Wild Bill´s on paikka jonne vierailijat löytävät joskus, mutta useimmiten eivät. Baari näyttää ulkoa runnellulta tatuointiläävältä, pelkältä punaiselta kololta seinässä.
Ulkomuotoa ei kuitenkaan kannata säikähtää. Olemme aidon asian juurilla, multaa varpaiden välissä, bluesia suonissa.
Kymmenen jälkeen lauantai-iltana suurin osa pöydistä on vielä vapaana. Tarkalleen puoli yksitoista aloittaa Memphis Blues Masters eleettömän ihailtavasti ruorissaan Big Jerry.
Pöytäämme koristaa suurin näkemäni olutpullo. Paikka on sen verran syrjässä, että kuskina pyydän colaa. Sitä ei kuitenkaan ole. Nuori tarjoilija lähtee hakemaan limonaadia varta vasten naapurin monenlaisia virvokkeita myyvästä kaupasta.
Jos eksytte Wild Bill´siin päivällä, ei kannata vaivautua tilaamaan kahvia tai muuta juotavaa kuin sitä isoa olutta. Purtavaa kyllä löytyy ja edullisesti, esimerkiksi kelpo purilainen viidellä taalalla.
Wild Bill´sin pöydät täyttyvät nopeasti. On yllättävää, että 80 prosenttia asiakkaista näyttää olevan nuoria valkoihoisia. Pian lattiatila täyttyy, nuoripari ei halua irrottautua toisistaan, vaan heiluu kiinni toisissaan muusta maailmasta välittämättä.
Ehkä paras persoona on iättömän näköinen soulmies, jolla on glitterilierihattu, lastenpyörän renkaan kokoinen medaljonki kaulassa ja melkein yhtä suuri kimalteleva sormus sormessaan. Hän kiiruhtaa aina välillä hitaasti lattialle, jammaa siinä yksin, ei itseriittoisesti, vaan musiikin lumoissa.
Blues tyrmää, se saa jalat vispaamaan, ja on vähällä että en hakeudu soulmiehen kupeeseen eleettömän tanssiin, pelkästä ilosta että saan olla täällä. Sillä musiikki on iloa, blues on tunnetta, soul on ihmisyyttä.
Tämä Eeva Vänskän kirjoittama nettispesiaali liittyy Riffin painetussa numerossa 1/2013 julkaistuun matkakertomukseen Memphisistä musiikkidiggarin silmin.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa. Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta
