Taylor American Dream AD17e & GTe Urban Ash – vähän toisenlaiset puut!

|
Image

Tässä ovat valmistajansa edullisimmat täysin kokopuiset instrumentit, siis sellaiset joiden kopan sivuissa tai pohjassa ei ole käytetty viilua.
Molemmissa Taylor hyödyntää muutama vuosi sitten lanseeraamaansa V-rimoitusta.

 

GT Urban Ash - ja AD17-mallien kansipuu on totuttuun tapaan sitkakuusta ja kaula puolestaan mahonkia. Otelauta sen sijaan on ruusupuun tai eebenpuun sijaan eukalyptusta, sillä harvinaisemmaksi käyvät puulajit säästetään hinnakkaampiin Taylor-malleihin.

Image

Sopusuhtainen viritinlapa on perinteistä Tayloria.

Virityskoneistot ovat Taylorin omaa tuotantoa, eikä niiden toiminnassa ollut moittimista, kunhan ensin venytteli kielistä turhat löysät pois.

Satulan ja tallan kielisillan materiaalina on käytetty keinomateriaaleja (Tusq, Micarta), joiden rakenteen tasalaatuisuus on erityisesti elektroniikan kanssa todettu hyväksi. Näistäkään ei nipotuksen aihetta löytynyt, ja muutenkin viimeistely oli molemmissa kitaroissa tip top.

 

Urbaania saarnia

Taylor GT-sarjan Urban Ash -mallin taustalla on ekologinen valinta. Kopan pohjan ja kylkien materiaalina on nimittäin käytetty Etelä-Kalifornian taajama-alueilta turvallisuussyistä kaadettua saarnia. Näistä puista Taylor on valikoinut soitinrakennukseen soveltuvia yksilöitä, joten siitä nimi urban ash. Valmistajan mukaan kyseessä on soinniltaan miellyttävä, Hondurasin mahonkia muistuttava puu. Verrattuna sähkökitaroissa käytettävään suosaarniin urban ash on painavampaa, tiheämpää ja enemmän resonoivaa.

GT-lyhenne viittaa puolestaan kopan muotoon, joka on jumbomallista kutistettu kompakti Grand Theater. Ja kun kielten soiva pituuskin on normaalia lyhyempi, 24-1/8 tuumaa, tämä kitara tuntui heti ensituntumaltaan mukavalta ja helpolta soittaa. 

Kantta tukevan C-Class -rimoitus taas on tyyliltään epäsymmetrinen ja sisältää vain toisen V-class-rimoituksen kahdesta pitkittäisrimasta. Ideana on ollut se, että näin saadaan pienestä kitarasta normaalia enemmän alataajuuksien sointia. Ja kyllähän tämän pikkukitaran soundissa on paljon muhkeutta ja lämpöä, en muista ihan vastaavaa kuulleeni tämän kokoisesta kitarasta. Sointi on kyllä keskialuevoittoinen, mutta ei honottavalla tavalla. Ylätaajuudet taas soivat kirkkaan mehevästi, ja ääniten soivuus on  ylärekisteristäkin hyvä. GT Urban Ashin sointi lisäksi myös erotteleva, vaikka siinä paksuutta onkin.

Kaiken kaikkiaan GT Urban Ash on mukavan persoonallisesti soiva pikkuakustinen. Se voi tarvittaessa olla myös se soittajan ainoa ja yleispätevä akustinen kitara, sillä sointi taipuu kyllä enempäänkin kuin esimerkiksi pelkkään sormipikkaukseen. Tässäpä onkin isosoundinen kitara sille, joka samalla haluaa helpposoittoisen akustisen.

 

Amerikkalainen unelma

American Dream -sarjan AD17 on dreadnought-tyyppinen akustinen, jossa on Taylorin Grand Pacific -mallin ”round shoulder”-koppa. Täten se on tyypiltään lähempänä Gibsonin J-45-mallia kuin esimerkiksi perinteistä Martinin isoa D-mallia. 

Vuoden 2020 haasteista johtuen ruusupuu korvattiin kopan kylki- ja pohjamateriaalina ovangkolilla, jonka sointi ja ja väri ovat samankaltaiset. Luonnollisesti tässä kitarassa kielten soiva pituus on ihan normiluokkaa (25-1/2 tuumaa). Ero skaalanpituudessa GT Urban Ashiin havainnollistuukin hyvin sillä tavalla, että laittaa capon ensimmäiselle nauhalle, jolloin vapaana soivan kielen pituus on jotakuinkin sama kuin GT-mallissa. Yhtälailla koin kyllä tämänkin soittimen ihan helpoksi soittaa, vaikka toki isompi kitara vaatii hieman enemmän työtä.

V-Class -rimoituksen valteiksi luetellaan esimerkiksi voimakkaampi ääni, parempi soivuus ylärekisterissä sekä kokoaan parempi matalien taajuuksieen sointi. AD17 onkin erotteleva ja soivuudeltaan hyvä kitara, ja dynamiikkaakin siinä riittää ihan hyvin.

Image

Vasemmalla V-rimoitus ja oikealla epäsymmetrinen C- rimoitus, josta puuttuu toinen pitkittäisrima, mutta lisänä on yksi poikittaisrima.

 

Ensimmäisenä teki vaikutuksen soinnin selkeys. Kaikki taajuusalueet erottuvat, eivätkä dominoi toisiaan, matalat taajuudet erottuvat, mutta ei tule päälle. Tässä mielessä AD17 muistuttaa perussoinniltaan hinnakasta 914 V-class -mallia, vaikka toki sen nyansseihin ja kiiltoon ei tällä hinnalla ylletäkään.

AD17-mallissa ylätaajuudet kuulostivat hitusen erilaiselta verrattuna GT-malliin, ehkä ne soivat piirun kirkkaammin. Soitellessa ylemmästä rekisteristä havaitsin ihan hienoista nahkeutta 12. otelautanauhan tienoilla, kun venyttelin kakkoskielellä. Mutta kaiken kaikkiaan säädöt olivat tässäkin kitarassa hyvässä kuosissa.

 

Elektroniikka

Molempiin kitaroihin on asennettu Taylorin Expression System® 2 (ES2) -elektroniikka.

Image

Niukahkot säätimet on sijoitettu käytännöllisesti kopan kylkeen.

 

Se koostuu kolmesta tallaluun taakse asetetusta pietsoelementistä sekä esivahvistimesta, jossa on volume-, treble- ja bass-säädöt. Elektroniikka on sijoitettu kopan yläkylkeen, josta niihin tarttuminen on luontevaa. Säätimien hatut ovat melko huomaamattomat, ja kun viritysmittari on jätetty kokonaan pois, ne eivät pistä juurikaan silmään. Esivahvistin ottaa virran yhdeksän voltin paristosta, ja sen kotelo on upotettu kitaran peräkylkeen, lähtöjakin/hihnatapin alapuolelle. Kotelon avaaminen kävi helposti, kun otti kaveriksi tarpeeksi paksun plektran.

Verrattuna perinteiseen pietsomikkiin ES2:n pietsoelementit eivät sijaitse tallaluun alla, vaan sen takana. Tähän ilmoitetaan syyksi, että pietsokristallit reagoivat tallan taakse sijoitettuna luonnollisemmin kitaran energiaan. Kolme elementtiä on asennettu tallapuun läpi kuusiokulmaruuveilla, joilla elementtejä voidaan periaatteessa vielä hienosäätää.

Elektroniikka on varustettu myös vaihekytkimellä, joka on kuitenkin sijoitettu kitaran sisällä olevaan esivahvistimen piirilevylle. Kytkimeen käsiksi päästäkseen täytyy siis kurkottaa ääniaukon läpi kitaran sisälle. 

Jonkin verran kaipailin bass- ja treble-säätöjen lisäksi puoliparametrista keskialueen säätöä, mutta varmaankin ajatuksena on, että lisää hienosäätöä tehdään keikalla vielä mikseristä tai erillisen etuvahvistimen namikoilla. Soundiltaan Taylorin ES2-esivahvistin on ihan hyvää pietso-tasoa. Toki pietsoelementin ominaissoundista ei pääse kokonaan eroon sillä, että kiteiden paikkaa muuttaa. Siksi tykkäsin jättää varsinkin treble-säädön keskipäivän kohdalle, ja linjaäänitystä varten jopa leikkasin tätä kaistaa jonkin verran. Bändisoittoon tämä elektroniikka kyllä toimii varmasti hyvin.

 

T niin kuin Taylor

Vuoden 2021 alussa Taylorin perustajat Bob Taylor ja Kurt Listug sekä vuonna 2019 kolmanneksi omistajaksi tullut Taylorin pääsuunnittelija Andy Powers siirsivät yhtiön omistuksen työntekijöille ns. ESOP-suunnitelman (Employee Stock Ownership Plan) mukaisesti. Taustalla on perustajien halu säilyttää Taylorin nykyinen asema kitaramarkkinoilla, säilyä itsenäisenä yhtiönä sekä jatkaa ”luovan kulttuurin” vaalimista. Nyt kokeilluissa soittimissa pitäisi siis näkyä ja kuulua tehtaan omistajien kädenjälki aivan kirjaimellisesti.

GT Urban Ash ja AD17 ovat hyviä kitaroita hintaluokassaan. Molemmat ovat soinniltaan kunnollisia, ja sitä Taylorille ominaista kirkasta rapsakkuutta niissä on. Jos pitäisi valita, niin ensijaisesti sormisoittoon ottaisin varmaankin GT Urban Ashin, kun taas pääasiallisesti komppisoittoon AD17:n. Mutta kumpikin taipuu myös molempiin hommiin. Jos on vähän laadukkaamman akustisen osto mielessä, suosittelen tietenkin kokeilemaan.



Taajamassa kasvanut urbaanisaarni on pinnaltaan mukavan eloisaa ja perinteisen turvallisen näköistä materiaalia, eikä kaunis ovangkol poikkea ruusupuun sävystä juurikaan sen paremmin ulkonäön kuin soundinsakaan puolesta.  

 

Taylor GT Urban Ash & 

American Dream 17 (AD17)
Yhdysvalloissa valmistettuja akustisia kitaroita

• kokopuukansi sitkakuusta
• kannen rimoitus: V-class (AD17) ja C-class (GT Urban Ash)
• kokopuu kyljet ja pohja: ”urbaani saarni” (GT Urban Ash)/ ovangkol (AD17)
• mahonkikaula
• kaulaliitos: pultti, 14. nauhan kohdalla
• eukalyptusotelauta, 20 nauhaa
• kielten soiva pituus: 24-1/8 tuumaa (GT Urban Ash) | 25-1/2 tuumaa (AD17)
• Tusc-satula
• Micarta-kielisilta
• niklatut virityskoneistot
• Expression System 2 (ES2) -elektroniikka: volume, bass, treble
• toimitetaan Aerocase-laukun kanssa
• AD17 saatavilla myös mustalla kannella
• hintaluokka (AD17 / GT Urban Ash) noin 1600 €

Lisätiedot: Taylor Guitars

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 5/2021. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  

 Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena. 

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

 

Taylor – työntekijöidensä omistama yritys!

Tämän vuoden alussa Taylorin perustajat Bob Taylor ja Kurt Listug sekä vuonna 2019 kolmanneksi omistajaksi tullut Taylorin pääsuunnittelija Andy Powers siirsivät yhtiön  omistuksen työntekijöille ns. ESOP-suunnitelman (Employee Stock Ownership Plan) mukaisesti. Taustalla on perustajien halu säilyttää Taylorin nykyinen asema kitaramarkkinoilla, säilyä itsenäisenä yhtiönä sekä jatkaa ”luovan kulttuurin” vaalimista. 

Vuoden 2021 alussa Taylorin perustajat Bob Taylor ja Kurt Listug sekä vuonna 2019 kolmanneksi omistajaksi tullut Taylorin pääsuunnittelija Andy Powers siirsivät yhtiön omistuksen työntekijöille ns. ESOP-suunnitelman (Employee Stock Ownership Plan) mukaisesti. Taustalla on perustajien halu säilyttää Taylorin nykyinen asema kitaramarkkinoilla, säilyä itsenäisenä yhtiönä sekä jatkaa ”luovan kulttuurin” vaalimista. Nyt kokeilluissa soittimissa pitäisi siis näkyä ja kuulua tehtaan omistajien kädenjälki aivan kirjaimellisesti.

GT Urban Ash ja AD17 ovat hyviä kitaroita hintaluokassaan. Molemmat ovat soinniltaan kunnollisia, ja sitä Taylorille ominaista kirkasta rapsakkuutta niissä on. Jos pitäisi valita, niin ensijaisesti sormisoittoon ottaisin varmaankin GT Urban Ashin, kun taas pääasiallisesti komppisoittoon AD17:n. Mutta kumpikin taipuu myös molempiin hommiin. Jos on vähän laadukkaamman akustisen osto mielessä, suosittelen tietenkin kokeilemaan.