Nayteikkuna

Big Muff Ram’s Head – Gilmouristin makuun

Big Muff jos mikä on jättänyt aikaa kestävän jälkensä rock-kitaran soundiperintöön. Pedaalia on valmistettu lukuisina variaatioina, pienin muutoksin kytkennöissä ja komponenteissa. Ram’s Head -uusiopainos on valmistajan mukaan tarkka kopio vuoden 1973 violetilla tunnusvärillä merkatusta V2:sta, muutamin nykyaikaisin ominaisuuksin höystettynä.

 

Tokkopa soittajat panevat pahakseen true bypass -ohituskytkentää, efektin päälläolosta kertovaa lediä ja mahdollisuutta käyttää pedaalia pariston sijasta ulkoisella virtalähteellä. Keräilyhenkisemmät voivat metsästää ehtaa vintage-yksilöä, mutta niistä saa varautua pulittamaan useampia satasia. Aika moni kääntää katseensa uustuotantoon ja hyväksyy edellämainittujen muutosten lisäksi myös koteloinnin nykyaikaiseen ja tilaa säästävään valumetallirasiaan. Niin teen minäkin, vaikka harmittelenkin samalla, että jossain vaiheessa se oma 70-luvun lopun Big Muff tuli myytyä, kun sen soundi oli niin vanhanaikainen… 

Koska aikalaista ei enää laarista löydy, kaivoin mittatikuksi myöhemmin hankkimani EHX:n NYC re’issue -sarjan ison peltilootan. Ei ihan alkuperäinen, mutta riittävä vertailuun. 

 

•••

Pedaaleiden säätimiä on melko hedelmätöntä asettaa vertailua varten samoihin asentoihin, sillä itse säätimissä ja kytkennöissä on jo lähtökohtaisesti eroja. Mutta saman soundin etsintä kummastakin vuoron perään säätimiä hienovaraisesti käännellen osoittaa asiain tolan – vaikka molemmista löytyy Big Muffin oleellisin ydin, niistä ei saa prikulleen samaa soundia vaikka miten yrittäisi. Lähimmäksi pääsee roisilla rosolla, kun ääntä vanuttaa hierovalla vibratolla äärimmilleen. Se puolittain viheltävä, syntikkamainen sustain-häntä on ilmettyä ja yhdenmukaista Big Muffia molemmilla purkeilla.

Ram’s Head soi kuitenkin kautta linjan jämäkämmin ja sen sointi on samaan aikaan sekä tanakka että erotteleva huomattavan paksuillakin säröillä. Soinnissa ei ole samanlaista alarekisterin muhjuisuutta kuin NYC re’issuessa, ja jälkimmäiselle ominainen ”Zzz” äänten alukkeissa puuttuu käytännössä kokonaan. Niinpä Ram’s Headin kautta soitettaessa myös plektran iskut välittyvät napakammin ja ryhdikkäämmin.

NYC re’issue on omiaan, kun tarvitaan sumuista ja liimamaisen sitkeästi venyvää säröä tai todella sohjoista runttausta. Ram’s Head jyrää ärhäkkäämmin kvinttiriffeissä ja iskee jämäkämmin keskirekisterin filleissä, vaikka tarvittaessa myös silkkaa ujeltavaa kanttiaaltoa saa silläkin aikaan. Tanakkuudestaan huolimatta Ram’s Head ei myöskään tuki kaistaa samalla tavoin kuin NYC re’issue vaan sen sointi on tiukemmassa paketissa ja luonteeltaan ytimekkäämpi. Loistopedaali.

 

Big Muff Ram’s Head

• uusiopainos vuoden 1973 fuzzista
• hintaluokka: 115 euroa

Lisätiedot:
EM Nordic
Uraltone

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 1/2020. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

 

06.03.2021
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy