Radial HDI – hiukan erityisempi DI-boksi

|
Image

Toisinaan ensivaikutelma on oikea, pitävä ja kaikin puolin lopullisesti pätevä. Paketistaan esiin nostettaessa HDI luo kuvan jämerästä ammattityökalusta ja juuri sellainen se onkin. 

Kaikki alkaa instrumenttiliitännän viereen sijoitetusta vipukytkimestä, jonka napsautuksella 200 kilo-ohmin nimellis-impedanssi vaihtuu kahden megaohmin suuruiseksi. Olipa käytössä pietso- tai magneettimikki, sovitus ei ole pulma.

Sama asialinja jatkuu takalaidan lähtöihin saakka, jossa valittavana on joko linja- tai mikrofonitasoinen balansoitu signaali. Muusikon oman vahvistimen ruokkimiseen tarkoitettu balansoimaton lähtöjakki tekee niille seuraa, ja mielenkiintoisena lisänä on pikkujakilla toteutettu vaihtoehtoinen tulo – syntetisaattorille. No miksikäs ei…

Image

HDI:n mukana toimitetaan räkkiasennussarja, jolla laitteen saa pysyvämmin kiinni, jos sijoitus pöytä- tai hyllytasolle ei ole käytännöllistä omassa työpajassa. 

Virtalähde on laitteen sisällä ja sähköä se ottaa suoraan verkosta standardijohdolla.

 

Puhtaasta rosoiseen 

Radial puhuu HDI:n kohdalla kahdesta kanavasta, puhtaasta ja säröisestä. Tätä ei pidä ajatella kitaravahvistimen kahden kytkimellä vaihdettavan kanavan kaltaisena juttuna, vaan käytännössä laitteessa on ikäänkuin kaksi päällekkäin soivaa kanavaa, joiden välillä on portaaton liukuma. Liukumaa säädellään ensisijaisesti Color-potentiometrillä, joskin Level-säätimen asennolla on myös vaikutusta tulokseen.

Image

Colorin ensimmäisen kääntöpuoliskon aikana soundi muuttuu täysin puhtaasta hitusen sakenevaan ja tällä sektorilla muokkaukseen voi käyttää myös HDI:n optista kompressoria. 

Valintakytkimen ala-asennossa kompressori ei ole lainkaan signaalipolulla. Keskiasennossa kompressori on mukana ja reagoi, mutta verraten epäherkästi koska kynnystaso on tarkoituksella korkea. Tällä asetuksella vain voimakkaimmat piikit saavat merkkiledin vilkahtamaan. Ylimmässä asennossa kynnystaso on sitten alempi ja kompressori tarraa kiinni hanakammin.

Level-säätimen ja kytkimellä valittavien kynnystasojen ansiosta dynamiikan muokkauksen voi Radial HDI:ssä sovittaa tilanteeseen. Kompressoria voi käyttää vain varmuusvarana satunnaisia piikkejä taltuttamaan tai hyvin efektinomaisesti mankeloimaan koko soitto saman tien. 

Luonteeltaan optokompressorit usein mielletään luonteeltaan loiviksi, mutta tämä ei tarkoita etteikö HDI:n kompressorin vaikutusta huomaisi äkkinäisempää tekstiä soittaessa. Leveliä tarpeeksi avaamalla – ja etenkin vahvemman sortin mikeillä ladatulla soittimella – kompressori kyllä lyttää basson tai kitaran signaalin rajuimmillaan melkoisen lättänäksi, eikä soundi ole ääritilanteessa enää musikaalinen. Pieni pakitus tasonsäätimellä palauttaa ryhdin soundiin. Lempeämpi tasojen paimennus ja yksittäisten piikkien taittaminen sujuukin kuin huomaamatta, jos nyt ei tuijota herkeämättä etulaidan vilkahtelavaa lediä.

 

Syvemmälle säröön 

Kun Color-potentiometri ohittaa kello 12 lukeman, väistyy kompressio pois ja matkaillaan kohti saturaation syvyyksiä. Särön tuottamiseen HDI:ssä on kaksi osatekijää, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden. Ensimmäisen on Jensenin muuntaja, jonka takaisinkytkentään säätö vaikuttaa ja näin tuotetaan parillisia harmonisia särökomponentteja. Tätä täydentää putkivahvistimen signaalitietä ja käyttäytymistä jäljittelevä putkikytkentä, jolla puolestaan saadaan aikaan epäsymmetrinen särö.

Vaikka lopullinen soundi muodostuu Level- ja Color-potikoiden yhteispelillä, ei asetelma silti vastaa tyypillistä vahvistimen gain-potikan ja master volumen yhdistelmää. Säröpitoisuutta voi kyllä kasvattaa portaattomasti täyspuhtaasta hyvin sumuiseen, mutta luonteeltaan särö on verraten staattista, eikä se anna ihan täysiä mahdollisuuksia puhtaan ja kevyesti rouskahtavan soundin rajamailla kikkailuun. Sävyltään särö on musikaalista kuunneltavaa ja se tuo puhtaan linjasoundin rinnalle erinomaisen orgaanisen vaihtoehdon, lukuisin vivahdemuunnelmin.

Ja mikäli soundi paksunee liikaa, voi säröytetyn signaalin alakertaa kuivattaa ylipäästösuotimella, jossa niin ikään on ohitusasennon vaihtoehdoksi kaksi erilaista suodatusta: kaistan rajaus 40 hertsin nimelliseltä rajataajuudelta tai 100 hertsin korkeudelta.

Suotimen jyrkkyys on kuusi desibeliä oktaavia kohden – määrä jolla vaikutus on selkeästi kuultava, mutta joka ei tärvele soittimen sointia liian äkkiväärällä muokkauksella. 

Toisessa päässä spektriä Presence-säätö vaikuttaa soundin yleiskirkkauteen ja sekin on toteutettu fiksusti. Sointiin tulee kirkkautta ja sähisevyyttä, mutta keskialueelle ei muodostu korvaa rassaavaa puolitylpän naulan kaltaista piikkiä. Ja silloin, kun operoidaan Color-säädön äärimäärillä, tuottaa ylenpalttinen Presence sen mausteeksi häijysti viiltäviä sävyjä, joilla juurimusiikin tuskasäveliin saa roisia uskottavuutta.

 

Halvat ovat eri hyllyssä

Vanha totuus pätee tässäkin: hyvää ei saa halvalla. Se taas on kokonaan toinen kysymys, mihin köyhällä on varaa ja mikä on riittävä laatutaso omaan toimintaan. Jos budjetti ei asettaisi rajoituksia, hankkisin empimättä yhden tällaisen kalustoon ihan vain sen vuoksi, että olisi yksi luotettava ja verraten persoonallinen vaihtoehto linjasoittoon nykyisten ja sinänsä kelpojen tapojen rinnalle. HDI on nimittäin konstailematon ja suoraan valmista jälkeä tuottava laite, jonka soundissa on mukavasti variointimahdollisuuksia ja ennen kaikkea se on parasta valioluokkaa: terve ja dynaaminen.

Lisäksi sillä on tiettyä ja kiistämätöntä auktoriteettia. Kun vierailevan muusikon soittimen kytkee HDI:n jakkiin, myös soittajan tunnepuoli saa aimo terästyksen – nyt tehdään oikeasti jotain eikä vain leikitellä. 

 

Radial HDI

Raskaansarjan DI-boksi

• kitaratulo, valittava impedanssi 200 kilo-ohmia / 2 megaohmia
• level-, color- ja presence-säätimet
• ylipäästösuodin särösignaalille, vaimennus 6 dB / oktaavi (< 40 Hz / < 100 Hz / ei vaimennusta) 
• optokompressori: 3-asentoinen kytkin (ei kompressiota / mieto / voimakas)
• audiomaaton erotuskytkin (ground lift)
• linjatason tulo syntetisaattorille, minijakki
• balansoitu lähtö linja- ja mikrofonitasolla (2 × XLR)
• balansoimaton lähtö kitaravahvistinta tms. varten

Hintaluokka n. 950 euroa

Lisätiedot: Msonic

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.