Shadow JMS53E – harjauksesta riffailuun

|
Image

D-koppainen akustinen soololovella ja omalla elektroniikalla on hieman rock-henkisemmän keikkasoittajan perus-western puhtaimmillaan.

 

Saksalainen Shadow on valmistanut mikrofoneja ja elektroniikkaa kitaroihin jo vuodesta 1971. Soitinrakennuskaan ei ole vallan uusi teema, sillä 1987–94 yritys valmisti perinteisen tuotevalikoimansa ohessa varsin kunnianhimoisia sähkökitaroita. 

Nyt Shadow on kuitenkin asialla akustisesti ja taustatietojen mukaan tätä hanketta varten on avattu Kiinaan täysin oma tehdas. Tuotantoa kuvataan erittäin nykyaikaiseksi ja huipputehokkaaksi, ja yhdeksän hengen tiimin kerrotaan valmistavan 500 soitinta kuukaudessa. 

Tyhjästä ei nytkään nyhjäisty, sillä tuotannon konsultiksi ja malliston suunnittelun tueksi hankkeeseen on palkattu pitkään Gibsonille ja sittemmin Guildille akustisia kitaroita suunnitellut soitinrakentajamestari Ren Ferguson.

 

Näistä on kitara tehty

Kiina ja soittimen hintaluokka mallaavat toisiinsa aivan odotusten mukaisesti. Materiaalit sen sijaan tuottavat ison yllätyksen – Shadow nimittäin ilmoittaa, että kannen lisäksi kaikukopan kyljetkin valmistetaan umpipuusta, eikä laminaattia käytetä myöskään kopan pohjassa. 

Testikitaran kansi on eurooppalaista kuusta ja kopan muut osat afrikkalaista mahonkia. Otelaudan materiaaliksi nimetään blackwood ilman tarkenteita, joten alkuperä ja täsmällinen laji jäävät avoimeksi. Valmistustietojen mukaan puut ovat lämpökäsiteltyjä, joskaan proseduurista ei vielä toistaiseksi herunut tarkempaa tietoa. Termillä viitataan maailmalla useampaankin erilaiseen käsittelyyn, joissa paahtoaste vaihtelee kovastikin.

Poikkeuksellinen on myös kitaroiden viimeistelyssä käytettävä uudentyyppinen UV-lakkausmenetelmä, jonka ansiosta erittäin ohuina kerroksina sumutettava lakka muodostaa itsessään kiiltävän pinnan, jota ei tarvitse enää erillisenä työvaiheena kiillottaa. 

Elektroniikka on luonnollisesti Shadown omaa tuotantoa. Tallaluun alle sijoitetun kontaktimikrofonin tarvitsema etuvahvistin jakkeineen on upotettu taaemman hihnatapin alapuolelle ja integroidun paristolokeronkin kera kyseessä on varsin maltillisen kokoinen mötikkä, jolle ei ole tarvinnut tehdä kohtuuttoman suurta reikää soittimen kylkeen. 

Säätimiä on kaksi ja ne on asemoitu kopan sisälle, kaiku-aukon reunan tuntumaan siten, että koukistetulla sormella voi justeerata niin sävyä kuin voluumiakin. Sävynsäätimen keskikohta on merkattu tuntuvalla pykälällä, josta yhteen suuntaan sointi kirkastuu ja toiseen paksunee. 

Avoimet virityskoneistot on nekin leimattu Shadown omalla logolla.

 

Image

Asiat kohdillaan

Kun kitara on teknisesti kunnossa ja soi mallikkaasti, sen parissa huomaa viihtyvänsä pitemmänkin tovin. Näin kävi myös Shadown testisoittimen kanssa. 

Ensinnäkin työn jälki on huoliteltua sisäpuolen rimoituksia myöten. Ja vain soololoven taitteesta löytyi hakemalla hakien kohtia, joissa mullistavaksi mainittu lakkaus oli jäänyt paikoin hieman himmeäksi. Muualla kiilto oli ensiluokkaista.

Kaulan takaosa taas on tarkoituksella viimeistelty satiinipintaiseksi, mikä on ainakin omasta mielestäni oikein miellyttävä vaihtoehto. 

Virityskoneistot hoitavat tehtävänsä ja vaikka kookas satula näytti melko tuhdilta istuakseen aivan viimeisen päälle täydellisesti otelaudan päähän muodostuvalle hyllylle, niin intonaatioltaan se oli moitteeton ja kieliurat huolellisesti tehdyt. 

Tehtaan säädöillä soittotuntuma oli vaivaton koko kaulan mitalla, omaan makuuni keveyttä oli haettu ehkäpä hieman liiankin kanssa. Avoasemassa kieliä tohti piiskata voimallisestikin, mutta kaulan puolivälissä plektraa tuli hillittyä jo aika tavalla, etteivät kielet lähtisi moukuamaan otekohdan yläpuolisia nauhoja vasten. Linjanvetokysymys, jossa henkilökohtainen maku ja tietysti soittotapa ovat pääroolissa. Ja jota voi muokata haluamaansa suuntaan joko omatoimisesti tai soitinkorjaajan ammattitaitoon tukeutumalla. 

Shadow JMS53E:n soinnissa on kopan muodolle ja puulajeille ominainen tasapainoinen ja hyvin artikuloituva perussoundi. Bassorekisteri on napakka, keskialue terve ja heleyttäkin löytyy sopivasti niin harjauskomppeihin kuin näppäilyynkin, yksittäisten äänten melodioita unohtamatta. Kitaran kansi projisoi ääntä vahvasti kuulijaa kohden ja soittaja itse kuuleekin soinnista hieman kuivakkaamman version, kun taas kuulija soittimen edessä nauttii täyteläisemmästä klangista.

JMS53E:n sähköinen sointi on tyypillinen kontaktimikrofonin sointi niin hyvässä kuin pahassa. Ääni on selkeän täsmällinen, ja yleisilmettä voi painottaa todella tehokkaasti hyvin bassovoittoisesta sähisevän kirkkaaseen asti. 

Kontaktimikrofoneille tyypillinen atakin välittömyys antaa vahvan leimansa, eikä kaikukopan akustisuus pääse oikeuksiinsa sähköisesti. Jos mennään trubaduuripohjalta tai on tarkoitus esimerkiksi säestää laulajaa ja kitaran akustisuuden pitäisi kuulua, on syytä laittaa soittimen ja vahvistimen väliin jokin erityisesti tarkoitukseen suunniteltu laite tuomaan sopivaa ilmaa ääneen. Ja sellaisia purkkejahan kyllä löytyy. Jos taas kitara otetaan osaksi sähköistetyn bändin arsenaalia, ei mitään hätää: piuha di-boksiin ja menoksi, toimii sellaisenaan.

Summa summarum: kitaraa koko rahan edestä.

 

Shadow JMS53E NHG

Elektroakustinen kitara

Kokopuukitara
• kuusikansi
• kyljet ja pohja mahonkia
• blackwood-otelauta, 20 nauhaa
• Shadow-mikrofoni + etuvahvistin
• Shadow Deluxe Chrome -virityskoneistot
• mensuuri: 650 mm
• satulan leveys: 43 mm
• hIntaluokka < 500 e

Lisätiedot: Musiikki Silfverberg

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2017. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.