Nayteikkuna

Ääniä tuulimyllyjen maasta

On sanottu, että ellei Nits sattuisi tulemaan Hollannin kaltaisesta populaarimusiikin marginaalimaasta, se voisi olla länsimaisen rockin arvostetuimpia yhtyeitä. Yhtä lailla arvon ansaitsisivat veljekset Paul ja Tom Telman, jotka vastaavat siitä miltä kolmisenkymmentä albumia ja tuhansia keikkoja tehnyt bändi kuulostaa ja näyttää.

Eurooppalaisen taiderockin lipunkantaja on esiintynyt vuoden pituiseksi venähtäneellä 40-vuotisjuhlakiertueellaan noin kymmenen konsertin kuukausitahdilla Hollannin lisäksi esimerkiksi Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Sveitsissä. Suomessa Nits konsertoi Tampereella, Helsingissä ja Turussa 19.–21. toukokuuta.

Nitsin uusin studioalbumi Malpensa on vuodelta 2012. Tuorein levy on maaliskuussa julkaistu Hotel Europa – juhlakiertuetta siivittävä tupla-albumi, joka pitää sisällään live-vetoja eri puolilta Eurooppaa parin vuosikymmenen ajalta.

Nykykolmikon rumpali Rob Kloet ja nokkamies Henk Hofstede ovat Nitsin alkuperäisjäseniä. Sormiosoittaja Robert Jan Stips liittyi mukaan 1980-luvulla, mutta hyppäsi välillä pois. Kokoonpano kävi läpi useita muutoksia, kutistui ja kasvoi. Stipsin palattua reilu vuosikymmen sitten Nits pelkistyi kolmen kaveruksen tutuksi trioksi.

Pintatasollaan hyväntuuliselta ja joskus jopa naiivilta kuulostava Nits-musiikki kätkee paljastaa pintansa alta surrealistisia tunnelmakuvia ja varsin tummia sävyjä. Nitsin juuret ovat taidekouluissa, minkä voi aistia yhtyeen kekseliäästi sovitetussa musiikissa tänäkin päivänä.
Kuusikymmenluvun popista ammentaviin soitannollisiin perusvaikutteisiin sekoittuvat monet muut lajit klassisesta konserttimusiikista vanhan koulun elektronimusiikkiin. Vuosikymmeniä muhittuaan Nitsin persoonallinen tuotanto onkin alkanut edustaa yksin vain omaa genreään – vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Frank Zappan tai Pekka Pohjolan.

 

Keikkabussin kyytiin

Nitsin keikkalavalla esiintyvän soittajakolmikon lisäksi yhtyeeseen kuuluvat tekniikasta vastaavat veljekset Paul ja Tom Telman. Telmanit tutustuivat Nitsin veikkosiin jo 1960-luvun lopulla Amsterdamin Concertgebouw-hallin siivousporukassa, johon rockista innostuneita miehenalkuja houkutteli ennen kaikkea mahdollisuus päästä tirkistelemään ilmaiseksi konsertteja, joissa esiintyivät kaikki aikakauden suuruudet Who-yhtyeestä Zappaan.

Paul Telman (64) ryhtyi Nitsin miksaajaksi bändin alkumetreiltä ja kun homma 1980-luvun taitteessa muuttui ammatiksi, pikkuveli Tom (58) pyydettiin remmiin. Koska Paul hoiti jo äänen, valopuoli lankesi Tomille luonnostaan.

Kummallakaan veljeksistä ei ole muodollista koulutusta ammattiinsa. Paul opiskeli kauppatieteitä ja harrasti kyllä soittamista, mutta huomasi klaaraavansa paremmin mikserin takana kuin kitaran varressa. Tom puolestaan myhäilee aloittaneensa roudarina, ajatuksenaan vain loikata keikkabussiin, jonka kyydissä pääsee kuuntelemaan rokkia, juomaan ilmaisia drinksuja ja tapaamaan tyttöjä.

– Myöhemmin aloin suhtautua hommaan vakavammin ja ryhdyin opiskelemaan alaa itsekseni. Opin myös nopeasti jokaisen yksityiskohdan jokaisesta biisistä ja aloin heijastella valoilla kaikkia musiikin muutoksia.

 

Euron lampuilla

Lavan koristelussa Tom Telmania puhuttelee eniten materiaali, joka on vanhaa, käytettyä tai käsintehtyä. Hän suosii elementtejä ja esineitä, joilla on ylipäätään jokin historia.
– En innostu konseptista, että kun katsoja maksoi lipustaan suuren summan, sen vastineeksi hänen aistejaan tulee järisyttää läjällä kallista, kiiltelevää teknologiaa. Hyväksyn hi-tech -elementit vain sellaisessa tapauksessa, jos niitä käytetään jollain yllättävällä tavalla.

Tomin kuuluisimpiin kreisi-ideoihin kuuluu erään kiertueen valaisu parilla sadalla sekalaisella romulampulla.
– Kuningattarenpäivänä ihmiset myyvät Amsterdamissa kadulla tarpeettomia tavaroitaan. Kierrellessäni spottasin määrättömästi lamppuja, ajattelin että tähän täytyy napata kiinni. Ostin lamppuja sinä päivänä niin paljon kuin ehdin, hintakattona euro per tuikku. Loput kiertueen valoista löydettiin jätelavoilta ja saatiin lahjoituksina.

Ettei vain rumpali Rob Kloetin akryylinen Ludwig Vistalite -settikin ole lavalla visuaalisista syistä, ikään kuin lavasteena?
– Ei, kyllä Rob tykkää akryylisetin soundista ja fanittaa John Bonhamia, jolla oli vastaavanlainen setti. Valosuunnittelijalle Vistaliten läpinäkyvyys on tervetullut kaupanpäällinen – ihailen aina, kuinka setti ei blokkaa takavaloa vaan se kuultaa setin läpi.

Tämä nettispesiaali liittyy Tommi Saarelan toimittamaan laajaan Paul ja Tom Telmanin haastatteluun, jossa käsitellään Nits-yhtyeen musiikin visualisointia sekä äänenoiston osuutta teatterinomaisen toteutuksen kantavina elementteinä. Haastattelu on julkaistu Riffin painetussa numerossa 4/2015.


Riffiä myyvät Lehtipisteet, Akateemiset kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


02.09.2015
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy