Nayteikkuna

Tokai TST-50 Modern Maple – uusvanha perinnesoitin

Vuodesta 1947 soittimia valmistaneen Tokain päivitetty näkemys 50- ja 60-lukujen jäljitellyimmästä kitaramallista tarjoaa kiinnostavia ominaisuuksia houkuttelevaan hintaan, mutta vieläkö maailmassa riittää tilausta uudelle Stratocasterille?


Jos tällä aurinkoa kiertävällä pallolla jotakin riittää, niin Stratocaster-johdannaisia. Käytännössä jokaiselta kynnelle kykenevältä sähkökitaroiden valmistajalta löytyy valikoimistaan oma näkemyksensä tästä Leo Fenderin vuonna 1954 lanseeraamasta jokaisen soittajapojan ja -tytön perustyökalusta.

 

 

Alkuperäisestä kolmemikkisestä ja vibratallalla varustetusta rautalanka- ja surffirock-soittopelistä on vuosien varrella nähty sen verran runsaasti erilaisia variaatioita, että kyse ei ole sitten 1980-luvun superstratovuosien jälkeen ollut varsinaisesti enää pyörän keksimisestä uudelleen, vaan pikemmin siitä, kuinka sujuvasti se saadaan pyörimään.

Erityisesti 1970-luvulta lähtien valmistetuista Strato- ja Les Paul -tyylisistä kitaroistaan tunnettu Tokai lukeutuu niihin toimijoihin, joiden ansiosta Japani nauttii muusikkopiireissä suurta arvostusta instrumenttien valmistusmaana. Yrityksen soittimissa työn jälki on kautta linjan tarkkaa ja tasalaatuista, mutta niiden hinnat ovat usein Yhdysvalloissa valmistettuja esikuvia selvästi edullisemmat.

Vaikka Tokai valmistaakin nykyisin edullisimpia mallisarjojaan Koreassa ja Kiinassa, yhtiön Tokai Guitars Nordicin kanssa yhdessä kehittämä modernisoitu TST-50-mallisto on japanilaista käsityötä. Silti lompakko kevenee kaupassa asioinnin jälkeen vain karvan alle tonnin verran.

 

Kaunis kuin karamelli

Pehmeästä, mutta hyvin topatusta kantopussista paljastuu kiiltolakatulla sonic blue -maalipinnalla kuorrutettu testilaite. Samaa mallia on saatavilla myös fiesta red- ja olympic white -värityksillä, kun taas perinteisempää, pelkillä yksikelaisilla mikeillä varustettua mallia kaupitellaan lake placid blue-, vintage white- sekä kaksivärisellä liukuvärityksellä.

Työn jäljessä ei ole valittamista. Soittimen kevyt leppärunko omaa kaikki tutut soittomukavuutta lisäävät viisteet ja vaahtera-kaula istuu tiukasti taskussaan. Kromatut rautaosat tuntuvat jämäköiltä eikä minkäänlaisia rakenteellisia vikoja osu silmiin tiukemmassakaan tutkailussa.

Säädöt noudattavat perinteistä kaavaa: yksikerroksisen plektrasuojan alakulmasta löytyy niin viisiasentoinen mikkivalitsin kuin yksi master volume ja kaksi kaula- ja keskimikeille tarkoitettua tone-potikkaakin.

 

Jotain uutta, jotain vanhaa

Soittimen mallinimen lupailema nykyaikaisuus alkaa tallasta, joka on kahdella veitsenterälaakeroidulla ankkurilla runkoon kiinnitetty Gotoh 510T. Sen kampea ei tarvitse pyörittää paikoilleen, vaan se lukitaan pesäänsä yksinkertaisesti painamalla. Kampi myös pysyy tiukasti siinä asennossa, johon se jätetään, joten karannutta veiviä ei tarvitse haroa hyppysiinsä kesken kiivaimman tiluttelun. Kätevää, vaikka kyse onkin lopulta makuasioista. Vire säilyy tallan, tuntemattomiksi jääneiden, mutta kovasti Klusoneilta näyttävien virittimien, sekä hyvin viimeistellyn satulan ansiosta mainiosti kovemmankin vatkauksen aikana.

 

 

Kaula on veistelty yhdestä vaahterapalasta ja sen selkäpuoli on käsitelty valmiiksi sisäänajetun tuntuisella satiinilakalla. Otelaudan hieman vintage-henkisiä Stratoja loivempi 9,5 tuuman radius mahdollistaa kitkattoman venyttelyn, erityisesti medium jumbo -kokoisiin nauhoihin yhdistettynä. Kaikki 22 nauhaa on viimeistelty erinomaisesti, eivätkä niiden päät törrötä vaikka ulkona pakkanen paukkuukin. Nuotit soivat puhtaasti ympäri kaulan, eikä ylimääräisiä räminöitä päässyt missään vaiheessa syntymään matalahkosta soittotuntumasta huolimatta. Mensuuri on perinteinen 648 mm.

Kaula on kaukana pesäpallomailasta, mutta tuntuu jossakin C:n ja U:n välimaastossa nököttävän profiilinsa ansiosta kourassa mukavan lihaisalta. Satulalla on leveyttä 42 millimetriä ja sen puolesta kaula soveltuu mainiosti myös hieman pienempiinkin hyppysiin. Satiiniviimeistelyn tuottama kitkaton soittotuntuma suorastaan houkuttelee nopeatahtiseen jazz-soinnutteluun ja korkeilla nauhoilla sooloiluun. Kaulan kiinnitys on tosin perinteisen palkkimainen, mutta mikäli se ei ole aiemminkaan muodostunut soiton esteeksi, ei se tee sitä nytkään.

Yksikelaiset mikrofonit ovat Tokain omaa tuotantoa, mallinimikkeeltään Vintage ST. Ne tarjoilevat soittajan käyttöön ehdan heleää ja odotusten mukaista Strato-soundia, väliasentojen kaakatuksineen kaikkineen, mutta tavanomaista matalammin kohina- ja sirinätasoin. Tallamikin paikalla komeileva metalli-kuorinen Vintage Humbucker -mikki tuo soundipalettiin annoksen räyhäkkyyttä säilyttämällä kuitenkin hyvän äänenvoimakkuudellisen tasapainon muiden mikkien kanssa. Se ei ehkä ole kuumimmasta päästä, mutta soveltuu mainiosti rosoisempaan rokkikomppaukseen.

 

Varteenotettava vaihtoehto

Vaikka Stratocastereista onkin tänä päivänä varsinaista runsaudenpulaa, ja samansuuntaisilla ominaisuuksilla varustettuja soittopelejä löytyy monilta muiltakin valmistajilta, ei TST-50 Modern Maplea kannata jättää kokeilematta pois laskuista.
Se on kauttaaltaan laadukasta työtä ja hinta/laatusuhteeltaan hyvinkin suositeltava vaihtoehto hivenen nykyaikaisemmalla soittotuntumalla ja soundimaailmalla varustettua Stratoa etsivälle.

 

Tokai TST-50 Modern maple HSS

Japanissa valmistettu Stratocaster-mallinen sähkökitara

• runko leppää
• kaula vaahteraa
• vaahteraotelauta, 22 nauhaa
• kaksi yksikelaista mikrofonia ja yksi humbucker
• 1 × volume, 2 × tone, 5-asentoinen mikrofonivalitsin
• Gotoh 510T -tremolo
• kromatut metalliosat
• kiiltolakattu
• hintaluonna n. 1000 €

Lisätiedot: Musamaailma

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

21.03.2020
|
Anssi Eriksson
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy