Moni kokemusta omaava ja jo pitemmän uran jazz- tai taidemusiikin saralla tehnyt muusikko näyttää jossain vaiheessa uraansa päätyvän festivaalin taiteelliseksi johtajaksi, tai ainakin ottamaan osaa tämäntyyppiseen toimintaan maassamme.
Mistä tällainen trendi sitten juontaa juurensa? No, ainakin jazzia on asiaa tuntemattoman vaikea arvioida ja veikkaisin saman pätevän muuhunkiin taidemusiikkiin. Vain pitkän kokemuksen omaava voi erottaa jyvät akanoista ja musiikkityylin estetiikkaa tuntemattoman henkilön on vaikea pysyä objektiivisena valintatyössään, jos riittävää asiantuntemusta ei löydy.
Itse sain ottaa haasteen vastaan viime vuoden kesällä, kun synnyinkaupungistani Laitilasta tuli yhteydenotto Belgiaan, koska minut oli valittu Laitilan ”Vuoden Kukoksi”. Hetken mietittyäni, päätin lentää Laitilaan vastaanottamaan tätä synnyinseutuni arvostettua titteliä ja sain jopa pukeutua kukon vaatteisiin vastaanottaakseni tämän arvonimen Laitilan Munamarkkinoilla.
Pian kruunauksen jälkeen minulta pyydettiin ehdotusta, miten valintaani maailmalla menestyneenä muusikkona voitaisiin hyödyntää, jotta Laitilaa saataisiin tehtyä tunnetuksi kaupungin ulkopuolella. Hetken mietittyäni ehdotin jazzfestivaalin perustamista, ja että voisin kenties toimia tapahtuman taiteellisena johtajana.
Ajatus oli aika eksoottinen ja epäilijöitä riitti, koska Laitila on tunnettu aiemmin lähinnä kanapitäjänä, sekä nyttemmin hyvinkin kuuluisista Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotteista.
Lähdin pian kaupungin isien, paikallisten yritysten ja musiikkiopiston rehtorin pakeille ja syksyn mittaan alkoikin löytyä paljon innostusta tapahtuman järjestämiseksi. Ja lopulta sitten laadin ohjelman ensimmäiselle festivaalille, jossa oli jazz- ja rytmimusiikin kenttä esillä hyvin laajasti.
Ohjelmalla oli tärkeä tehtävä: sen piti toimia johdantona Vakka- Suomen väestölle, joka vierasti aluksi sanaa ”jazz”. Asennemuokkauksen onnistuminen oli ensimmäisen vuoden osalta tietenkin tärkein haaste.
Vuodenvaihteen jälkeen oli yhteistyökumppaneita ja tukijoita jo löytynyt aikamoinen liuta. T-paidat, julisteet, internet sivut ja roll-upit oli teetetty ja huomasinkin, että festivaalin tuottamisesta oli tullut todellinen haaste, joka todella vei lähes täysiä työviikkoja jatkuvasti kalenteristani. Vaikka suuri kiitos avusta kuuluu toki myös festivaalin tukijoille, jazzkukko-yhdistyksen jäsenille ja vapaaehtoistyöntekijöille – ilman teitä festivaalia ei olisi saatu tuotettua!
Välillä alkoi jo tuntua, että tulikohan otettua hiukan liian suuri pala haukattavaksi, koska minun piti kuitenkin hoitaa myös omia konserttejani ja kiertueita tapahtuman suunnittelun ohella niin Euroopassa, kuin täällä koti-Suomessakin.
Aikaa oli löydyttävä myös kitaransoiton harjoitteluun, säveltämiseen ja opetustyöhön.
Festivaalin lähestyessä oli miehestä otettu mittaa jo monin tavoin, mutta olin päättänyt mennä läpi harmaan kiven, vaikka mikä olisi. Valvotut yöt ja riski festivaalin taloudellisesta onnistumisesta painoivat välillä mieltä, mutta olin luvannut Laitilalaisille hienon festarin.
Ja päättänyt, että tämän miehen sana pitää!
Elokuun kuudentena festivaali sitten käynnistyi, ja jo ensimmäisestä konsertista alkaen se oli menestys.
Itselläni yöunet jäivät tuossa vaiheessa keskimäärin neljän tunnin mittaisiksi, kun kaiken muun ajan hääräsin taustajärjestelyssä, soitin päivittäin konsertteja ja niin pois päin.
Lopulta festivaalin yleisömääräksi varmistui 1350 henkeä ja pääkonsertissa kävijöitä oli 550. Tavoitteet saavutettiin ja kulut saatiin pääosin peittoon.
Mahtavinta oli kuitenkin yleisön vilpitön kiitos tapahtumasta. Asennemuutos oli saatu aikaiseksi Laitilassa ja rohkeasta ideastani oli kuoriutunut uusi laadukas jazz- ja rytmimusiikin festivaali nimeltään ”Jazzkukko”.
Soittourani lisäksi on mielessäni ollut pitkään haave tehdä myös jotain merkittävää kotiseutuni hyväksi, ja valinta vuoden Kukoksi voimisti haavetta entisestään. Toivon, että tästä jää jokin jälki kotiseutuun ja mahdollisesti käynnistyy jopa perinne festivaalin ja siihen liittyvän koulutustapahtuman muodossa.
Nyt tuntuu siltä, että onnistuin. Seuraava Jazzkukko Festivaali järjestetäänkin Laitilassa 4.–7. elokuuta 2016.
Terveisin,
Jazzkukko Kari Antila
PS.
Jotain hyvin kaunista oli myös siinä, että 72-vuotias tätini viihtyi puistokonsertissa mainiosti ystävättärineen – samaan aikaan, kun nelivuotias siskontyttöni jammaili iloisena jazzin tahdissa tuossa aurinkoisessa Laitilan Kirkkopuistossa vanhempiensa kanssa. Koko kansan musiikkijuhlan harmoniaa… Elämä on!
Oheinen teksti on julkaistu alunperin Kari Antilan vakiopalstalla "Muusikkona maailmalla", Riffi-lehden painetussa numerossa 4/2015. Karin tuoreet kuulumiset löydät aina uusimmasta painetusta Riffi-lehdestä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
