Koulupoikana kannoin säännönmukaisesti kesäansiot elokuussa musiikkaupan tiskille ja kotiinpäin oli viemisinä milloin efektipedaali, milloin uusi kitara.
Vaikka puotiin astellessa hankinta oli jo useimmiten lyöty lukkoon, liittyi reissuun aina mahtava tunnelataus. Bussimatkan mittainen odotus, raitiovaunun vitkas eteneminen kohti päämäärää ja perille päästyä poikkeuksetta alkanut äärimmäisen intensiivinen renkaanpotkinta, mahdollisten ja mahdottomien vaihtoehtojen loputon spekulointi kauppiaan kanssa, uuvuttava tinkiminen ja lopulta uuden riivaimen lunastus kesäkillingeillä elvistellen...
Ennen hankkeen toteuttamista oli siihen liittyviä asioita toki vatvottu ja hahmoteltu soittokavereiden kanssa lukemattomia kertoja. Ja kauppareissun jälkeen uudenkarheita vermeitä esitellessä jälkipeli oli kuumimmillaan: paljonko rabattia heltisi, kuka stara oli myymälässä samaan aikaan, kenen vanha kitara olisi ollut kaupan ja niin edelleen. Poikain juttuja.
Milloinkaan ei tullut mieleen, että muutaman kuukauden ankaralla puurtamisella kootut tienestit voisi panna menemään vaikkapa netistä tai postimyyntilafkasta tavaraa tilaamalla. Mitä on modeemin välittämä vuorovaikutus kauppaa hierottaessa: ”ole hyvä ja täytä luottokorttiasi koskevat tiedot alla olevan kenttään”.
Entä, minkälaisilla muusikkojutuilla postivirkailija ruokkii kaupantekoon oleellisesti liittyvää henkistä nostetta? Pakettikortissakin lukee nykyisin vain hyllynumero, jonka perusteella on itse palveltava itseään. Ei kiitos!
Haluan kävellä edelleen oikeaan soitinkauppaan. Vain siellä voin näpelöidä omin sormin soittimia, jotka vaikuttavat kiinnostavilta. Jos ne miellyttävät, voin vaihtaa ajatuksia muiden asiakkaiden ja kauppiaan kanssa. Jos eivät miellytä, voin siirtyä seuraavan kiinnostavan tapauksen äärelle. Toisinaan reissun parasta antia onkin kahvikupposen ääressä viihdytty hetki tai pari.
Onpa asiasta muutakin käytännön hyötyä. Lähipuodissa kasvoni tunnetaan ja niin tunnen minäkin kauppiaan kasvot. Luottamus pelaa hintaneuvotteluissa, maksutavoissa ja toisinaan vaikkapa huollon ajaksi tarvittavien sijaislaitteiden laina- tai vuokra-asioissa.
Ja jos osunkin joskus harhaan ostopäätöksessäni, voin palauttaa tavarat tuttuun puotiin pitemmänkin ajan päästä ja saan niistä vielä kohtuullisen hyvityksen. Kohtuullinen tarkoittaa muuten sitä, että kauppiaankin on elettävä työstään lohkeavalla palkkiolla.
Ei liiketoimintaa pidetä yllä liian pienillä katteilla tai kerrassaan tappiollisilla hinnoilla. Kohtuus olkoon kohtuus kummallekin osapuolelle.
Saarnan moraali: pidetään kauppias hengissä, muttei anneta sen pullistella. Muistaa sopii, että jos lähipuoti kituu tai kuolee tykkänään, köyhtyy musiikkielämäkin vääjäämättä. Satasen säästö tänään voi poikia tuhatlappusen tappion ylihuomenna.
Hyvin palvelevassa musiikkikaupassa on mukava asioida ja kauppa, jossa on mukava asioida, menestyy tiukassakin kilpailussa. Etu on molemminpuolinen.
Lauri Paloposki,
päätoimittaja
p.s.
Tavattaisiinko Music Non Stop -messuilla?
p.p.s.
Silloin koulupoikana ostin nipun Electro-Harmonixin pedaaleita. Pistin muuntajan töpselin seinään ja vasta sitten virtapiuhan efektilaitteeseen. Pistoke oli plugimallia ja työjärjestys siis väärä. Syntyi oikosulku ja virtalähde kusahti. Itseasiassa kaikkien kolmen pedaalin virtalähteet paloivat.
Takaisin kauppaan selittämään ja kas; ymmärtämys kävi oikeudesta. Sain uudet muuntajat, kunhan lupasin lukea käyttöohjeet seuraavalla kerralla huolellisemmin.
Mielummin reilu kauppias kuin 30 päivän palautusoikeus.