Nayteikkuna

Timbre Tones – puuta pintaan!

Ja sitten jotain erilaista. Oululainen Janne Koskela soveltaa kitaranrakennusharrastuksessa kartuttamaansa materiaalitietoutta kokoamalla mikrofoneja, joiden pinnan hän päällystää asiakkaan toivomuksen mukaisella puulla ja koristelee sitten messingillä, helmiäisellä tai vaikkapa kotimaisella spektroliitillä. Puupinnan viimeistelynä on sellakkalakkaus, ja varsinainen mikrofonin runko sen alla on metallia.

 

Timbre Tones -mikrofonin herttakapseli on kiinalaisen JLI:n valmistama Transsound TSB-2555, tyypiltään elektreettikondensaattori.

Kumppaniksi kapselille Koskela rakentaa oman versionsa esivahvistimesta, jonka puolestaan kerrotaan juontuvan mutkan kautta Schoepsin klassisesta kytkennästä. Tuo mutka on amerikkalainen Scott Helmke, audiopersoona joka rakentaa, esittelee ja myy oman nettissivustonsa kautta Alice-merkkisiä mikrofonejaan tee-se-itse-hengessä.

Kuten nyt voi jo päätellä, mittalabra ja insinööriosasto eivät kuulu tällä erää tuotekehityksen resursseihin, vaan liikkeellä ollaan näppituntumalla ja korvakuulolla, minkä Koskela nettisivustollaan itsekin toteaa. Eräänlaista alakulttuuria ja virkistävä lähestymiskulma tämäkin.

Mikrofonin rakenne on sikäli poikkeuksellinen, että Transsoundin valmiiksi metallikoteloon kokoama kapseli on ikäänkuin koteloitu uudelleen Timbre Tones -mikrofonin runkoon, joka muodostaa kapselin ympärille oman metalliseinäisen akustisen kammionsa. Muodoltaan kiekkomaisen kammion sisälle syntyvillä heijastuksilla ja resonansseilla on vaikutuksensa, ja jollei niitä ole nimenomaan haettu, voisi konstruktiota kehitellä kokeeksi avoimempaan suuntaan. 

Samalla kapselin melko kotikutoisen kiinnityksen mikrofonin runkoon voisi miettiä uusiksi.

Perussoundiltaan Timbre Tones on selkeä, mutta samalla hitusen tyly tai hiomaton. Bassorekisteri on kuivakka, jopa keveähkö. Kitaran äänialalla tuskin enempää kaivataan, mutta bassoinstrumenttien kohdalla soinnissa saisi olla enemmän syvyyttä.

Keskirekisterissä on sävyltään kovahko alue, joka kärjistää laulussa konsonantteja. Se tekee myös esimerkiksi käsiperkussioista ja rumpusoundeista agressiivisempia kuin ne ovatkaan, kun räkseen osuus soundissa korostuu.

Aivan ylin rekisteri taas jää verraten vaimeaksi, ja soinnin yleisilme tylpäksi tai tukahtuneeksi.

Näiden piirteiden merkitys riippuu pitkälti kulloisestakin äänilähteestä. Ne voivat antaa tervetullutta luonnetta tai toisaalta korostaa ikävästi äänilähteen ei-niin-toivottuja ominaisuuksia. Yleispäteväksi ammattitason studiotyökaluksi Timbre Tonesilla on silti vielä taivalta taitettavanaan.

Hyvällä mallilla ollaan jo siinä, että suuntakuvio vaimentaa sivuilta ja takaa saapuvia ääniä, eivätkä runkoäänet muodosta joustoripustinta käytettäessä ongelmaa. Peen puhahdukset ja hoon hönkäyksetkään eivät moninkertaisen metalliverkon läpi kapselia pahemmin kiusaa, vaikkei ulkoista pop-filtteriä käyttäisikään. 

Jos puu, messinki ja tietynlainen rouhean krouvi itse tehdyn esineen estetiikka miellyttävät silmää, niin miksikäs ei. Testin perusteella hankintaa kuitenkin puoltaa ainakin toistaiseksi enemmän juuri ulkoinen olemus kuin äänellinen suorituskyky.

Hinta suoraan valmistajalta noin 400 euroa + postikulut

Lisätiedot: Timbre Tones

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

12.09.2020
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy