Nayteikkuna

Koch OD’63 ja Superlead – etuvahvistimia eikä efektejä

Nyt ei panna kitaravahvistimen eteen säröpurkkia lisävaihteeksi. Nyt korvataan vahvistimen etuaste kokonaan.


Näiden kojeiden kotelointi vie ajatukset tavanomaisten efektipedaaleiden suuntaan. Sellaisia ne eivät kuitenkaan ole, vaan kyseessä on kaksi täysimittaista etuvahvistinta. Rakenteellisesti ja toiminnallisesti niissä on runsaasti yhteisiä piirteitä, mutta soundillisesti ne ovat tyystin erilaisia.
Siinä missä OD’63 toisintaa 50-luvun Fender-soundia, ilmentää Superlead 80-luvun Marshall-maailmaa. Kumpainenkin tietystikin Kochin tapaan teemaa tulkiten ja lyhyesti todettuna niin onnistuneesti, että esikuvat käyvät kuulostellen ilmi heti kättelyssä eikä lajimääritystä ole tarpeen lähteä lunttaamaan lippusista tai lappusista.

Äänimaailman radikaalista erosta huolimatta perusrakenne on molemmissa sama. Laitteet ovat kaksikanavaisia ja aina päällä – mitään ohituskytkentää ei ole vaan jalkakytkimet ohjaavat kanavanvaihtoa ja särökanavan boost-toimintoa.

Molemmissa etuvahvistimissa kolmialueinen sävynsäätöpaletti vaikuttaa yhtä aikaa kumpaankin kanavaan. Soinnissa ilmenevän Fender/Marshall-peruseron lisäksi kojeet poikkeavat toisistaan ratkaisevasti kuitenkin myös ekvalisaattorin toteutuksen osalta.

OD’63:n korjain mykistää vahvistimen kokonaan, jos kaikki säätimet kääntää minimiasentoon. Muutos potikan nolla-asennosta täpöilleen avattuun on iso, mutta tasainen – rajuksi tai äkkivääräksi ei säätimistöä voi luonnehtia.
Superleadissa taas ääntä tulee aina ja vaikutuksiltaan miedommalta tuntuvalla sävynsäätimistöllä haetaan vain erilaisia painotuksia soundiin.

Puhtaalle on kummassakin pedaalissa oma volume-säätönsä, särölle erilliset gain- ja volume-potentiometrit, joita täydentää toisella jalkakytkimellä käyttöön polkaistava lisävahvistus. Boostin suuruutta ei kerrota, mutta kummassakin mallissa se kasvattaa komppisärön soolokelpoiseksi, vahvistimen omaan tyyliin sopivalla tavalla.

Efektit lenkkeihin

Koch on varustanut molemmat pedaalit kahdella efektilenkillä. Näistä ensimmäinen on bufferoimaton ja tarkoitettu sellaisille perinteisille efekteille, jotka yleensä kytketään kitaran ja vahvistimen väliin. Säröt ja esimerkiksi analogiset phaserit istuvat tähän kohtaan hienosti.
Toinen efektilenkki on bufferoitu ja se taas on ajateltu esimerkiksi kaikujen, viiveiden ja modulaatio-tehosteiden käyttöä varten.

 

Ähvästä ämmään

Fender-maailmasta ammentava OD’63 on soinniltaan leveä ja mellevä. Vaikka klangi on tarvittaessa kirkas kuin kristalli, se ei kilahda korvaan ilkeästi vaan säilyttää diplomaattisen olemuksensa. Myös särömaailma on esikuvan tapaan lempeän sorttinen, vaikka tarvittaessa mukaan saakin viiltävämpää sävyä. Olemukseltaan OD’63:n särö on silti rajuimmillaankin kuin puhtaan soinnin verhona liehuva repaleinen huntu – ääni murtuu, muttei ärjähtele.

Brittiperinteeseen nojaava Superlead sen sijaan tarjoaa ärhäkkäästi murisevan ja tiukan ytimekkäästi puskevan kiilan. Sen skaala on kuitenkin yllättävän laaja ja vaikka Koch itse ni-meää Superleadin esikuvaksi 80-luvun Marshallin, niin pedaalilla pääsee kyllä matkustamaan ajassa paljon varhaisempaankin rock-historiaan.
Miedommalla gainilla esiin saa myös mukavan ja sävykkäästi soittotatsiin reagoivan reunasärön, joka sitten boost-toiminnolla tai hanikkaa hieman enemmän avaamalla kasvaa 70-luvun alun raskaan rockin rouheeksi. Kun gain-säädintä kääntää suuremmalle, edetään fuzzimaisten ja luonteeltaan verraten käskevien sävyjen kautta lopulta venyvän sitkaaseen pitkäsointiin, jolla sopii kiskoa Still Got the Bluesin tyyppistä sanomaa erittäin uskottavasti.

 

Kolmen sortin kytkentöjä

Koch tähdentää, että OD’63 ja Superlead ovat nimenomaan itsenäisiä ja kokonaisia etuvahvistimia, eikä niitä ole tarkoitettu ensisijaisesti normivahvistimen eteen kytkettäviksi. Sekin mahdollisuus on kyllä huomioitu henkilökohtaista vahvistinta varten tarkoitetun monitoriliitännän re-amp-vaihtoehdolla, mutta tilanne taitaa toisella kotimaisella ilmaistuna olla helposti ”tårta på tårta”.

Kokeilin kumpaakin pedaalia kolmen eri kombon kanssa, joista ’57 Twin oli kaikkein krantuin. Sen kanssa Kochin volumet oli soviteltava todella hienovaraisesti, jotta yhteispeli sujui – muussa tapauksessa dynamiikka tuntui latistuvan kahden peräkkäisen etuvahvistimen ketjussa aika lailla ja niin kävi myös soittotunnelmalle. Marshallin 1974X -kombolla yhteispeli taas luontui kuin heittämällä.

Kochin pedaalit voi kytkeä myös varsinaisen vahvistimen efektilenkin paluuliitäntään, jolloin signaali ohjautuu suoraan pääteasteeseen. Tämä tilanne vastaa jo enemmän alkuperäistä ideaa.

Parhaimmat tulokset sain kuitenkin kummallakin testilaitteella kytkemällä ne vuorollaan balansoidun linjalähdön kautta aktiiviseen Dynacord AMX12 -monitorikaiuttimeen, jossa on tarjolla tavanomaisen kulmamonitori- ja PA-sovellusten lisäksi myös mahdollisuus juuri kitarakäyttöön räätälöidyllä toistovasteella.
Tämä asetelma vastaa myös Kochin esittämää ajatusta kytkeytyä keikalla suoraan PA-laitteistoon ja hoitaa lavakuuntelu joko kulmamonitoreilla tai korvanapeilla. Vaikuttaa todella käytännölliseltä ratkaisulta sellaisilla keikoilla, joissa monitorointi hoidetaan kattavasti eikä välitöntä tarvetta oman henkilökohtaisen vahvistimen käyttöön ole: vähemmän kamaa lauteilla, vähemmän rompetta roudattavana.

Kumpikin pedaali pelasi loistavasti myös suoraan äänityslaitteistoon kytkettynä – sekä soittotuntuma että soundi ovat niin hyviä kuin ne voivat linjasoitossa ylipäänsäkään olla.


Koch OD’63 ja Superlead

Etuvahvistimia kitaralle

• putkikytkentä, 12AX7
• puhdas kanava, volume
• särökanava, gain ja volume, boost
• kanavilla yhteinen 3-alueinen eq
• kaksi erillistä efektilenkkiä: bufferoimaton ja bufferoitu
• balansoitu linjalähtö kaiutinsimuloinnilla, XLR
• balansoimaton linjalähtö omaa monitorointia varten
• toimii 12 V tasavirralla, virtalähde kuuluu pakettiin

Hinnat:
• OD’63: 297 euroa
• Superlead: 297 euroa

Lisätiedot: Soundtools
 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 3/2015. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.

Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

 
13.02.2016
|
Teksti: Lauri Paloposki | Kuvat: Tommi Posa
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy