Teatterin kummitus -kiertue juhlistaa Pate Mustajärven 35-vuotista soolouraa

Vastikään kunnioitettavat 40 vuotta täyttäneen Popedan keulahahmo ja nykykokoonpanon ainoa alkuperäisjäsen Pate Mustajärvi on kuljettanut soolouraansa bändin rinnalla jo vuodesta 1984. Siinä kun Popeda juhli uraansa isosti stadionkeikalla, Pate päätti jalkautua huomattavasti pienempiin puitteisiin ja lähteä kiertämään intiimejä teatterinäyttämöitä. Mustajärven isännöimä Teatterin kummitus -kiertue kulkee halki maan teatterista toiseen noin 20 konsertin pituisena.

Helsingissä oli tilaisuus nähdä Ikurin Turpiini soolona, tulkitsemassa pelkälle kitarasäestykselle sovitettuja kappaleitaan HKT:n isännöimän tunnelmallisen Arena-näyttämön lavalla, kahtena loppuunmyytynä iltana.
Illan avausbiisi ”Jukeboksin luona” kajahti kunnianosoituksena säveltäjälleen Olli Lindholmille, joka poistui suomalaisten esiintyjien ja lauluntekijöiden rivistä aivan äskettäin, yllättäen ja liian nuorena.

Konsertin kunnolla käynnistyttyä saattoi havahtua siihen, että Patehan on julkaissut omissa nimissään jo toistakymmentä pitkäsoittoa, eikä ole niillä pelännyt tarttua isojenkaan artistien isoihin biiseihin: ”Koskipuiston kuu” siirtää Stingin ”Moon over Bourbon streetin” Tampereelle Juicen kääntämänä, samoin Elton Johnin haikea ”Your song” sai aikoinaan Juicelta suomenkieliset sanat ja otsikoksi täsmällisesti ”Sinun laulusi”.

Juice-käännökset olivat pitkässä konsertissa ylipäätään kovasti esillä, Thin Lizzyn ”Whiskey in the jarista” (”Kannu Vaakunaa”) Bruce Springsteenin ”Born to runiin” (”Synnyimme lähtemään”).
Illan odotettuihin kappaleisiin kuuluivat luonnollisesti myös J. Karjalaisen ja Timo Kiiskisen äijäbiisien ykkönen ”Ukkometso”, sekä Jimmy Webbin americana-klassikko ”Highwayman” eli suomeksi ”Mä elän vieläkin”.

Kappaleiden välissä Pate kertoi tarinoita – tosia ja väritettyjä – lapsuudestaan ja nuoruudestaan, kotikyliltä ja tien päältä. Tarinoita tulvillaan kossua ja kirveitä, tuliaseita ja amerikanrautoja, perkeleitä ja pikkutuhmuuksia – siis kaikkea asiaankuuluvaa.
Erityisen mielellään Mustajärvi sanoi muistelevansa 1970-lukua vinyylilevyineen. Teininä Pate pani kuulemma suosikkilevynsä lautaselle ja neulan haukatessa uraa päätti, että jonain päivänä omakin ääni raikaa vinyylin raidalta. Eikä siinä sitten pitkään mennyt, kun niin tapahtui.

Hakaniemen parituntinen konserttielämys tarjosi paitsi läpileikkauksen Mustajärven 35-vuotisen soolouran kohokohtiin, myös uunituoretta tavaraa. Maistiaisina kuultiin nimittäin tulevalle levylle tehtyä materiaalia.

Osa on totta ja osan olen keksinyt – silleenhän piisejä tehdään, Pate evästi yleisöä asennoitumaan laulelmaan, joka oli saanut nimekseen ”Veljeni Anton”. Junnu Vainio -henkinen, jäyhänhaikea balladi oli illan pysäyttävimpiä kappaleita, jota kuunneltiin hiirenhiljaa. Testiveto kannatti, biisi erottui joukosta edukseen ja lupailee Paten levytysuralle hyvää tulevaisuutta.

Ennestään tutun materiaalin pariin palattiin ihka ensimmäisen soololevyn raitoja versioiden: Procol Harumin sinfonisen ylevä ”Homburg” (Pertsa Reposen sanoin ”Tuhkaa”) hienostuneine soinnutuksineen toimi myös riisuttuna versiona, ja saman albumin tyylilliseltä vastalaidalta oli poimittu Kinksin ”Lola” – alun perin siis Ray Daviesin kertomus naisesta, joka ei sitten sellainen ihan ollutkaan.

Paten pitkäaikainen aisapari Ari ”Kankku” Kankaanpää hoiti säestyksen uskollisesti ja liiemmin sooloilematta, työkaluinaan kattava valikoima teräs- ja nailonkielisiä akustisia – resonaattorikitaraakaan unohtamatta.
Akustisuus oli illan teema, ja pedaalivarustus sen myötä maltillinen: yhdessä biisissä Kankaanpää sentään naputteli tahdin mittaisen kompin luupiksi talteen, minkä päälle kelpasi rakentaa se varsinainen sointukudos.

Pate Mustajärveä sopisi kuunnella ensi kerralla ehkäpä vaikka unplugged-henkisen trion kanssa. Vaikka fokus kuinka olisi laulajassa, lauluissa ja tarinoissa niiden ympärillä, on yksinäisellä säestäjällä aikamoinen haaste  yrittää täyttää parin tunnin ajan koko orkesterin paikka pelkällä akkarilla.
Teatterin kummituksen puitteissa Pate kiertää nyt maaliskuun loppuun, ja päättää rupeamansa kotikentälle, Tampereen Komediateatterin näyttämölle. Sinne on muuten buukattu jo viisi lisäkeikkaa ensi syksylle.

Pate Mustajärvi Arena-näyttämöllä 19.3.2019


Lisätiedot: Lippu.fi

21.03.2019
|
Tommi Saarela
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy