1964 perustettu Topmost juhli 55-vuotista taivaltaan maan kattavalla ”Happy Together” -konserttikiertueella, joka päätettiin komeasti – loppuunmyydyn Aleksanterin teatterin akustisesti erinomaiseen saliin.
Topmost on maailmanluokan harvinaisuus – bändi nimittäin soittaa edelleen 1960-luvun kokoonpanossaan. Jo pari vuotta perustamisensa jälkeen helsinkiläisten koulupoikien bändi nousi Suomen suosituimmaksi nuorisoyhtyeeksi, jonka keikkamatkat ulottuivat Ruotsiin ja Tanskaan saakka. ”Topparit” opittiin tuntemaan paitsi tiukasta stemmalaulusta ja taidolla tulkituista päivän pophiteistä, myös rhythm’n’blues- ja soul-henkisestä revittelystä.
Tätä kaikkea kuultiin tasapuolisesti myös ”Happy Together” -rundin päätöskeikalla. Tunnelma oli katossa heti alkutahdeista, kun lavalle astui kuusi kilometrien koulimaa muusikkoa tummissa puvuissaan, ja ilmoille tärähti Frankie Valli & The Four Seasons -yhtyeen bravuuri ”Big girls don’t cry”, jämäkän kompin ja laajasointisen stemmalaulun siivittämänä.
Avausnumeron falsettiäänisenä solistina toimineen Gugi Kokljuschkinin jälkeen liiderin paikan otti toinen vokalisti Harri Saksala, jonka sielukasta laulua bändi komppasi James Brownin varhaistuotannosta löytyvän ”I’ll go crazyn” mitalta.
Sitten vaihdettiinkin jo kieltä ensimmäiseen kotimaiseen, kun ”Meni remonttiin” sai tulkitsijoikseen rumpali Kisu Jernströmin ja basisti Holle Holopaisen.
Samainen kaksikko rakensi niin tämän kuin illan muidenkin biisien alle matalan ja tukevan perusakselin, jonka päälle stratolla ja AC-30 -kombolla varustautuneen kitaristi Eero Luparin ja pianisti-urkuri Tommi Lindellin kelpasi rakennella riffejään ja sointumattojaan.
Soul-palojen sekaan bändi pudotteli 1960-luvun pophelmiä Animalsilta, Kinksiltä ja Holliesilta, joista viimeksi mainitun ensimmäisellä suomikeikalla Topmostit olivat muuten lämppäreinäkin jo vuonna 1966.
Toppareiden 1960-luvun keikka- ja levyohjelmiston lisäksi Aleksanterin teatterissa kuultiin myös tuoreempaa materiaalia, nimittäin viitisen vuotta sitten julkaistulle kokoelma-albumille päätynyt versio John Lennonin biisistä ”Grow Old With Me”, joka oli saanut suomenkieliseksi nimekseen ”Jää sieluun sydämeen”.
Konsertin jälkipuolisko alkoi hauskalla yllätysosiolla, jonka aikana jokainen toppari kävi esittämässä soolonumeron, yksin tai korkeintaan parin säestäjän kanssa.
Kyseessä oli ikään kuin keikan ”akustinen suvanto”, jonka sisäänheittona kuultiin bändiin 2000-luvun alkuvuosina liittyneen kuopuksen Tommi Lindellin uunituore huumorikappale: ”Laulu Topmostista”. Sen jälkeen oli vuorossa Kisun suurin soolohitti ”Uneen aika vaipuu” 1970-luvun alusta, ja sitten Gugin tuoreen soolotuotannon helmi ”Isot opit elämän”, jonka tekstissä seikkailtiin aivan Aleksanterin teatterin kulmilla, laulajan lapsuusmaisemissa.
Holle yllätti esittämällä peräti pari biisiä Hullujussin ohjelmistosta. Kyseinen bändihän oli 1970-luvun alkupuoliskolla hetken aikaa Suomen ykkönen sekä keikkasuosion että levymyynnin mittareilla. Molemmat Hullujussi-lainat – ”Tyttö lilla nakkikioskilla” ja ”Friduna Skikuna” – muistetaan parhaiten edesmenneen yhtyekumppanin, kitaristi Eeki Mantereen tulkintoina, mutta hyvin Hollekin biisit veti. ”Friduna Skikunan" olisi tosin mielellään kuullut rummuttoman yhteislauluversion sijaan koko bändin kanssa – sen verran jyräävä ja mehukashan tuo rokettirolli on alkuperäiseltä luonnoltaan.
Ennen paluuta koko Topmostin voimin laulettuun ja soitettuun ohjelmistoon kuultiin vielä Tapio Rautavaaralle omistettu ”Kulkuriveljeni Jan” Harri Saksalalta, sekä Eero Luparin rytmiblues-instrumentaali ”There’s no action at the Stump offices”.
Kun bändi sooloesitysten jälkeen iski isompaa soul-vaihdetta silmään ja tarjoili yleisölleen James Brownin ”I feel goodin” ja Sam & Daven ”Soul manin” oli vastahakoisimmankin pakko myöntää, että tämän ryhmän soitto potkii ja svengaa, ja stemmat kajahtavat kuin yhdestä suusta.
Vaikka Topmostin keikkaohjelmisto oli ja on pitkälti englanninkielistä, kaksi isointa singlehittiä tehtiin silloin aikoinaan suomeksi. Aleksanterin teatterin encoressa kuultiin molemmat: ”Merisairaat kasvot” (A Whiter Shade of Pale) ”Näen mustaa vain” (Black is Black).
Tuvantäysi yleisö olisi epäilemättä soitattanut ja laulattanut juhlaorkesteria vaikka läpi yön, mutta rajansa kaikella eikä makeaa mahan täydeltä: kumarrukset, taustajoukkojen esittelyt, kiitokset sinne, tänne ja tuonne – ja homma oli paketissa.
Mutta onneksi vain tämän rundin osalta. Sillä iloisena uutisena paljastettakoon, että kiertueen loputtuakin Topmostin suunnitelmissa on jatkaa juhlavuottaan keikkailun merkeissä, ja tarkoituksena on koluta koko maa Lapin perukoita myöten.
Topmost Aleksanterin teatterissa 11.5.2019.
•••
Topmostin juhlakiertueen tunnelmista ja toteutuksesta voi lukea lisää Riffin printtinumerossa 2/2019 julkaistusta jättiraportista.
