Mielenkiintoisia sävellyksiä ja sanoituksia, piristävästi ja sujuvasti omaleimaista, otteeseensa vangitsevaa musiikkia. Siis sellaista, että se erottuu radiossa soivan normipopin soundeista, muttei vaikuta itsetarkoitukselliselta erikoisuuden tavoittelulta vaan soljuu luontevasti heijastellen samalla varmastikin mitä suurimmassa määrin artistin omaa ajatus- ja kokemusmaailmaa. Sitä mistä ns. näkemys kumpuaa.
Ja näkemystä todella on niin melodian kuin harmonianian rakentelussa, rytmiikkaa unohtamatta.
Kuuntelijana on mahdotonta erottaa, missä kulkee raja kappaleet säveltäneen AWAn eli Amanda Mäläskän oman luovuuden ja sitten tuotannon ydinryhmään kuuluvien Juho Lapinlammen ja Joona Pirilän tuomien tai luomien ainesten välillä, sillä minkäänlaista saumaa ei kuulu olevan.
Kokonaisuus on musiikin, soundien ja tekstien ehyt ja yhdenmukainen kudos, jossa kaikki palaset tuntuvat olevan kotonaan.
Nyt ei kuulijan tarvitse kiusaantua siitä, että eriparisia elementtejä olisi väkisin naitettu keskenään, sillä laulun ja musiikin liitto on hallittu paketti alusta loppuun.
Eikä laulajan suuhun ole laitettu melodiaan tai kompin rytmiikkaan kömpelösti istuvia tavumääriä tai painotuksia, tai omituisia muun tekstin tyylilajista ulos pomppaavia yksittäisiä sanoja. Amanda Mäläskä ja Salla Saarisalo osaavat tämän homman. Oivallista.
Tuotanto on kautta linjan taidokasta ja terveen kunnianhimoista. Tehoja on luotu yhtäällä hienosti kaunista ja rujoa toisiinsa peilaamalla ja toisaalla nättiä nätillä kompaten. Yksittäiset soundit ovat monin paikoin huomattavan repiviä tai raastavia, mutta poikkeuksellisen tehostemaista äänimaisemaa osataan käyttää luontevana osana ilmaisua.
Pääosassa loistavaa AWAn laulua ei jyrätä missään vaiheessa, vaikka sekin saa hetkittäin osansa silputtimista ja säröytyksestä. Hetket ovat kuitenkin hyvin valittuja ja lopputulos tukee kerrontaa.
Viiden biisin kuuntelu putkeen on kyllä haastavaa, todetaan se tässä kuitenkin myös. Moni-ilmeiset kappaleet on nimittäin ladottu niin täyteen tavaraa, että kuuntelusta muodostuu vääjäämättä erittäin intensiivistä.
Erilaisia pieniä ja keskenään juttelevia osasia on jokapuolella ja lomittain liikkuvia tai liukuvia kerroksia on varovaisesti sanoen riittämiin.
Oleellista on tässä se, että tekijöillä on ollut malttia ja halua kehitellä ja muunnella musiikin elementtejä suoraviivaisen copy-pasten sijaan ja yllin kyllin musiikillista sanavarastoa ja teknistä tietämystä toteuttaa päämääriänsä suistumatta kaaokseen.
Se mikä soi, soi harkitusti ja hallitusti. Eikä luonnonäänen tai synteettisen äänen, sen paremmin kuin soitetun tai ohjelmoidun rajapintaakaan voi hevin hahmottaa.
EP:n päättää kehärummulla, hyminäkuorolla ja cembaloa muistuttavalla (ilmeisestikin) akustisella kitaralla alkava Unten syliin, joka onkin yllättäen kehtolaulu. Se on laulettu yhdessä Helena Haaparannan kanssa ja on kokoelman seesteisin kappale. Tyylillisesti liikutaan maailmanmusiikin ja popin rajapinnassa, eteerisesti keinuen ja unenomaista tunnelmaa huokuen.
Halloweenin alla, lokakuun viimeisen ja marraskuun ensimmäisen välisenä yönä Spotify-palvelussa julkaistua EP:tä juhlistetaan keikalla On the Rocksissa Helsingissä 11.12.2024
Lisätiedot: AWA
