Headrush MX5 – pienennetty voimanpesä

|
Image

Digitaalitekniikan tehot kasvavat ja laitteiden koko pienenee. Eivät ne aiemmat vuosikerrat välttämättä varsinaisesti mitenkään vanhene, uuden laitepolven myötä saman saa vain usein edullisemmin ja pienemmässä kotelossa.

 

Muutama vuosi sitten käsittelimme Headrush Pedalboardia, joka silloin todettiin isoksi ja painavaksi, mutta sen vastineeksi todella tehokkaaksi kitaraprosessoijaksi. Laitteessa oli neliydinprosessori ja värillinen kosketusnäyttö, alan huippua tuolloin.

Nyt tutkailtava Headrush MX5 on sekin varustettu moniydinprosessorilla ja kosketusnäytöllä. Valmistajan mukaan MX5:n tarjoama laitemallinnuksien valikoima vaikuttaa likimain samalta kuin Pedalboardissa ja soundipaketitkin ovat yhteensopivia laitteiden kesken.

Image

Kookkaammssa Pedalboardissa oli kaksi kuuden poljettavan kytkimen rivistöä merkkivaloineen, MX5:ssä polkukytkimiä on vain kolme. Valmiiden tallennusten avaamisessa ja nopeiden valintojen tekemisessä tämä määrä on riittävä, joskin yksityiskohtaisempi käyttö ja selaaminen vaativat enemmän painalluksia. 

Pedalboardiin verrattuna MX5 onkin todella pieni. Ei sentään vuosien takaisten Zoomin minimultipedaalien luokkaa, mutta alle 30 cm leveä ja 15 cm syvä. Korkeutta sen sijaan on aika lailla – 7 cm – mikä tarkoittaa sitä, että jalka on nostettava kokonaan laitteen päälle kytkimien polkemiseksi. Kantapään pitäminen lattiassa ei tuntunut mukavimmalta käyttöasennolta. 

Image

MX5:n kotelointi on päältä tukevasti metallia ja takalevyssä ovat kaikki tarpeelliset liitännät. Pääosin ne on toteutettu jämäköin liittimin, mutta minikokoiset aux-, kuuloke- ja midiliitännät samoin kuin ulkoisen virtalähteen liitäntä ovat tavanomaisempaa tyyppiä ilman tukirengasta tai upotusta. 

Laite painaa puolitoista kiloa ja sen mukana tulee oma virtalähde. Pohjalevy on muovia.

Kotelon päällä on kaksi pyöritettävää säädintä: päävoimakkuus sekä parametrien asetuksiin ja tallennukseen käytettävä monitoimipyörä. Värillinen kosketusnäyttö on nelituumainen – isompikin olisi saattanut tähän koteloon mahtua, eivätkä ne nykyään ole edes kalliita. Itse asiassa Headrushin omassa Gigboard-mallissa oli isompi näyttö.

 

Pelkkä kosketuskin riittää

Ohjelmoinnit ja toiminnot hoidellaan joko kokonaan kosketusnäytöltä tai käyttäen apuna kotelon vasemman reunan data-kontrolleria.

Rig Modessa lähdetään liikkeelle kokonaan tyhjästä tai muokataan jo valmiita tallennuksia. Se avautuu näyttöön ketjuna, jonka paikkoihin voi näpäytyksellä ruveta valitsemaan mallinnuksia vahvistimesta, kaiutinkaapista ja efekteistä. Koskettamalla sijoitetun laitteen kuvaketta avataan tämän osion parametrien säädöt – ja näissähän tekemistä riittää, jos näin haluaa. Valmiin kokonaisuuden kehittää kyllä nopeastikin, mutta pienten yksityiskohtien kanssa saa aikaa kulumaan.

Kosketusnäytöllä voi helposti siirrellä ketjutettujen laitteiden järjestystä ja kuulostella sellaisiakin yhdistelmiä, joita oikeilla pedaaleilla ja vahvistimilla ei muutoin tekisi. Ja tarjolla on mahdollisuus kytkeä rinnakkain kaksi vahvistinta ja tai kaiutinkaappia.

Erityisen mukavaa on, että omille tallennuksille on helppo kirjoittaa nimi näyttöruutuun ilmestyvän näppäimistö­kaa­vion avulla. Useimmilla muilla multilaitteilla nimen syöttäminen on työlästä ja jää usein tekemättä.

Efektilaitteiden kuvakkeille voi ja kannattaakin määritellä oma värinsä. Siitä on suurta hyötyä Scene-tilassa, jossa käyttötilanteessa voidaan kytkeä valittuja efektejä yksittäin tai ryhminä päälle ja pois tai vaihtaa niiden parametrien asetuksia tai kokonaan ketjun kokoonpanoa. Tässä tilassa – ja muulloinkin – kolmen polkimen vieressä olevien merkkivalojen väri vastaa näyttöruudun alalaidassa näkyvää kolmen toiminnon valikoimaa.

Hands Free -tilassa parametreja voi säätää ekspressio­pedaalilla. Tähän tilaan pääseminen vaatii kuitenkin polkukytkimen pitämistä hetken aikaa painettuna kaksi peräkkäistä kertaa. Keikalla kesken biisin tähän ei ehkä ole aikaa ja sen sijaan kannattaa hyödyntää Setlist-asetusta, jossa samaan kansioon kootaan haluttu valikoima Rigeja asetuksineen ja selaaminen on silloin nopeampaa.

Jos kuitenkin käyttää Hands Free -tilaa, näppärä ominaisuus on määritellä ekspressiopedaalin vaikutusalue, jolloin sillä poljetut muutokset voi rajata haluamallaan tavalla – ei aina tarvitse mennä nollaan tai täyteen arvoon.

Valmiita tallennuksiakin on nivaska, ja ne toimivat ainakin esimerkkeinä laitteen ominaisuuksista ja mahdollisuuksista. Niihin on kylläkin annosteltu efektejä varsin runsaalla otteella, joten saattaa heti ilmaantua tarvetta tehdä omat käyttötallennukset näitä keventäen.

Headrushin kotisivulla on MX5:lle latauspalveluja – kuten ohjelmistopäivitys sekä artistien laatimia soundipaketteja. Jostain syystä valmistaja on kuitenkin jättänyt kokonaan tekemättä applikaation, jolla parametreja voisi editoida tietokoneella tai muulla älylaitteella. Rigien ja Setlistien tallennuksia voi kylläkin tietokoneen ja MX5:n välillä siirtää. Samoin MX5:lle voi tietokoneen kautta ladata uusia muiden tekemiä impulssivasteita, joskin vakionakin niitä on jo noin 300…

 

Päätelmiä

Perinteisen kaluston käyttäjällä soundi on heti valmis, kun vahvistimet, kaiuttimet ja pedaalit on kytketty ja virta päällä. Ja tällaisellahan toki pärjää mukavasti.

MX5:n kanssa tarvitaan jonkin verran tutustumista laitteeseen ja ohjelmoimista. Sen ei pitäisi pelottaa, onhan älylaitteiden sovellusten parissa touhuaminen nykyään kaikille tuttua, eikä MX5:n valikoiden ja kuvatilojen kanssa toimiminen ole sen ihmeellisempää.

Lisäksi kannattaa kysyä, kuinka monta erilaista soundia keikkasetissä on käytössä. Jos vastaus on vaikkapa 20, tuollaisen määrän kasaa MX5:lla reilussa tunnissa. Mahdollisuuksien määrä saattaa alussa tuntua hämmentävältä, mutta toiminnot ovat loogisia ja käsitys niiden käytöstä muodostuu nopeasti.

Kosketusnäyttö tekee muokkauksista nopeaa, värikoodit selkeyttävät toimintoja ja tallennusten nimeämisen ja järjestelyn helppous auttavat suuresti.

Siinä missä prosessoinnin, mallinnuksen ja impulssivasteiden teknologiat ovat kehittyneet tehokkaalle tasolle, ihmiskorvan evoluutio ei ole muuttunut yhtään. Niinpä digitaalisten soundien erottaminen klassisista analogisoundeista on likimain mahdotonta.

MX5 tarjoaa kompaktissa ja nyt helpommin mukaan otettavassa ja aiempaa edullisemmassa paketissa mojovasti sisältöä tehoprosessorilla toteutettuna.

 

Headrush MX5

Mallintava multiefekti sähkökitaralle ja bassolle

Mallinnokset:
• 46 vahvistinta
• 15 kaiutinkaapeista
• 10 mikrofonia
• 63 efekteistä
• 10 pedaalitoimintoa

Muuta:
• yli 300 impulssivastetta
• värillinen kosketusnäyttö
• 20 minuuttia tallennustilaa loopeille

Liitännät:
• instrumenttitulo
• mono/stereolähtö
• efektilenkin lähtö ja paluu
• ulkoisen ekspressiopedaalin liitäntä
• kuulokelähtö (3,5 mm)
• midi in ja out (3,5 mm)
• USB-portti äänityksiin ja tiedostojen siirtoon
• virtalähteen liitäntä (virtalähde kuuluu mukaan)

Hintaluokka 500 €

Lisätiedot: Luthman Nordic

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2021. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.