Nayteikkuna

Te mitään lainaa!

 
On mielenkiintoista, että viime aikoina on puhuttu paljon kirjailijoiden tavasta tuottaa tekstiä. On mainittu lainauksista ja mukailuista, joissakin tapauksissa – ainakin iltapäivälehdistön sivuilla – on suoranaisesti syytelty varkauksista ja plagioinneista. Nytkin muhitutetaan alati paisuvaa oikeusjuttua erään suositun kotimaisen dekkarikirjailijan ja venäläisen vastineensa välillä. Tsekkasin tuossa hätäisesti yhteenlasketun sivumäärän eräässäkin julkisuuteen pullahtaneessa kiistanalaisessa teoksessa. Sivuja oli 323. Kuitenkin otsikoihin on noussut tekstipätkä, joka kokonaisuudessaan on noin viidennes koko sivun sisältämästä tekstistä, siis oikeastaan 1/1615 koko kirjan sisällöstä. Kirjailija puolustautuu sillä, että venäjän keskustiedustelupalvelu GRU:sta on mahdotonta löytää tietoja (paitsi Wikipediasta) ja siksi herra joutui turvautumaan Suvorovin teokseen. Ja silti mentiin metsään: Suvorov oli keksinyt osan omasta päästään (henkinen post-it-lappu: “Ilkka, tsekkaa wiki”).

Oheinen teksti on alku Petri Alangon kirjoittamasta "Alangon päiväkirja" -kolumnista, joka on julkaistu kokonaisuudessaan paperille painetussa Riffi-lehdessä (numero 2/2008).

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan tilaustoiminnon avulla.
Aiemmin julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


 

21.07.2009
|
Petri Alanko
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy