin rajataajuuden valinta: 0 / 40 / 80 / 160 Hz
• maksimiäänenpaineen kesto 148 dB SPL
• nimellisimpedansssi 275 ohmia
• herkkyys 13 mV/Pa
• Itseiskohina 9 dB SPL (A-painotuksella)
• hintaluokka n. 700 euroa

Lisätiedot: Austrian Audio

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.