Ipana, kersa, kakara, mukula, rääpäle, muksu, napero… Rakkailla jälkikasvun edustajillamme, lapsillamme, on monen monituista nimitystä, eikä mitenkään suotta. He ovat elämämme suola ja tarkoitus.
Kirja, levy tai kasetti ja äänikirja. Kumpi oli ensin, muna vai kana? No nyt ruodittavassa tapauksessa ensin oli parikin Jukka Tilsan ja Teemu Palosaaren tekemää runokirjaa. Näistä sitten kaverit saivat ajatuksen uudelle musiikille, joka perustuu nimenomaan runoihin, ja ne yhteen kokoaviin teoksiin [Runoja lapsille ja muille älyköille (2022) sekä Lisää runoja lapsille ja muille älyköille (2024)].
Levyn kansikuva viitoittaa Tilsan lystikkään tunnistettavaan kuvitustapaan kuulijan musiikkimatkan nyt vaihteeksi aivan erilaiseen ympäristöön ja ajattelutapaan. Se, minkä aikanaan itse käytännössä koin, ja minkä läksyn opin (enkä edes kantapään kautta), on se, että missään tapauksessa ei kannata aliarvioida lapsen hoksottimia.
Äxyjen Zeeprojen maailmaan mennään vinhaan ja sutjakkaasti, pienten pyrähdysten saattelemana. Taas ”aikuisen” ajattelu yrittää pilata koko touhun, ja mieleen putkahtaa, miten kauan lapsi (tai me aikuiset) jaksaa keskittyä. No näissä lauluissa ei ole kyllä varmaankaan kenelläkään siinä suhteessa yhtään mitään hankaluuksia, ja kuka noita kappaleiden kestoja muka sitten vahtii. Joku nahkea kriitikko.
”Ilmapalloparka” aloittaa hiukan vajaan puolen tunnin musiikkiseikkailun kirjavien aiheiden ja solistien myötä. ”Pöllömpi laulukaan” ei ole tässä rupeamassa yhtään pöllömpi.
Suomen kieli on meille natiiveille tuttua, mutta sen rikkautta ei osata nykypäivänä arvostaa yhtään tippaa liikaa. Meillä noin viidellä miljoonalla on tuossa asiassa paljon vastuuta. Hoitaa, ja nimenomaan vaalia kieltämme ja viedä aitoa supisuomalaista sanavarastoa myös ryhdikkäästi eteenpäin.
Peruskattaus tämän levyn lauluissa on, että Teemu Palosaari laulaa ja soittaa kitaraa, bassossa ja taustalaulussa on Juho Palosaari sekä rummuissa Jukka Tilsa. Vierailevia instrumentalisteja kyllä heitäkin on, kuten esimerkiksi Jari Sirniö (huilu), Hannu Lehtola (koskettimet) sekä Aatos Palosaari (rummut).
Runot ovat senpituisia kuin ovat, eikä kertaustakaan nyt niissä lauluiksi sovitettuna juuri enempiä saada. Olisi kyllä mielestäni ihan hyvin voinut ollakin.
Kappaleet vaihtuvat vipinällä ja kaikenlaisia sukkeluuksia ja nokkeluuksia esiintyy. Oivalluksesta esimerkkinä käy mainion kappaleen ”Kauheeta haipakkaa” sanoituksessa se, kun hai pakkaa kauheeta haipakkaa. Saitte mukavasti kupletin juonesta kiinni? Hyvä!
Lisää ihan sattumalta, sekin tuolta eväkkäiden maailmasta, kappaleessa ”Tuoretta kalaa”: ”…torikauppias pitää mekkalaa…” Sävellys tuo kitarakoukkuineen muuten mieleen vanhan Spirit in the Sky -hitin.
Vaikka ei tässä liene tekijöillä tarkoitus ollut kaupatakaan sen enempää terveellisiä ravintotottumuksia, niin onpa metkan mukava homma, kun sellaisena tavallaan myös toimii yksi levyn parhaista kappaleista, ”Oodi kaurapuurolle”. Siinä on parikin mukavaa koukkua, jotka saatte itse löytää. Ja onhan kaurapuuro terveellistä, täyttävää, halpaa, maukasta sekä vielä helppoa tehdäkin!
Vierailevia solisteja on levyllä paljon, mikä tuo ihan sopivaa vaihtelua kokonaisuuteen. ”Dataa dataa ropisee” (Tuomo Rannankari), ”Automaattitomaatti” (Susanna Volanto), ”Hyvät hyssykät ja pahat pussukat (Jaakko Väisänen) sekä ”Uneton yö” (Eerika Kultarikko), muutamia edukseen erottuvia mainitakseni.
Sävellykset, sanoitukset sekä sovitukset ovat äänityksen ja miksauksen ohella Teemu Palosaaren käsialaa. Suuri positiivinen seikka on, että syntikat, sekvensserit ja muut pulputtimet ovat tällä kertaa (lähes tyystin) jätetty omaan arvoonsa. Perustrio soittaa ja se on siinä.
Aiheina ovat paljolti eläimet, ja niiden edesottamukset. Liiankin ajankohtainen aihe lienee ”Peliaika” ja ”Rage-Seppo” toimii Känkkäränkän manttelinperijänä.
Yhtä kaikki asettukaamme siis nyt edes hetkeksi alas, ja ”laskeutukaamme” lapsen tasolle. Sieltä, riittävän erilaisesta kuva- ja näkökulmasta on oiva tilaisuus sopivan hetken tullessa tehdä aivan uusia asioita ja oivalluksia. Vaikkapa sitten ”Ihminen on” -laulun mukana. Siinä kun poro porottaa ja varis varistaa. Mutta ihminen vaan?
Äxyt Zeeprat: "Musiikkia lapsille ja muille älyköille" (Hiljaiset Levyt, 2025)
