Nayteikkuna

Taitoa ja tunnelmaa ”Yleisessä saunassa”

Pauli Hanhiniemen laulutekstin mukaan ”joitain tarinoita ei toistella koskaan, toisia toistellaan”. Sanoittajamestari Juha ”Junnu” Vainion monisyiset tarinat ovat niitä ”toisia”, joita kelpaa toistella – aina uudestaan.

 

Heinäkuun lopussa Kotkan Meripäivien yhteydessä järjestettävä Yleisessä saunassa -konserttisarja on esitellyt edesmenneen Junnu Vainion (1938–1990) monipuolista sana- ja säveltuotantoa säännöllisesti joka kesä jo viime vuosikymmenen puolivälistä.

Tämän kesän konsertti avattiin poikkeuksellisesti melodica/cajon-vetoisella akustisella lämmittelyosuudella, jossa juhlistettiin 25 vuotta täyttävää Junnun lauluseuraa. Illan introssa kuultiin muun muassa Kari Arffmanin mainio tulkinta Vainion rempseästä ”Matkarakastajasta”.

Junnun lauluseuran puuhamiehiin kuuluva, nykyään Helsingin Kaupunginteatterin johtajana toimiva kotkalaissyntyinen Arffman hoiti yleisön lämmittelyn otteella, josta heijastui suurilta musikaalinäyttämöiltä vuosien mittaan kerätty vankka taito ja kokemus.

Illan varsinaisista artisteista nuorin oli tänä vuonna Suvi Teräsniska, joka poikkaisi pitkän keikkataukonsa tämän konsertin ajaksi. Teräsniskalta kuultiin lähinnä Vainion herkempää puolta, kuten Vladimir Vysotskin tunnetuimpiin sävellyksiin kuuluva ”Ystävän laulu”, jonka soolossa Peter Engberg kurmotti kullanväristä Les Pauliaan kauas sallittujen sävelasteikkojen tuolle puolen. Kauniisti, vahvasti ja sävykkäästi laulanut Teräsniska sai myös päättää koko konsertin haikean perinteisesti kappaleeseen ”Kotkan poikii ilman siipii”.

 

 

Päätösnumeroa edeltävän reilun parin tunnin aikana ehdittiin toki vaikka mitä – esimerkiksi keinahdella Jukka Pojan kyydissä reippaan letkeissä tunnelmissa. Oli varmaan harkittua, mutta pieni harmi silti, ettei Jukka Pojalle oltu väännetty yhdenkään junnubiisin taustaa silkaksi reggaeksi. Sellainen olisi syntynyt heittämällä esimerkiksi jazzfoksista ”Käyn ahon laitaa”, joka kuultiin nyt alkuperäistä myötäilevänä versiona.

Jukka Pojan tunnepitoisimmista paloista voisi arrien puolesta nostaa upeaksi esimerkiksi ”Vanhojapoikia viiksekkäitä”, jossa kerronnan voima kasvoi uusiin potensseihin, kun kappaleen dynamiikka paisui sutivalssista kolmimuunteiseksi metallisinfoniaksi. Sovituksista vastaavan rumpali Kalle Torniaisen liidaamassa ”saunabändissä” soittivat tutut taiturit, kitaristi Engbergin lisäksi Lenni-Kalle Taipale (piano), Petri Ikkelä (haitari, bandoneon) ja Ako Kiiski (basso).

 

 

Tämänvuotisen konsertin varsinaiseksi tähdeksi nousi väistämättä Danny, joka karismallaan ja hervottomilla välispiikeillään sai yleisön syömään kädestään. Musiikkineuvos Lipsanenhan on ollut kovasti tapetilla viime aikoina – laulajan elämästä on esitetty musikaaleja, on ollut mittavaa jäähyväiskiertuetta ja vaikka mitä. V2-hallissa kuullun ja nähdyn perusteella jäähyväiskiertue vaikuttaa kovasti ennenaikaiselta, ja on vahinko jos Danny alkaa nyt feidata, sillä esiintyvänä artistina hän vaikuttaa olevan yhä kovassa iskussa.

Konsertin solisteista ainoana Junnun aikalaisena Dannyn ei tarvinnut tukeutua toisten tunnetuiksi tekemiin Vainion lauluihin, vaan hän pystyi helposti poimimaan kaikki esityksensä omasta repertuaaristaan, joka kattaa lähes sata Junnun tekstittämää biisiä. Danny onkin Vainion tekstejä eniten levyttänyt suomalaisartisti.

Dannyn Junnu-hiteistä kuultiin muun muassa ”Piilopaikka”, ”Kuusamo” sekä tietenkin ”Kesäkatu”, joka iski lujaa ja osuvasti Kotkan kantasataman helteessä hikoilevaan yleisöön. Torniaisen bändin vahvistuksena käytetty taustalaulaja Jepa Lambert lauloi Dannyn daamina Armi Aavikon osuuden duetossa ”Tahdon olla sulle hellä”.

Konsertin ideanikkari ja seremoniamestari Otto Kanervakin kävi laulumikin takana useampaan kertaan. Illan molempien puoliskojen avauskappaleiden lisäksi Kanervaa kuultiin Juha Vainio -sanoittajapalkintoon liittyvässä yllätysnumerossa. Tuohon suomalaisten sanoittajien ja laulaja-lauluntekijöiden ”hall of fameen” nostettiin tänä vuonna jo kolmaskymmenes palkittu – ja samalla lajinsa, räpin, ensimmäinen edustaja Mikko Kuoppala. Pyhimyksenä tunnetun räppärin ”Jättiläinen” kuultiin konsertissa Kanervan ja Lambertin yhteisenä vetona, ensin mainitun vastatessa puheosuudesta ja jälkimmäisen lauluvälikkeestä.

 

 

Karhea satamavarasto V2 ei ole puitteiltaan maailman kaunein eikä akustisesti otollisin konserttitila, mutta olosuhteisiin nähden paikka oli otettu hyvin haltuun sekä äänen että visujen puolesta. Valaistus hillittyine liikkuvineen ja blindereineen oli oikein tyylikäs, ja isolle skriinille ajettu monikamerakuvaus ilahdutti katsojia varsinkin pitkänomaisen, tasalattiaisen esityspaikan takariveillä.

Juha Tapionkin kiertuemiksaajana tunnetun Murkku Merikallion osaavissa näpeissä konsertin ääni toistui D&B Audiotechnikin Y-sarjan linjasäteilijäkattauksella, jonka alataajuudet tarjoiltiin reippaasti pelivaraa antavalla, lavan eteen ladotulla vankalla subiarsenaalilla.

Meripäivien ”yleisessä saunassa” tunnelmoidaan Juha Vainion unohtumattomien laulujen parissa uusien solistien kera varmasti taas ensi heinäkuussa, ja se onkin sitten jo viidestoista kerta.

Yleisessä saunassa -juhlakonsertti Kotkan sataman V2-hallissa 26.7.2019.

 

 

 

 

31.07.2019
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat: Tiia Santavirta
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy