Nayteikkuna

Näinköhän

Aika ajoin törmää julkituotuun ajatukseen, että nykyajan populaarimusiikin kirjo olisi kapeampi ja sisällöltään köyhempi kuin vaikka 1960- ja -70-lukujen. Näin saatetaan todeta ihan mutu-pohjalta tai esittää jopa tutkittuun tietoon perustuvana faktana. Rohkenen silti epäillä jopa jälkimmäi- sessä tilanteessa tuomion paikkansapitävyyttä.

Edelleen on yhtyeitä, jotka kirjoittavat itse oman musiik- kinsa, eikä niitä voi rajata minkään yksittäisen genren sisälle, vaan luovuutta harjoitetaan erittäin moninaisissa tyylilajeissa. Joku tekee sitä perinnettä pilkulleen vaalien, toinen kaukaisiakin asioita uusiksi yhdistelmiksi villisti sommitellen.

Perinteinen itse omat laulunsa kirjoittava laulaja ei hänkään ole harvinainen olio tässä ajassa. Musiikilliset juuret juontuvat vuosikymmenten taa, kenties nikkarin itsensä edes asiaa sen kummemmin tiedostamatta. Vaikka teksteissä puhuu nykysuomi, niissä peilataan aivan vastaavia ilmiöitä, joita menneetkin polvet ovat omista näkökulmistaan ruotineet.

On biisinkirjoitus- ja tuotantotiimejä, on hyvin hommansa sisäistäneitä tuottajia. Ja niin ruhtinaallisesti varusteltuja pajoja, ettei homma jää kamoista kiinni. Soundi on kansainvälinen, tyylitietoisuus taattu.

Perinteisempi kammiotyöskentely ei sekään ole hiipunut. Kotimaisen televisio- ja elokuvamusiikin säveltäjiä on enemmän kuin aktiivinenkaan alan seuraaja osaa ulkoa luetella ja työn jälki on komeaa kuunneltavaa.

Olisiko niin, että helmiä ei kuitenkaan ole koskaan ollut määräänsä enempää, aiemmin ne on ollut vain helpompaa löytää, kun kaikenlaista tarjontaa on ollut niukemmin ja elämänrytmi toinen.

Elämme ärsykkeiden täyttämässä maailmassa, useimmat ympäri vuorokauden johonkin älylaitteeseen paritettuna. Työelämä on vaativaa ja siihen sopii kyllä lukea mukaan jo kouluaika sekä opiskeluvuodet. Vapaa-aika täyttyy loputtomasta määrästä mahdollisuuksia, olipa kyseessä oma osallistuminen johonkin toimintaan tai esimerkiksi viihteen seuraaminen jonkin median välityksellä.

Ei meillä tässä myllytyksessä ole juurikaan aikaa, eikä välttämättä etenkään tarmoa etsiä niitä helmiä kovin aktiivi- sesti. Resurssipula ajan ja energian suhteen altistaa isojen koneistojen vyörytykselle, olipa vyöryttäjänä striimaus- palvelun suositusalgoritmi tai some, radio tai tv.

Ristiriitaista kyllä, teknisesti kenellä hyvänsä pitäisi tällä hetkellä olla kotipaikastaan ja asemastaan riippumatta samat ja lähes rajattomat mahdollisuudet nousta vaikka koko maailmanlaajuiseen tietoisuuteen esimerkiksi juuri oman musiikkinsa kanssa. Näinhän tiedon valtaväylän ja tietotekniikan arkipäiväistymisen ajateltiin toimivan.

Omat portinvartijansa netissäkin silti on ja näyttää siltä, että ikävä kyllä suunta on kohti harvainvaltaa eikä moniäänisyyttä.

•••

Näin alkaa päätoimittaja Lauri Paloposken pääkirjoitus Riffin printtinumerossa 4/2021, jossa kirjoitus on julkaistu kokonaisuudessaan lehden ilmestymispäivänä 25. elokuuta 2021. Siitä selviää mikä päätoimittajan mielestä olisi nyt korjausliikkeen laatu sekä toimenpaneva taho…

Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä luonnollisestikin hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Voit tilata lehden itsellesi edullisesti myös esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


 

25.08.2021
|
Lauri Paloposki
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy