Nayteikkuna

Flying Finn – fiiliksentekijä

Kolme Flying Finniä: Heikki Silvennoinen, Pentti Hietanen ja Matti Nevalainen. ©Tapio Metsoila
Kolme Flying Finniä: Heikki Silvennoinen, Pentti Hietanen ja Matti Nevalainen. ©Tapio Metsoila
 

Jokaisella ihmisellä on unelmia. Joku, joka osaa, voi toteuttaa ne.

Eräänä päivänä istuin tamperelaisessa ravintolassa lounaalla miehen kanssa, joka toteuttaa ammattimuusikoiden unelmia. Samaan lounaspöytään saimme myös pari pitkänlinjan muusikkoa, joiden keikoilla on jo vuosikymmenien ajan soinut tämän miehen tekemä kitarasoundi.

Matti Nevalainen on kitarastailaaja, virallisesti sanoen kitarantekijä, joka hoitaa tarvittaessa vaikka muusikon sielunmaiseman kuntoon, mikäli aikaa vaan puuntyöstöltä jää. Matti on tehnyt oman arvionsa mukaan yli 500 kitaraa uransa aikana. Hän aloitti 1970 -luvulla.

Flying Finn -kitaraa eli flaikkaria näkee television studiomuusikoilla sekä ammattimuusikoiden keikkakalustossa ulkomaita myöden. Matin customoitu instrumentti on tehty soittajan persoonaa sekä musiikillisia tarpeita kunnioittaen.

Kaikessa taiteessa on muutama tärkeä asia, niiden joukossa fiiliksen luominen sekä katselijan ja kuulijan odotuksiin vastaaminen: Nevalainen soittaa myös itse, joten tätä kautta hän ymmärtää soittajien tarvemaailmaa.

Lounastapaamiseen lupautuivat myös Pentti Hietanen ja Heikki Silvennoinen - molemmat laajaskaalaisia musiikkimiehiä. Heillä on pitkä kokemus siitä, millä, miten ja miksi he soittimensa valitsevat illan keikalle. Kun lava kutsuu, on soitin työväline, jonka tehtävänä on välittää tekijänsä tunne, voima ja joskus jopa elämäntarkoitus kuulijalle.

 

Masa, Pena ja Hessu

– Älä nyt sitten laita siihen tekstiisi mitään nippelitietoa. Fiilis ja glamouri on tää juttu, toteaa Masa visioiden lehtiartikkelin suuria linjoja. Masalla on syynsä olla huolissaan kirjoittajan taidoista, sillä yritin tehdä tätä juttua jo pari vuotta sitten ja sorruin juuri siihen nippelitietoon. Ja juttu meni suorilla roskiin.

Tällä kertaa olin viisaampi ja sain onnekseni pari fiilismiestä lisää haastateltavaksi. Nyt on skarpattava, maltettava kuunnella herkemmällä korvalla ja oltava tarkkana, tai maine menee.

Tapaamiseen saapuu muusikoista ensimmäisenä Hietasen Pentti, jonka esiintymisessä on juuri sitä glamouria ja fiilistä vaikka koko salille jaettavaksi. Silvennoinen taas on tuttu sekä musiikillisista että koomikon kyvyistään.

 

Taiteilijan välineet

– Korva on kuullut, silmä on nähnyt ja käsi on tuntenut, yllättää Pentti meidät heti alkuunsa, kun aloitamme puhumaan Nevalaisen kitaroista.

– Lisäksi sydän on iloinnut ja itkenyt, toteaa hän tuntumaansa ja kokemustaan Flying Finneistä. Pentillä on useita Masan käsialaa olevia luomuksia.

Matti teki ensimmäisen kitaransa Pentille jo vuosikymmen sitten. Se oli Hollow Body, eli ontoksi koverrettu malli, jonka Pentti itse suunnitteli vuonna -94.

– Tosin Matin avustuksella, siten, että ideaani muutettiin muutaman kerran toimivampaan suuntaan, hän muistaa, ja jatkaa: Nyt vanhentuessaan sen sointi on tullut järkähtämättömäksi.

– Mikki ei ole äänen salaisuus, vaan akustiikka muodostuu kokonaisuudesta. Puiden on soitava juuri oikealla tavalla. Ja mikrofonit pitää sovittaa puiden sointiin soittajan haluamaksi kokonaisuudeksi, toteaa Matti.

Hietanen hankki 2000-luvulla kolme Nevalaisen kitaraa lisää ja niistä hän ei kuulemma tule koskaan luopumaan.

– Ne ovat kaikki upeita yksilöitä, jotka ovat herättäneet huomiota keikoilla ja konserteissa.

 

Signeerattu erikoissarja

Matin mielessä maamme soitinrakentajien koulutuksessa on ongelma; se tuottaa vain yksittäisiä rakentajia, kun yhteinen isompi tuotanto on jäänyt tavoittamatta.

– Koulutus pitäisi suunnata myös työvoimaan. Näistä on pulaa. Nyt soitinrakentajat alkavat puurtaa yksin omina yrittäjinään, kun tarvittaisiin verkostoitumista. Soittimien valmistajat ovat taiteilijoita ja oman tien kulkijoita, joten tuotanto ei pääse laajenemaan.

– Uskon, että he haluavat tehdä omat juttunsa. Tässä on myös mahdollisuus, että joku kehittyy mestariksi, miettii Pentti aihetta.

Nevalainen suunnitelmissa on myös ollut tehdä Flying Finn -kitaraa numeroidun ja signeeratun sarjan.

– Maailmankuulut maalarit, säveltäjät ja muotoilijat ovat aina myyneet töitään halvalla ja elääkseen. Myöhemmin niistä on tullut korvaamattoman arvokkaita, toteaa Pentti. Signeerattu sarja ollee luonnollisesti arvokkaampi ja sen arvonnousu on suurempaa kuin normaaleilla Flying Finneillä.

– Nevalaisen kitarat ovat kansainvälisestikin huippusaavutus, joka on samalla avannut tietä koko suomalaiselle soitinrakentamiselle, toteaa Pentti.

– Itse asiassa hän on muurannut soitinrakennuksen peruskiven, joka pysyy ikuisesti.

Kun Matin kitarat ovat haluttuja myös USA:ssa, kitarateollisuuden kotimaassa, on Pentin hehkutus täysin ansaittua.

 

Silvennoinen arvostaa kokonaisuutta

Pöytäämme istahtaa Heikki Silvennoinen, joka on samaa mieltä Hietasen kanssa siitä, että soundi on järjettömän hyvä ja kitara sopii käteen.

– Hankin vuonna -93 ensimmäisen flaikkarini, kertoo Heikki.

– Työkalussa on oltava monta hyvää ominaisuutta. Sen on kestettävä kaatumisia (Heikin kitaran oli joku fani juuri kaatanut lavalla) ja valkoviiniä, sekä soundin pitää vain parantua vanhetessaan, hän luettelee.

Tapa, jolla Silvennoinen puhuu kitaroistaan, huokuu arvostusta.

– Kyllä näitä pitää aina lähteä kehumaan, jos tilaisuus tulee.

Heikiltä on keväällä tulossa oma albumi. Lisäksi hän on kantavana voimana Sf-Blues -bändissä, joka tekee keikkoja joka toinen vuosi, siis keikkailee seuraavan kerran vuonna 2009. Vierailijat vaihtuvat, mutta Silvennoinen, Pepe Alhqvist, Jani Auvinen ja Janne Rajala kuuluvat peruskokoonpanoon.


 Teksti ja kuvat: Tapio Metsoila

 

 

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Samaa aihepiiriä käsitteleviä, laajempia artikkeleita löydät painetusta Riffi-lehdestä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

 

 

 

 

 

 

03.09.2009
|
Tapio Metsoila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy