Nayteikkuna

Juicea aidosti ja alkuperäisesti

Jonkinasteista Juice-huumaa on ollut ilmassa vuoden päivät, Teppo Airaksisen ohjaaman ”Juice”-elokuvan teattereihin saapumisesta lähtien. Elokuvan soundtrackille kootusta epätodennäköisen tuntuisesta yhdistelmästä – Juicen vanhoista bändiläisistä vahvistettuna elokuvan pääosan esittäjällä – syntyi yllättäen mitä uskottavin kokoonpano, Juice Originals, joka on ehtinyt todistaa keikkakelpoisuutensa suurimpia konserttisaleja myöten.

 

Leskisen Coitus Int-, Slam- ja Grand Slam -bändeissä vaikuttaneiden konkarimuusikoiden rinnalla Juice Originalsissa musisoivat bändiliideri Anssi Tikanmäen pojat, ja solistina toimii siis elokuvan päätähti Riku Nieminen.

Suuresta kysynnästä johtuen Riku Nieminen & Juice Originals lähti tänä syksynä uudelle konserttisalikiertueelle, joka päättyi Lahden Sibeliustaloon syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Tupa oli täynnä ja yleisön odotukset korkealla, kun lavalle asteli kahdeksanhenkinen bändi ja kiertueen tekniikasta vastaava miehistö nosti äänen, valon ja videon hanikat ylös.

 

 

Juicen miehistö on kokoontunut ennenkin muistelemaan pomoaan, edellisestä rupeamasta taitaa tosin olla jo kymmenisen vuotta. Ja vaikka kokoonpano on nyt hieman toinen kuin viimeksi, oli vaikutelma sama: kuinka leppoisaa ja samalla itsevarmaa voikaan lavalla oleminen olla! Soitto tulee hoidettua ikään kuin siinä ohessa, eikä yleisön tarvitse pahemmin esiintyjän puolesta jännittää.

Mainittakoon esimerkkinä vaikkapa Juice-bändien veteraani Juuso Nordlund, joka ei pidä lavalla melua itsestään, bassosta sen sijaan löytyy kaikki mitä kuvitella saattaa – vähäeleisesti ja tarkasti, värikkäästi ja jopa yllätyksellisesti.

Kapellimestari Anssi Tikanmäki näytti jättäneen sovituksissa kiippareiden osalta melkein kaiken tilan Eero ”Safka” Pekkoselle, joka saikin loistaa sekä urkujen takana että haitarin parissa pitkin iltaa. Tikanmäki itse tuntui viihtyvän suurimman osan aikaa ihan muualla kuin koskettimiensa takana.

Viiksekkään pitkätukka-kapellimestarin pölhö viittoilu esimerkiksi kappaleessa ”Rock’n roll’n blues’n jazz” palautti elävästi mieleen Frank Zappan touhut Jäähallin lavalla 1988: huitokoon mitä huitoo, rytmimusassa bändi porskuttaa kapusta huolimatta.

 

 

Konsertin ensimmäinen puoliaika huipentui osuuteen, jossa rumpali Eljas Tikanmäki siirtyi kiippareihin, Riku Nieminen laulumikin äärestä rumpusetin taakse, ja solisteiksi otettiin kitaristit Ila Loueranta (kuvassa yllä vas.) ja Jari Yliaho.

Louerannan ”Mies joka rakastaa itseään” ja ”Syys” ovat komeita biisejä, ja Yliahon ”Outoon valoon” komeuden lisäksi 7/4 väliosineen myös rakenteeltaan kinkkisempi. Riku Niemisen filliryöppyjä ja tiheää ride-komppia seuratessa tuli mieleen, että mieshän on ilmetty 2000-luvun ”veskuloiri” tai ”heikkisilvennoinen” – koko kansan koomikko, jonka klovninaamarin takaa paljastuukin oikeasti muusikko, ja aika vakavansorttinen. Tai mistä tuon tietää, ehkä Riku vaan näytteli tämänkin jutun?


 

Kotimaisista bändeistä poiketen Juicen kokoonpanojen valttina kautta aikojen on ollut vahva köörilaulu. Nytkin kajautettiin viiden laulajan voimin korvia hivelevästi ”Kuumaa tuhkaa”, ”Eesti”, ”Myrkytyksen oireet”, ”Musta aurinko nousee” ja ”Luonas kai olla saan”.

”Syksyn sävelen” huippukohtana kuultiin Yliahon ja Eemil Tikanmäen kahden kitaran terssisoolo, jonka vivahteikkuus ja rytminenkin tarkkuus kirvoittivat yleisöltä mahtavat väliaplodit. 

”Juankoski here I come” ja ”Kuopio tanssii ja soi” nivottiin medleyksi silkassa kuntaliitoshengessä, Juankoskihan liitettiin hiljattain Kuopioon. Aiheesta puheen ollen Tikanmäki halusi varoittaa lahtelaisia aikeista, joiden mukaan Lahtea oltaisiin liittämässä Inariin, jolloin konserttipaikkana toiminutta Sibeliustaloakin uhkaisi välitön siirto Päijät-Hämeen Vesijärven rannasta Lappiin Hotelli Ivalon viereen.


 

Vaikka konsertin spiikit olikin periaatteessa jaettu Tikanmäen ja Niemisen kesken, varsinainen seremoniamestarointi lankesi loppupelissä ensin mainitulle ja hyvä niin, jälkimmäinen saattoi näin keskittyä lauluun ja musisointiin. Niemisen lauluäänen perusväri taitaa muuten olla aidosti sen verran samansävyinen kuin Juicella, että se solahtaa biiseihin todella luontevasti.

Illan aikana kuultiin vielä ”Pilvee”, ”Norjalainen villapaita”, ”Kaksoiselämää”, ”Rakkauden ammattilainen” ja ”XV yö” ynnä muuta. Ja vaikka paljon jäi kuulematta, tuskin kukaan jäi kaipaamaan ”Marilynia”, ”Jyrki Boyta” tai kymmeniä muita hittejä, joita ei olisikaan saanut mahtumaan parituntiseen konserttiin edes pikakelauksella. 

Ennen encoreja laulettiin vielä koko salin voimin kuorossa ja seisten ”Maamme”.


 

Originals lopetti kiertueensa viimeisen keikan encoren kappaleeseen ”Pienestä pitäen”, jossa skriinillä videolta nähty Juice sekä paljaan, alkuperäisen lauluraidan synkronointi livesoittoon oli väkevä lopetus komealle konsertille. Yleisö poistui pimeään syysiltaan kuka hymy korvissa, kuka kyyneliä pyyhkien – mutta kaikki varmasti näkemäänsä ja kuulemaansa tyytyväisinä.

 

Jos Juicen soittajiston aiemmissa yhteisissä kokoontumissa on jotain kaivattu, niin keulakuvaa lavalle, ajastamme poistuneen mestarin tilalle. Riku Niemisessä heillä olisi nyt tällainen uusi keskipiste. Täytyy toivoa, että porukka pysyy väleissä ja päättää jatkaa uudelle konserttirundille jo kevätkaudella. Ei voi mitenkään sallia Juice Originalsin lopettavan tarinaansa tähän.


 

Riku Nieminen & Juice Originals Sibeliustalossa 28.09.2019.

 

Toimituksen huom: Uutista on muokattu 30.9.2019 10:19 poistamalla väärinkäsityksen seurauksena alkuperäisessa tekstissä ollut viittaus Akun Tehtaaseen konsertin teknisenä toteuttajana.  

30.09.2019
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat: Henni Hyvärinen/Red Carpet ja Elmo Salmi.
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy