Artikkelit

Kolmen pallon, keilan tai renkaan pitäminen samanaikaisesti liikkeessä – ja vuorotellen ilmassa – saattaa onnistua tavalliselta tallaajaltakin, kunhan asiaa harjoittelee kyllin uutterasti jonkin aikaa. Jos mielii kutsua itseään jonkunmoiseksi jonglööriksi, on asianmukaista hallita ainakin viiden esineen vuoroheittely.

Pitkään huipulla säilyvät artistit saattavat uransa aikana julkaista muutamia kymmeniä albumeja ja niillä useita satoja kappaleita. Heidän apujoukkoinaan toimivien studiomuusikoiden julkaisulistaukset ovat kuitenkin tyypillisesti monikymmenkertaisia, vaikkei nimeä aina levyn kanteen painetakaan. Naapurimaassamme Ruotsissa yksi kysytty uurastaja on kitaristi Tommy Denander – useimmille meistä nimenä ja ulkonäöltäkin tuntematon, mutta pitkään ei tarvitse kuunnella ruotsalaista listapoppia radiosta ja jo siellä jossakin hän on mukana. Ruotsalaisten artistien lisäksi hänen krediittilistaansa kuuluu iso joukko kansainvälisiä huippunimiä.

Liian raju korjausliike on usein syynä, kun ajoneuvo ampaisee tieltä. Tapahtumaa edeltää lievä huolimattomuus tai yllättävä käänne, ja paniikkireaktio on ehkä oikean suuntainen, mutta hallitsematon. Usein kaiketi vielä niin, että ensimmäisen korjausliikkeen jälkeen tehdään perään pakon sanelemana toinen ja kolmaskin, kunnes tilanne karkaa lopullisesti käsistä ja pöpelikössä rytisee.

Yksi Kingston Wallin musiikin parhaista asiantuntijoista, kitaristi Mikko Iivanainen, on soittanut Kingston Wall -tribuuttibändissä 2000-luvun alusta alkaen. Bändin muut jäsenet ovat Mikko Herranen (laulu), Petrus Ylitepsa (basso) ja Jani Auvinen (rummut). Seuraavassa Iivanainen kertoo projektista ja analysoi Petri Wallin soittotyyliä. Ennen haastattelua Iivanainen lähettää viestin:

Kuvittele, miltä tuntuisi omistaa jokin todella arvokas ja haluttu vintagekitara ja päästä soittamaan sillä? Tai vaikkapa vain kokeilla minkä tahansa merkin parhaita vuosimalleja? Dave Belzerin ja Drew Berlinin ei tarvitse kuvitella, sillä amerikkalaisen Guitar Center-ketjun pääostajina he hallinnoivat valtavaa arvosoitinten määrää ja heidän päätöksensä on yksi ratkaisevimpia määrääjiä sille, mitä todella kalleimpien kitaroiden kärki markkinoilla maksaa.

Korgin uutuus oli epäilemättä yllättävä lanseeraus. Software-vallankumouksen myötä rautapohjaiset samplerit - jos jotkin - ovat kadonneet lähes täysin. MicroSAMPLER tarjoaa helppoa mutta rajoitettua äänenkäsittelyä, eikä edes yritä kilpailla gigatavujen multisampleja tuuttaavien nykysoftien kanssa. Ajatuksena lienee ollut tuottaa läppäripohjaista ratkaisua vaivattomampi työkalu etenkin keikkaoloihin. Laite toimii myös pattereilla, jolloin se on käytettävissä oikeastaan missä vain.

Kitarasoftaa havittelevalle Amplitube 3 ja Guitar Rig 4 ovat soundillisesti tasavahvoja ja tuotegenrensä eturintamassa kulkevia vaihtoehtoja. Ostajan kannalta on hienoa, että molemmista on kummankin valmistajan toimesta tarjolla demokappaleet kokeilua varten.

Koneilla on ainakin kolme merkittävää ominaisuutta, jotka saavat ihmisen kadehtimaan: voima, kyky toistaa täsmällisesti samalla tavalla jokin asia erehtymättä, sekä nopeus…