Kahdeksan eri puolilta maailmaa Suomeen saapunutta ja tänne asettunutta muusikkoa. Kahdeksan juuri heille erityisesti sävellettyä kappaletta, joiden höysteenä soivat vieraan kotimaasta muistuttava olevat äänimaisemat. Ei ihan tavallinen levy.
Joakim Berghäll on tehnyt levyn, johon hän on säveltänyt kahdeksan kappaletta erilaisille ja eri puolilta maailmaa Suomeen tulleille muusikoille. Levyprojektin tekemiseen hän inspiroitui luettuaan lehtijutun koransoittaja Malang Cissokhosta. Jutun otsikkona oli: ”Kuski, joka tietää missä Väinö on”. Berghäll alkoi pohtia, että onko Suomessa paljonkin maahanmuuttajamuusikoita, jotka tekevät työkseen muuta kuin musiikkia. Levylle päätyi kahdeksan eritaustaista muusikkoa.
Levyn kaikki biisit on säveltänyt Berghäll, poislukien kahdeksas biisi ”Yakumama”, jonka Berghäll sävelsi yhdessä Cesar Aguilarin kanssa.
Biisien sovitukset Berghäll on tehnyt yhdessä kunkin kappaleen maahanmuuttajainstrumentalistin kanssa.
Sävellyksien taustaksi Berghäll on haastatellut muusikot (haastatteluvideot on nähtävillä Berghällin nettisivuilla), opiskellut kunkin muusikon johdolla hänen musiikkikulttuuriaan, hänen instrumenttiaan sekä jotakin oman kulttuurinsa lyömäsoitinta.
Levyn on äänittänyt, editoinut, miksannut ja tuottanut Joakim Berghäll itse. Äänityksiä on tehty Berghällin mobiilikalustolla muun muassa Berghällin kotona ja treenihuoneella, musiikkioppilaitosten luokissa, vantaalaisen kirjaston musiikkihuoneessa ja Turku-Tukholma -reittiä seilaavalla risteilijällä.
Levyn äänituotanto on onnistunut, ja sen kruunaa Svante Forsbäckin tekemä masterointi. Levyllä käytetyt äänimaisemasamplet on lisensoitu BBC:n ääniefektikirjastosta.
Berghäll soittaa kaikissa biiseissä saksofonia pehmeästi, mutta napsakasti. Joissain biiseissä on mukana myös improvisatorista fiilistä; kenties Berghäll ei ole kirjoittanut täysin auki ihan kaikkia soittamiaan linjoja, mikä on hieno asia. Eri biiseissä Berghäll soittaa myös perkussioita, sekä yhdessä biisissä okariinaa ja sähköbassoa.
Levyn ensimmäisessä biisissä ”Haraka haraka haina baraka” Tansaniaa edustava Menard Mponda soittaa lyömäsoittimia.
Toisessa biisissä Berghällin jalkashaker antaa rytmistä iskutusta samalla kun hänen baritonisaksofoninsa piirtää luonnikasta melodiaa ja Uudesta Seelannista kotoisin oleva Nathan Riki Thomson siveltää kontrabassolla matalampia linjoja. Biisin alussa ja lopussa Thomson huiluilee uusi-seelantilaisen metsän äänimaisemasamplejen lomaan pitkään kaikuun solahtavia linjoja.
Kolmosbiisissä Turkkia edustava Irfan Özbek soittaa sazia (pitkäkaulaluuttua lähi-idän alueelta).
Tässä biisissä kaipasin sazia hitusen kovemmalle, sillä nyt se jää hieman saksofonin jalkoihin. Varsinkin nopeassa keskiosassa saz voisi olla pinnemmassa. Satakielen laulua kuullaan samplena soitinten lomassa.
Neljäs biisi tuo esiin brasilialaista tunnelmaa. Fabio de Oliveira soittaa 7-kielistä kitaraa ja taustalla kuuluu Brasiliasta äänitettyä aallokkoa. Viidennessä biisissä kuullaan nepalilaisen Kishan Gainen sarangin soittoa. Kathmandulaisen kadun koirien äänet maadoittavat biisiä osaksi arkielämää.
Kutosbiisissä, ”Lamentation”, Maroud Majidi soittaa tanbouria rakentaen biisiin iranlaista äänimaailmaa. Berghällin baritonisaksofoni soittaa välillä melodiaa ja toimii välillä bassourkupisteenä silloin, kun melodia on tanbourin harteilla. Berghäll on sekoittanut biisiin mukaan samplesta moskeijan äänimaailmaa.
Seiskabiisissä Senegalia edustava Malang Cissokho näppäilee koraa vuorovesi-samplen sekä Berghällin operoimien baritonisaksofonin ja shakerin lomassa.
Kasibiisissä perulaissyntyinen Cesar Aguilar soittaa itse suunnitelemaansa 26-kielistä charangon ja kanteleen yhdistelmää, Alcedo-kitaraa. Berghäll täydentää äänikuvaa baritonisaksofonilla, cajonilla, sadekepillä, sähköbassolla ja okarinalla.
Vaikka kaikissa biiseissä on toisena muusikkona eri musiikkiperinteistä ponnistava muusikko, on levyn kaikissa biiseissä yhtenäisyyden tuntua sävellyksellisesti ja soundillisesti. Keskeinen yhteisyyttä luova elementti on baritonisaksofoni, mutta sillä, että Berghäll on säveltäjänä kaikissa biiseissä, lienee myös oma vahva vaikutuksensa.
Levyn musiikki on leppeää, rauhoittavaa ja tunnelmallisen maalailemaa. Levy kestää hyvin monia kuuntelukertoja, ja voi toimia myös vaikka ”tapettimusiikkina” joissain sopivissa tilanteissa.
Joakim Berghäll: “Dialogues IV” (Boulder Music Helsinki, 2019)
