Nayteikkuna

Sampo Drums – virvelikolmikko kokeilussa

Suomi on soitinrakentajien maa. Käsillä tekemisen jaloa taitoa vaalii osaltaan stave-tekniikalla rumpuja Oulussa työstävä Sampo Leppävuori. Amfisoundin parissa hankittu pitkä kokemus näkyy ja kuuluu nyt Sampo-virveleissä.

 

Tuore Sampo-rumpumerkki tulee Oulusta, soitinrakentajamestari Sampo Leppävuoren verstaalta. Ikaalisten soitinrakennuskoulusta vuosituhannen alussa valmistunut Leppävuori tuli tunnetuksi Amfisoundin toisena perustajajäsenenä. Viitisentoista vuotta kitaroita ja bassoja valmistaneen yrityksen sulkiessa ovensa vajaa pari vuotta sitten Leppävuori siirtyi rumpujen pariin.

Leppävuoren ryhtymisessä rumpusepäksi oli keskeisenä ajatuksena, ettei kannata lähteä tekemään samaa mitä markkinat ovat ennalta väärällään. Leppävuori päätti keskittyä virveleihin, ja nimenomaan stave- eli palkkimenetelmällä valmistettuihin.

– Alussa kimmokkeena oli testata miltä kuulostaa rumpu, joka on tehty kokopuusta eikä mistään vanerista, Leppävuori puuskahtaa viitaten vallitsevaan valmistustekniikkaan, jossa rummut kasataan laminoimalla päällekkäin ohuita viiluja ristiin ja rastiin.

Kaikissa Leppävuoren rumpumalleissa palkit eivät välttämättä ole yhtä puukappaletta, vaan saattavat olla syvyyssuunnassa kahdesta palasta liimattuja. Tällöin saadaan ulkopuolelle eri pintaa kuin sisään. Vaikkapa ”kiulumainen” ulkonäkö syntyy vuorottelemalla pintapalkissa tummanpuhuvaa eebeniä ja vaaleaa koivua, samalla kun rummun sisärunko on kuitenkin yhtä vakioitua puulajia.

 

Loputonta työstöä

Palkeista valmistamisen rinnalla Leppävuoren toinen erikoisuus ovat eksoottiset puulajit – eli pitkälti ne samat, jotka tulivat tutuiksi Amfisoundin kielisoitinvalikoiman kautta. Ja muutakin yhteistä aiempaan uraan löytyy. Vaikka rumpujen tekemiseen toki tarvitaan erikoismuotteja ja -työkaluja, on työstömenetelmissä ja -välineissä paljon samaakin: sahataan, liimataan, jyrsitään, hiotaan, öljytään ja lakataan. Sitten hiotaan lisää.

Palkkien liimaaminen kehäksi ei Leppävuoren mielestä ole rummunrakennuksessa kovinkaan hankalaa, varsinainen työ alkaa oikeastaan vasta sen jälkeen. Amfisound tuli tunnetuksi siitä, että viimeistelystä ei tingitä, ja sama kuvastuu Sampo-virveleissäkin.

– Inhoan sanontaa, että soittimessa näkyy ”käsityön leima”. Sillähän vain tarkoitetaan, että soitin on vähän kökösti viimeistelty. Mielestäni käsityöläisen valmistamien soittimien pitää olla hienompia kuin parhaat tehdassoittimet!

Komeita pintoja Leppävuori on toteuttanut esimerkiksi käyttämällä palkin pinnassa loimuvaahteraa yhdistettynä rungon sisäkehälle jäävään koivuun.

 

Puulajit haltuun

Leppävuoren rumputehtailu on vielä sen verran alkumetreillä, että läheskään kaikkia potentiaalisia puulajeja ei ole vielä testattu. Suunnitelmissa ovat esimerkiksi kokonaan mahongista ja saarnista valmistetut virvelimallit.

Leppävuorta kiinnostaa tutkia myös, missä määrin puulajin valinnalla voi kompensoida rummun fyysisiä mittasuhteita ja muita ominaisuuksia. Suunnitteilla on esimerkiksi piccolo, josta löytyisi kunnolla alapäätä. Tämä tapahtuu tietysti valitsemalla raaka-aineeksi tietyn kovuuden omaavaa puuta, joka tuo uuden parametrin rummun pienen koon ja kireän vireän kolmiyhteyteen.

Leppävuorella alkaa olla hyllyssään kohtuullinen valikoima esittelyrumpuja. Tästä eteenpäin virvelit tehdään käsityöläispajan normaalein periaattein tilaustyönä suoraan soittajalle, ilman välikäsiä.

Rummunvalmistajana Leppävuori uskoo pitäytyvänsä virveleissä, eikä ole laajentamassa repertuaaria settien puolelle siksikään, että se vaatisi lisää koneita, muotteja ja muita työkaluja. On toinenkin syy: virveleillä on selvästi enemmän kysyntää.

– Rumpalilla on yleensä vain muutama setti, ja sopimuksien takia niiden on joskus jopa oltava tietyn merkkisiä. Virveleitä sen sijaan voi olla kuinka monta tahansa, ja vaikka minkä merkkisiä.

 

Kolmikko kokeilussa

Kun rummun kyljessä lukee ”Sampo Quality Drums – Handmade in Finland”, on sanoille parasta löytyä katetta. Ja löytyihän sitä.

Riffin pajalle toimitetusta Sampo-rumpujen satsista oli pakko napata ensimmäisenä telineeseen kenties kolmikon komein, savunharmain kromivantein ja putkipesin silattu rumpu, jonka runkopalikat on liimattu kahdesta osasta: päällipuoli on mustanpuhuvaa eebeniä ja sisärunko vankkaa vaahteraa.

11 millimetrin paksuinen runko ja eebenin suuri tiheys tuntuvat näpeissä – rumpu tuntuu painavammalta kuin moni normi-viisituumainen.

Verrokkeina käytettyihin tiikkirumpuihin rinnastettuna ”Exotic Eben” soi kolmikosta kirkkaimmin ja pisimpään. Kantti-isku on läpitunkeva ja selkeä, mutta ei riipivä.

Komean rummun viimeistelee Trickin ensiluokkainen mattokoneisto, johon voi asettaa maton kireydelle kolme ”presettiä”. Tämä osoittautuikin näppäräksi keinoksi lisätä sointiin tarpeen tullen pehmeyttä tai ”löysyyttä” kajoamatta lainkaan kalvoon ja menettämättä eebenrummun luonteenomaista kovaa kirkkautta.

 

Rumpuja tiikistä

14-tuumaiset Sampo-virvelit valmistetaan kahdestakymmenestä viiden sentin levyisestä ja parin sentin paksuisesta palasta. Testiyksilöiden rungot ovat noin 11–13 millimetrin vahvuisia. Stave-tekniikalla valmistettuja rumpuja ei voi jyrsiä tolkuttoman ohueksi ilman, että kehälle poikittain liimatut saumat alkavat antaa periksi. Riittävä jäykkyys edellyttää paksuja palikoita.

Toki paksuudet muuttuvat puun mukaan: vaahterainen virveli voidaan jyrsiä ohuemmaksi kuin monesta muusta puulajista valmistettu.

Edellä mainitun Eeben-virvelin rinnalla kokeiltiin kahta tiikkirumpua, joista litteämpi – viisituumainen – oli käytännössä samankokoinen kuin ”Exotic Eben”. Tiikkirummun tyyppisointi oli vertailukohtaansa nähden hieman hillitympi, pehmeämpi ja botnekkaampi. Reunalyönti helli korvaa.

Kuuden ja puolen tuuman syvyisen tiikkirummun sointi oli varsin harteikas, kiinteä, tumma sekä selvästi lyhyin koko kolmikosta. Sen runkorakenteessa on jäljitelty ohutrunkoisten viilurumpujen reunavahvikeratkaisua: palkkien paksuus vähenee lieriön päätyjen ”täydestä” 13 millimetristä useamman millin rummun keskiosassa, jolloin resonoiva seinämä ohenee pitkältä matkalta ja syvähkö rumpu ei tukehdu omaan massaansa.

 

Puu laulaa

Paksuista runkovahvuuksistaan huolimatta koko rumpukatras soi ihmeen herkästi, ja toiminta oli luotettavaa ja miellyttävää myös matalilla vireillä. Raaka-aineet ja osat ovat selvästi ensiluokkaisia, ulkonäkö on kohdallaan ja soundit päteviä. 

Kaikissa Sampo-virveleissä huomio kiinnittyy viisteeseen, joka alkaa terävänä aivan paksun rungon ulkolaidalta, ilman sisennystä ja/tai pyöristystä. Kaikki testirummut olivat varustettu metallisilla prässivanteilla, mutta Sampo-virveleitä saa kustomoiduilla puuvanteillakin. Viritys sujui kaikissa vaivattomasti. Kaikkiin rumpuihin on asennettu Trick-mattokoneiston pariksi Puresoundin laadukas matto.

Viilurumpujen kohdalla kokemus on monasti osoittanut, ettei itse puulaji ole likimainkaan niin tärkeä soinnillisten ominaisuuksien määrittäjä kuin rungon valmistustapa, paksuus ja monet muut parametrit. Palkkirummuissa puulla tuntuu olevan enemmän väliä. Runko on jo itsessään soiva elementti, joka kilahtaa, kolahtaa ja jopa laulaa, aivan eri malliin kuin viilurummussa.

Erityisiä musiikkilajisuosituksia Sampo-virveleiden otollisimmiksi käyttöympäristöiksi on kokeilun perusteella vaikea arpoa. Soittotyylejä ja mieltymyksiä kun on genre-rajojen sisällä melkein yhtä monta kuin on rumpaleitakin. Hyvällä instrumentilla voi synnyttää hyvää musiikkia, lajiin katsomatta.

 

 

Sampo Drums

Palkkivirveleitä Oulusta


• 14" x 5" Exotic Eben
• 14" x 5" Teak
• 14" x 6,5" Teak
• Hintaluokka noin 1250–1350 euroa

Lisätiedot: SampoDrums

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

02.03.2019
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat Vili Mäentausta ja Tommni Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy