Ajankohtaista / nettispesiaalit

Yksi musiikki-instrumenttien merkittävimmistä ja vanhimmista ammattitapahtumista The NAMM Show järjestettiin jo 110. kerran Kalifornian Anaheimissa, aivan Los Angelesin naapurissa. Historian kirjoihin merkittiin nyt uusi kävijäennätys 95 709 ja näytteilleasettajia paikalla oli jo lähes 1 500. Näillä lukemilla alle 400 000 asukkaan Anaheimin kaupunginjohtaja on varmasti tyytyväinen niistä 70 miljoonasta dollarista, jotka messuvieraat kylvävät kaupungin palveluihin ja yrityksiin vajaan viikon aikana. Messujen lukemattomien uutuustuotteiden joukosta poimimme mielenkiintoisimmat laitteet ja ilmiöt tähän Riffin nettispesiaaliin.

Svenska Teatern korkkaa kevätkautensa Abba-miesten Kristina från Duvemåla -musikaalilla. Parivuotisen remontin jäljiltä avatun Svenskanin tsaarinaikaisen infrastruktuurin uudistus kaapelointeineen, tietoverkkoineen ja signaaliohjauksineen oli esitysteknisen remontin haastavin osuus. Mutta nyt se piti tehdä jos koskaan, kun talo joka tapauksessa purettiin rangaksi asti.

Zildjianin Gen16-uutuusmerkin elektroakustisten AE-peltien kanssa onnistuvat helposti monet luovat erikoisvirittelyt, joita rumpali kaipaa ja osaa arvostaa, mutta jotka eivät ole olleet mahdollisia sähkörummustojen kumisilla tai muovisilla symbaalipadeilla.

Pro Toolsin kymppiversiota on kritisoitu julkaisusta lähtien siitä, ettei se ole 64-bittinen ulkomaailmaan päin, mutta tämä on Avid-yhtiöltä harkittu ele – eihän mikään 64-bittinen arkkitehtuuri olisi tukenut vanhemman sukupolven ”sinistä” HD-laitekantaa. Nyt vanhat laitteet saivat jatkoaikaa uusien rinnalla.

Lyömäsoittaja Abdissa "Mamba" Assefa työskentelee free lance -muusikkona, eikä aseta liiemmin genre-rajoja tekemisilleen. Mies ei halua halua tai osaa nimetä lempimusiikkiaan, tekeminen on suhaamista laidasta laitaan, yhtälailla kuin joidenkin asioiden tekeminen on kausittaista.

Uutta Rolandin kitarasyntikkaa mainostetaan soitontunnistukseltaan nopeimmaksi ikinä ja triggaamista kehutaan luotettavimmaksi kitarasyntetisoinnin historiassa. Nämä teesit voivat pitää paikkansa, mutta joko nyt ollaan vaativalle muusikolle riittävällä tasolla?

Gibsonin ensimmäinen lankkumallinen sähkökitara, vuonna 1952 ilmestynyt Les Paul Standard, oli ulkonäöltään tietoisesti melko lähellä firman perinteisiä orkesterikitaroita. Konservatiiviset muusikot hyväksyivät rungon klassisen pyöreän muodon helpommin kuin ruuvikaulaisen ja tasakantisen Fender Telecasterin. Les Paulin kaarevassa kannessa oli myös se lisäetu, että työn vaativuuden takia se oli huomattavasti hankalampaa kopioida.

Audiovisual 2011 -messuilla järjestetyn äänitetuotannon muutosta ruotivan paneelikeskustelun puheenjohtaja Janne Viksten muistuttaa ettei ole kauan aikaa siitä, kun tuotantotahti oli albumi viikossa: bändi äänitti arkipäivät, viikonloppuna miksattiin ja sunnuntai-iltana levy oli masterointia vaille.
– Ei sellaisia bändejä enää ole jotka osaisivat tai viitsisivät puurtaa viikon studiossa ja tehdä valmista jälkeä soittamalla. Nyt vain pannaan äkkiä jotain kamaa sinne kovalevylle tyyliin ”kyllä siitä saa tehtyä”, Finnvoxin Arto Tuunela kertoo asenneilmastosta.

Powerstrip-äänityskanava ja 2A3-taajuuskorjain eivät taatusti jää studiovierailta huomaamatta, mutta ulkonäön ohella myös niiden soundissa on kiistämätöntä omaa luonnetta jolla nousta massasta esiin.