Nayteikkuna

Universal Audio OX – möykkä pois, soundi talteen

 

Kitaravahvistimen äänittäminen on taitolaji, jossa osaamisen ohessa tarvitaan päteviä mikrofoneja, kunnollinen signaalitie ja asiallinen tila – mielellään kohtuullisen suuri ja äänieristetty.
Universal Audio OX keventää vaatimuksia listan loppupäästä hiljentämällä vahvistimen akustisen möykän ja tarjoamalla käyttöön virtuaalisen mikityksen lisäksi koko jälkityöstöön tarvittavan varustepakin.

 

OX on reaktiivinen keinokuorma, joka staattisen vastuksen sijasta jäljittelee tavallisen kaiuttimen käyttäytymistä ja muodostaa siten vahvistimen kanssa vuorovaikutteisen parin. Tämän se tekee ilmeisen onnistuneesti – näppituntumalta en havainnut eroa kaiuttimen kanssa soittamisen ja OXilla mykistetyn vahvistimen välillä.

 

 

Jos täysin hiljennetty kaiutin ja siirtyminen luurisoittoon tuntuu kuitenkin muuten hankalalta, voi OXin kautta laskea haluamansa määrän vaihtosähköä eteenpäin kaiuttimelle, jolloin soittoa voi kuunnella myös sen vakioämyrin kautta – juuri sillä voimakkuudella, mikä tupaan mahtuu.

 

Kun tämä puoli on kunnossa, alkaa varsinainen lystinpito. Etulaidan kiertokytkimellä valitaan käyttöön jokin kuudesta virtuaalisesta yhdistelmästä, joista jokainen käsittää kaiuttimen, lähimikityksen sekä ambienssin asianmukaisesti efektoituna. Pakettia voi myös muotoilla tilanteen mukaan, sillä Room-säätimellä pääsee justeeraamaan tilasoinnin ja kaiun roolia kokonaisuudessa.

Monitorointia varten on etulaidassa kuulokeliitäntä ja takalaidan jakeista analogisignaalin saa myös stereona äänipöytään tai suoraan tallentimelle. Digitaalinen kytkentä käy niin ikään stereona, joko optisena tai koaksiaalisena S/P DIF -liitäntänä. 

 

Applikaatio avaa aarrearkun

Demolaitteeseen oli tehtaalla ladattu valmiiksi kuusi erinomaista preset-ohjelmaa, joilla olisi äänittänyt mielikseen mitä hyvänsä kitaraosuuksia. 

OXin hallinta-applikaatio avaa laitteesta kuitenkin kokonaan uuden ulottuvuuden, ikäänkuin virtuaalisen studion, jossa perinteisen äänitystapahtuman eri osatekijät ovat nätisti ruudulla kontrolloitavissa. 

 

 

Ihan alkuun voi valita pitkältä listalta haluamansa virtuaalisen kaiutinkaapin ja säätää sen ikääntyneisyyttä – mitä väsähtäneemmät kartiot sen rouskeampi soundi.

Tämän jälkeen valitaan ”mikitys”. Käytettävissä on samanaikaisesti kaksi virtuaalista lähimikkiä, jotka jäljittelevät tunnettuja ja yleisesti kitaraäänityksiin käytettäviä malleja. Molemmille on omat säätönsä ja sijoituksen voi mikkikohtaisesti valita joko suoraan ”kaiuttimen” eteen tai sivummalle.

 

 

Kolmannen äänityskanavan muodostaa virtuaalinen tilamikrofoni tai mikrofonipari, jonka ohessa valitaan myös kuvitellun studiotilan akustiikan perussävy, kirkkaammin kalskahtava tai erilaisin vaimentimin dempattu tilasointi.

Kaikissa kolmessa kanavassa on voimakkuuden lisäksi omat bassoleikkurinsa, ekvalisointinsa ja panorointinsa. 

Mainitut ekvalisaattorit ovat perusmuodossaan nelialueisia graafisia korjaimia, joissa on lisäksi erilliset basso- ja diskanttileikkurit kaistan rajaamiseen. Näkymän voi kuitenkin vaihtaa yhdellä klikkauksella nykyaikaiseksi täysparametrisen korjaimen kuvaajaksi, jonka käyrää voi taivutella mieleisekseen filttereiden pallukoita hiirellä raahaamalla. Samalla aukeavat säädettäviksi myös suotimien Q-arvot. 

Universal Audio on lastannut pakettiin vielä muutaman muunkin työkalun. Applikaation master-lohkossa odottavat käyttöään vielä yksi pää-EQ , 1176 SE -kompressorimallinnos, niin ikään mallinnettu plate- eli levykaiku sekä delay-efekti.

 

 

Applikaation asetukset saa tallennettua muistiin nimikoituina kokonaisuuksina. Oman sommitelmansa saa myös ladattua OXin paikalliseen muistiin, etulaidan valintakytkimellä esiin kutsuttavaksi, joten sovelman ei tarvitse aina olla auki laitetta käytettäessä. 

 

Tuumasta toimeen

Äänittäminen OXilla on innostavaa ja palkitsevaa. Universal Audiolla on pitkä historia sekä räkkilaitteiden että niitä jäljittelevien virtuaalilaitteiden valmistuksessa ja tämä sekä kuuluu että tuntuu. Työkalut ovat päteviä ja niitä on runsaasti. 

Ennen kaikkea rajalinja reaalimaailman ja virtuaalitodellisuuden välillä on nyt juuri oikeassa kohdassa – oman vahvistimen käyttö signaaliketjun alkupäässä säilyttää kitaran ja vahvistimen kriittisen liiton muuttumattomana. OXin reaktiivinen keinokuorma ei myöskään tunnu latistavan vahvistimen toimintaa mitenkään. Jos virtuaalimaailmaan ylisummaan hypätään, niin tässä on selkeästi oikea kohta ja sopiva tapa.

Keinotodellisuuden puolella päällimmäinen ajatus on kaiken helppous – en ryhdy arvailemaan miten lähelle alkuperäistä yksikään applikaation virtuaalimikrofoneista yltää, tai vastaako mallinnettu kompressori esikuvaansa millilleen tai edes suuntaa antavasti. Merkitsevää on mielestäni se, että OXin kautta avautuva soundiavaruus on todella pyörryttävän laaja, ja että talteen saa äärimmäisen vaivattomasti kelpoja kitarasoundeja silloinkin, kun tallennuspaikkana ei ole hyvin varusteltu ammattistudio, eikä puikoissa ole kokenut äänittäjä.

Mitä hintaan tulee, niin ihan heräteostoshan tällainen laite ei enää ole. OXilla kuitenkin korvaa melkoisen määrän muuta kalustoa ja ratkaisee samalla äänekkyysongelman, joka oman työhuoneensa tai pikkupajansa sankareita yleisesti piinaa. Siinä valossa sitä ei oikein voi kalliinakaan pitää. Ei lainkaan hullumpi saavutus. 

 

Universal Audio OX

Keinokuorma & virtuaalistudio

• reaktiivinen keinokuorma
• vahvistimen sallittu maksimiteho 150 W RMS
• säädettävä läpivirtaus fyysiselle kaiuttimelle
• sisäisessä muistissa tilaa kuudelle rig-ohjelmalle
• Room-säädin em. ohjelmien tilan ja kaikuisuuden hallintaan
• tasonsäätimet linjalähdölle ja kuulokekuuntelulle

 

OX-applikaatio

• täysin ohjelmoitava
• virtuaalikaiuttimen valinta (17 vaihtoehtoa)
• kaiuttimen teholuokan valinta
• kaiuttimen ikääntymisen säätö 
• kaksi virtuaalista lähimikrofonia (7 vaihtoehtoa)
• lähimikrofoneilla axis/off axis -valinta
• virtuaalinen tilamikrofoni/stereopari (6 vaihtoehtoa)
• tilamikrofonilla damp-valinta 
• jokaisella mikrofonikanavalla oma eq, panorointi ja voimakkuus
• master-lohkossa: eq, kompressori, kaiku ja delay
• hinta: 1299 euroa

Lisätiedot: Msonic

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2018. Vastaavan tyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 
26.10.2019
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy