Nayteikkuna

Musiikkituristina Englannissa – Eric Claptonin ja Jeff Beckin yhteiskonsertissa Lontoossa ja vähän muuallakin…

Yksi niistä hyvistä puolista, joita Keski-Euroopassa eläminen tarjoaa, on varmastikin laaja konserttitarjonta. Kaikki mahdolliset suuret konserttikiertueet pysähtyvät useimmiten useissakin kaupungeissa 300 km säteellä täältä Belgian Gentistä katsottuna (Pariisi, Lontoo, Köln ja Amsterdam esimerkiksi).

Niinpä usein kun on vapaata, on helppo haeskella vaikkapa netistä jotakin kiinnostavaa konserttielämystä tässä lähipiirissä, ja suunnata vapaapäivänä sitten johonkin mielenkiintoiseen konserttiin. Tyylejä on tietty monia, mutta usein lippuja on vielä saatavana konsertti-iltoinakin ja yleensä loppuunmyytyihinkin konsertteihin on lippuja saatavana ”epävirallisilta” myyjiltä ennen konsertin alkua. Kokemukseni mukaan moniin konsertteihin on löytynyt usein jopa alkuperäistä hintaa hitusen halvemmalla hyviä katsomopaikkoja vielä viisi minuuttia ennen konsertin alkua.
Tällä kertaa lähdimme liikkeelle hyvän ystäväni ja myös täällä Keski-Euroopassa useita vuosia asuneen muusikkokollegani Jouni Isoherrasen kanssa. Tarkoituksenamme oli käväistä autollani Englannissa ja yrittää päästä katsomaan Eric Claptonin ja Jeff Beckin yhteiskonserttia Lontoossa.
Ajomatka täältä Lontooseen on n. 300 km ja Englannin kanaalin ylitys autolautalla on huomattavan halpaa. Internetistä löytyy usein edestakaisia matkoja miltei joka päivälle noin 50 euron hintaan.

Lähdimme siis kohti Calaisia ja noin neljä tuntia myöhemmin löysimme itsemme Doverin satamakaupungista Brittein saarelta. Tarkoituksenamme oli käväistä katsomassa samalla kuuluisa Stonehengen tuhansia vuosia vanha muinaismuisto, jonka läheisyydessä sijaitsee myös rocktähti Stingin 1600-luvulta peräisin oleva linnakartano Wiltshiressä. Matka sujui kommelluksitta ja oli myös mielenkiintoista nähdä tuo Stingin 14 makuuhuonetta ja äänitysstudion sisältävä linna ja 330 hehtaarin maatila. Muistan Mercury Falling -kiertueen aikana Suomessakin esitetyn dokumentin kyseiseltä maatilalta ja nyt siis käväisimme Jounin kanssa tuon linnan portilla. Stingiä ei kuitenkaan tällä kertaa näkynyt ja matkalla vitsailemamme teetuokio herran kanssa jäi kokematta…

Stonehengen ja perinteisen Englantilaisen Pub lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Lontooseen ja tarkoituksemme oli päästä katsomaan kitaramestareiden Eric Clapton ja Jeff Beck yhteiskeikkaa Lontoon O2 -areenalle. Yardbirdsistä aloittaneet kitaristit Clapton ja Beck kun todellakin soittivat yhdessä ensimmäistä kertaa Englannin kamaralla.
Matka autolla ja varsinkin loppuvaihe Lontoon läpi oli melkoisen hermoja kysyvä, mutta Harrodsin talvivalaistus ja Piccadilly Circus nähtiin tällä kertaa siis omaa autoa ajaen vasemmalta kaistalta engantilaisittain. Lontoo on halkaisijaltaan noin 25 km ja tuo matka kesti tällä kertaa (sunnuntai) noin 2,5 tuntia.
Suomalaiset musikantit eivät helposti periksi anna, ja niinpä Jounin kanssa löysimme hyvin läheltä konserttiareenaa ilmaisen parkkipaikankin vaikka välillä usko meinasi kyllä kieltämättä loppua.
Ryntäsimme siis tuohon 20 000 ihmistä vetävän areenan lippuluukulle, josta vielä 130 euron hintaan oli saatavana ihan asiallisille paikoille konserttiliput.
Vaikka Jeff Beckin osuudesta aivan alku jäi autosompailun takia näkemättä, täytyy myöntää, että paikanpäälle vaivautuminen kannatti. Jeff Beck on Suomessa jäänyt näkemättä, eikä herra taida olla vuoden 1971 Ruisrock vierailun jälkeen Suomen kamaralla konsertoinut (?). Beck tunnetaan perfektionistina, joka on enimmäkseen ollut kiinnostuneempi Hotrod-autojen virittelystä, kuin konserttikiertueista. Jeff Beckin vokaalinen ja äärimmäisen ainutlaatuinen soitto Stratocasterilla, slideputkea ja tremolokampea hyväksi käyttäen jätti lähtemättömän vaikutuksen allekirjoittaneeseen. Beckin balladisoitolle ei voittanutta löydy ja Puccinin Nessun Dorman ja Moonriverin melodiasoitto sai vanhan konkarinkin poskille vierähtämään kyyneleen.
Eric Claptonin soittoa aikaisemmin livenä kuulleena, täytyy sanoa että ehkäpä hänen osuutensa oli ainakin allekirjoittaneelle hieman vaisumpi, mutta legendan musiikkia ja likkejä lapsesta asti kopioineena tuokin osuus tuli kyllä hartaudella ja kunnioituksella kuunneltua.
Kaiken kaikkiaan näissä suurten legendojen soitossa ja käsissä on jotain tuollaista ajatonta mestaruutta, jota vuosikymmenien levyjen kuuntelunkin jälkeen pysähtyy ihmettelemään, kun sen livenä voi nähdä ja kuulla. Samanlainen vaikutus oli myös Kitaramestari Larry Carltonin keikan näkeminen parin metrin päästä maanmainiolla Belgian Verviersissä sijaitsevalla Spirit of 66 -bluesklubilla vuosi sitten.

Konsertin loputtua siirryimme autolla hotellille ja aloimme valmistautua seuraavan päivän kitarakauppakierrokselle. Lontoossa suurin osa kitara ja vintage kaupoista sijaitsee Denmark streetillä Sohon kaupunginosassa. Lontoossa on Pariisin tapaan hyvät valikoimat vintage-instrumenttejä, ja punnan edullisen kurssin vuoksi myös kohtuuhintaan ainakin Pariisiin verrattuna. Myös vanhoja Marshalleja sekä Voxeja oli ehkäpä vahvistimien valmistustusmaan johdosta hyvin tarjolla.
Jounin kanssa soittelimme erilaisia soittimia päivän noissa putiikeissa ja kävimme läpi laajaa tarjontaa. Tällä kertaa selvisimme ulos Lontoosta ja takaisin Doveriin ilman suurta Visan vinguttelua, joka vaihteeksi oli ainakin minulle suuri huokaus ja helpotus. Näillä matkoilla nimittäin herkästi saattaa iskeä hallitsematon ostoinnostus…

Lopuksi vielä muutama vinkki Lontooseen suuntaaville muusikoille ja alan harrastajille: jazzista kiinnostuneille voin suositella laatukonsertteja tarjoavaa Ronnie Scott`s -klubia Sohossa, jossa edellisellä reissulla tuli nähtyä The Yellowjackets. Jazzlevyharvinaisuuksia hakeville löytyy Sohon alueelta laaja kokoelma Ray`s Jazz -levyliikkeestä. Kollega Teemu Viinikaisen vinkkinä voin myös suositella Fulhamin kaupunginosassa sijaitsevaa New King`s Road Guitar Emporiumia vintage-kitaroita haeskeleville.

Talvilomaterveisin,
Kari Antila

Oheinen teksti on julkaistu alunperin Kari Antilan vakiopalstalla "Muusikkona maailmalla", Riffi-lehden painetussa numerossa 2/2010.

Vaikuttiko juttu kiinnostavalta? Karin tuoreet kuulumiset löydät painetusta Riffi-lehdestä.

Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

02.01.2014
|
Kari Antila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy