Nayteikkuna

Muusikkojen lomaoikeus – onko sitä?

Monet muusikot varmasti kokevat ongelmalliseksi kesälomiensa järjestämisen. Muiden pitäessä kesällä lomiaan on juuri se sesonki, jolloin muusikkojen on paiskittava töitä.

On kesäjuhlia, häitä, messuja, festivaaleja, rannikkokaupunkibailuja, etc. On miltei mahdotonta päättää pitää lomaa, tai lähteä jonnekin pitemmälle matkalle, koska juuri kun sovit jotain elokuun toiselle viikolle soi puhelin ja sinulle tarjotaan tärkeää ja hyvähintaista keikkaa keskelle tuota ”lomaperiodia”.

Eli ei lähdettykään lomalle, vaan töihin…

 

Ja jos et ole käytettävissä, niin pian puhelin lakkaa soimasta, ja sitten on se pitkä loma edessä. Sitäpaitsi, voiko muusikko sitten koskaan pitää oikeasti lomaa? En oikein usko, että se on mahdollista täysin, koska aina kun kerrot lomallasi jollekin olevasi muusikko, aletaan hakea kitaroja, pianoja tai jotain kukkopillejä ja sinua pyydetään esiintymään. On yö tai päivä.
•••
Maisteriksi valmistumisen jälkeen päätin, että pidän ensimmäisen viiden viikon loman sitten 10 vuoteen ja kaiken uhallakin lähden jonnekin 3–4 viikoksi. Ja yritän välttää soittamista, jos ei minusta siltä tunnu. Sattumoisin erinomainen pianisti ja hyvä ystäväni Karri Luhtala oli tuolloin muuttamassa Roomaan tyttöystävänsä luo ja aikoi ajaa sinne kaikki tavaransa itse varustamallaan Mercedes Benz 100d:lla. Ehdotin Karrille, että maksan puolet kuluista, jos teemme tuosta matkasta 3–4 viikon lomareissun Belgian Gentistä Roomaan Italiaan. Eli siis mennään verkkaista vauhtia ja poikkeillaan eri paikkoihin tuolla 2 000 km:n matkalla. Vietetään lomaa.
•••
Syyskuisena iltapäivänä Karri saapui Gentiin ja aloimme pakata tavaroita autoon. Yllätys, yllätys, Karrillahan olikin mukana pieni punainen akustinen piano ja myös sähköpiano Mersussaan. Auto oli myös ensimmäinen näkemäni Mercedes, jossa oli puulämmitteinen kamina! Hulluja nuo tulevat roomalaiset…
Karri ehdotti, että voidaan ottaa rennosti ja soitella vähän jossain matkan varrella välillä – ehkä tehdä muutama keikkakin sillä lailla rennosti jossain jazz-kahvilassa. Se siitä, minunkin oli nakattava elektroakustinen Godin ja pieni akustinen vahvistin auton taakse.  Myönnyttävä oli, täysin lomalla ei voida siis sittenkään olla…
•••
Olihan siinä vähän sellaista mustalaiskaravaanin tunnelmaa, kun kaksi jazz-muusikkoa matkusti vanhalla, tavaraa täynnä olevalla Mersulla Etelä-Eurooppaan ja kiirettä ei ollut. Pääsimme lomatunnelmiin ja löhöilimme välillä Välimeren rannoilla Nizzassa, kävimme Alpeilla Grenoblessa, maistelimme hyviä viinejä niin Champagnessa, Chabliksessa kuin Toscanassakin. Lomaa siis sain viettää.
Musiikkia soitettiin myös aika ajoin ja esimerkiksi leirintäalueilla sai mukavasti kontakteja naapureihin, kun silloin tällöin lounaan tai illallisen yhteydessä soitimme jazz-standardeja leirissämme.
Kerran törmäsimme kahteen saksalaiseen vaatekaupan-osastopäällikkö-rouvaan, jotka lomaillessaan haeskelivat yöpymispaikkaa Orvieton lähellä Italiassa. Paikalliset leirintäalueet oli jo suljettu kesälomasesongin päätteeksi, ja päätimme lyöttäytyä yhteen ja perustaa yhteisleirin paikalliselle parkkipaikalle. Rouvien asuntoauto oli luksusvarusteltu ja pian istuimme mukavissa tuoleissa. Sovimme, että me soitamme rouville 45 minuutin konsertin ja he valmistavat meille hyvän illallisen alku- ja pääruokineen. Näin sitten perustettiin katsomo heidän markiisinsa alle, ja esiintymislava meidän mersun sivuovelle. Konsertoimme Rouville ja tämän jälkeen istuimme markiisin alle ruokailupöydän ääreen pitkälle illalliselle.
Ilta jatkui pikkutunneille ja mukavaa oli. Näin sitten syötiin ja yövyttiin todella halvalla. Lomaa parhaimmillaan. Meille syntyi myös alustava suunnitelma soittaa lähitulevaisuudessa jazz-duo keikka Munchenissä Saksassa, sen verran tyytyväistä oli yleisömme…
Toisella kertaa saimme kokea vähän erilaisen vastaanoton, kun yövyimme Italiassa La Spezian lähellä. Leirintäalue oli melkoisen pieni ja meillä oli eräänlaisella talon takapihalla vain yksi isohko leirikompleksi naapurinamme. No tavan mukaan illallisen jälkeen soitimme repertuaariamme läpi ja odotimme naapureidemme mahdollisesti reagoivan musiikkiin. Mitään ei tapahtunut ja kävimme yöpuulle. Seuraavana aamuna heräsin Karrin pianonsoittoon ja avasin teltan oven. Aurinko paistoi ja yllä olevasta oliivipuusta tippui oliivi lähes suoraan suuhuni. Tällaista ei koti-Suomessa eikä Belgiassakaan tapahdu. Hyvä meininki.
Lopulta naapurimme heilautti kättänsä ohittaessaan leirimme, sanomatta sanaakaan. Olipa hiljainen kaveri, tuumin.
No lopulta selvisi, että naapurimme olivat kuuromykkiä, jotka asustelivat leirintäalueella omistajan armosta. Öisin he möivät kukkasia lähialueen ravintoloissa henkensä pitimiksi. No joo, tämä oli kyllä elämässäni ensimmäinen kerta, kun soitin konsertin kuuromykille. Eipä ihme, että aplodit olivat vaisuhkoja…
Ehdimme loman aikana vielä pitää pari ”oikeatakin” konserttia Sienassa, Italiassa. Kaupunki oli niin valloittavan ihana, että vietimme alueella useita päiviä. Ehdimme solmia vähän suhteita siellä ja saimme aikaiseksi pari maksettuakin keikkaa paikalliseen jazz-henkiseen ravintolaan. Kokemus oli mukava, yleisö piti esityksistämme ja suunnitteilla on palata takaisin Sienaankin tulevaisuudessa.
•••
Alkuvastustelusta huolimatta koin tämän lomakonseptin hauskaksi muodoksi lomailla, ja jälkeenpäin ajatellen ei tuo lomamatka oikein liikaa työltä tuntunut vaikka kitara olikin mukana. Paluumatka kaikkien tavaroiden kanssa junalla Roomasta Gentiin oli kyllä aika seikkailu, näytin Roomasta lähtiessä kaikkien kantamuksieni kanssa lähinnä kamelilta, ja tuota kuormaa ja lähtöä muistellaan Karrin mukaan edelleen Roomassa.
Totuus on, että poissaoloni Belgiasta aiheutti hetkeksi notkahduksen työllistymistilanteeseeni – sen verran kovaa kilpailu täällä töistä on. Joten tuo loman vietto ei ole aina tosiaan muusikolle helppoa. Lomaperiodeja kuitenkin tarvitaan jokaisen ihmisen elämässä. Kohtuus kaikessa siis.

Hyviä kesälomahetkiä teille kaikille toivottaen täältä Keski-Euroopasta

Kari Antila


Oheinen teksti on julkaistu alunperin Kari Antilan vakiopalstalla "Muusikkona maailmalla", Riffi-lehden painetussa numerossa 4/2007. Karin tuoreet kuulumiset löydät aina uusimmasta painetusta Riffi-lehdestä.

Karin lähikuva: © Maarit Kytöharju
Lavakuva: Riffin arkisto
 
 
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan.

Aiemmin julkaistuja irtonumeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.

Lehden digitaalinen versio on ostettavissa Lehtiluukkupalvelusta

Lehden voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 
 

29.05.2014
|
Kari Antila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy