Nayteikkuna

Paleontologin arkipäivää

 
Autoa vaihtaessani tulin väistämättä törmänneeksi mielenkiintoisiin hahmoihin, siis näihin komediasarjasta irtirepäistyihin perisuomalaisiin ilmestyksiin, joiden luuli kadonneen tai kuolleen sukupuuttoon katalysaattorin keksimisen myötä. No, aikanaan osa katosikin omille teilleen, kun tulosvastuut ja muut hienot sanat tunkivat mukaan autokauppiaiden vehnäpelloille, mutta vahvimmat jäivät porskuttelemaan ja sopeutuivat osaksi nyky-yhteiskuntaa, kulkien joukossamme kuin kuka tahansa meistä (vrt. Mustanaamio). Satunnaisesti näihin heppuihin törmää siellä täällä. Ensivaikutelma saattaa hämätä, mutta jos antautuu keskusteluun, lampaiden vaatteet löytyvät mättäältä nopeammin kuin ehtii housuihinsa laskea ja susi vie eikä vikise. Kannattaa siis olla harkitsevainen ja miettiä kahdesti keskustelun jatkamista ennusmerkit huomattuaan. Toisinaan on mahdotonta tunnistaa ihmistyyppiä – vaikkapa sähköpostikeskusteluissa – ja sitten onkin jo myöhäistä.

Huusholliin on nimittäin tulossa perheenlisäystä (esikoinen, jos tarkkoja ollaan) ja entinen autoni oli osoittautunut jo omassa käytössäni erittäin epäkäytännölliseksi, puhumattakaan lastenvaunujen asettelusta pieneen takakonttiin ja turvaistuimista yms. sen sellaisista jne. No, ei kun vaihtamaan ja pääkaupunkiseudun autokauppojen luvattuun maahan, kehä kolmoselle. Olin harjoitellut jo torjuntaotteita sekä krav magan perusteita sekä opetellut kasvoilleni ynseän “fiiiddumuamigäägiinnosta”-ilmeen, siis jos vaikka tarttis, tiäksä. Inhoan auton vaihtamista ja siihen liittyvää nöyryytystä, eritoten kun saa kuulla ajaneensa läpipaskalla potkukelkalla vaikka pari vuotta takaperin osti ihan oikean auton. Joskus pettymys pitää vain niellä ja eikun autokaupan, sanotaanko vaikka Kompassin, ovesta sisään. Yks. Kaks. Kol. Neljä. Ketään ei näy, kukaan ei hyökkää kimppuun. Saan kävellä rauhassa ympäriinsä ja katsella ajoneuvoja mielin määrin ilman lakeijoja ja hyeenoja. Luulin jo tovin, että firmaa on harvennettu harvesterilla ja loputkin selviytyneet olivat lisäleikkauksista kertovassa henkilökuntapalaverissa joukkohirttäytymässä, mutta ei. Lopulta päätän rohkaista itseni ja hiivin avokonttorin työpöytäsaarekkeen luokse. “Päivää. Tarttis auto vaihtaa.” “Istukaa, olkaa hyvä”, kuului asiallinen ja jämäkkä vastaus. Kymmenen minuuttia myöhemmin istun jo koeajolla, samalla kun omaa autoani koeajetaan ja testataan.

 

Oheinen teksti on alku Petri Alangon kirjoittamasta "Alangon päiväkirja" -kolumnista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 3/2008).

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

 

21.07.2009
|
Petri Alanko
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy