Nayteikkuna

Suomea Maailmankartalle – ja artisti maksaa

Kansainvälinen keikkailu kuulostaa monien korvaan hienolta ja glamouristiselta, mutta totuus on usein kuitenkin toisenlainen. Pikkubudjeteilla liikkuville nimille ulkomaan keikat tuovat varmasti kyllä uusia kokemuksia, mutta ovat usein myös äärimmäisen raskaita matkustukseen käytetyn energian ja tiukkojen budjettien takia.
Tässäpä yksi tarina yhdestä kesäviikonlopusta, jolle sattui muiden keikkojen lomaan festarikeikka pistona Keski-Eurooppaan. Olin jo aiemmin sopinut kyseiselle viikonlopulle perjantaiksi ja sunnuntaiksi jo pari keikkaa Suomessa ja lauantai-illaksi oli tarkoitus vilahtaa festareille Belgiaan.

Perjantai-illan duunirupeama venyi tietenkin pitkäksi ja pääsin kotiin pakkailemaan soittopelejä lauantaita varten vasta, kun kello kilkutteli puolta yhtätoista illalla. Pakkaaminen kysyy tarkkaa suunnittelua ja voi vain arvailla mitä minuuttiohjelmalla säädetylle reissulle tapahtuu, jos unohtaa jonkun tärkeän instrumenttivälikaapelin, nuotin tai vaikkapa efektilaitteen muuntajan ja on parin tuhannen kilometrin päässä haeskelemassa kassistaan kyseistä vermettä juuri ennen keikan alkua.
No, lopulta suuntasin autoni Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja budjettitietoisen muusikon parkkialue-neloselle, jossa sitten auton takapenkillä ehdin nukkua ruhtinaalliset puolitoista tuntia ennen herätystä. Silmät ristissä suuntasin viiden aikaan aamulla aikaan terminaali kakkosen aamusulkeisiin, jotka muodostuivat erilaisista jonotuksista check-innissä, turvatarkastuksissa ja kahvilassa. Lentokone oli tietenkin aivan täynnä ja nukkumishaaveet koneessa sai unohtaa, lukuun ottamatta muutamaa torkkua jotka päättyivät kuolan valumisen tunteeseen poskella. Amsterdamissa oli tiedossa koneen vaihto ja väsymyksen aiheuttaman nälän tunteen tyydyttämistä suklaapatukoilla ja sämpylöillä.

Lopulta kuitenkin päästiin Zaventemin lentokentälle, josta matka jatkui junalla kohti Gentiä. Junaa piti vaihtaa Brysselin pohjoisasemalla ja tuon vaihdon onnistuin missaamaan astumalla ulos Scharbeekin asemalla. Tilanteen valjettua sain sitten yksikseni ihmetellä elämän tarkoitusta seuraavan tunnin, odottaen seuraavaa junaa.
Juna saapui ja matka jatkui Brysselin vaihtoineen Belgian Gentiin. Väsymyksen tunteeseen nautin lisää roskaruokaa ja sitten seurasi tunnin lämmittelytuokio kitaralla sekä biisien rakenteiden kertaus. Ystäväni luota nakkasin Polytone-vahvarin auton taakse ja matka jatkui Hollannin rajalla olevalle festivaalialueelle.
Runsaan tunnin ajomatkan jälkeen saavuttiin sateiseen kurapeltoon esiintymisteltan taakse, jossa tavattiin kokoonpanon tuurausbasisti ja rumpali. Aikaa ei tietenkään harjoitteluun jäänyt vaan partituurit ja rakenteet sovittiin suusanallisesti ja kriittiset paikat vihelleltiin läpi kymmenminuuttisena kuivaharjoituksena.
Festivaaliaikataulut ovat usein hitusen myöhässä, niin nytkin. Lopulta päästiin lavalle, kuuluttaja esittelee nimeni ja yleisö aplodeeraa kohteliaasti. Yleisön lisäksi tuona kyseisenä hetkenä myös paikalle pörräävä mehiläinen kiinnostuu minusta, tai pikemminkin oikeasta käsivarrestani sekä kitarastani siinä määrin, että minun pitää alkaa huitoa otusta pakosalle. Toisin käy, ja vihainen mehiläinen ajaa minut pois lavalta juuri kun yleisö aplodeeraa minulle. Mietin että Suomi-kuvaan saattaa tulla taas lommoa, kun parituhatpäinen yleisö näkee hullusti elehtivän suomalaiskitaristin juoksevan karkuun lavalta tervetuliaisaplodien aikana.
Lopulta setti saatiin käyntiin ja runsaan tunnin jälkeen myös kunnialla päätökseen.Tämän jälkeen asiaankuluvat encoret ja selkääntaputtelut ja sitten roudataan kamat autoon ja nokka taasen kohti Gentiä.

Gentissä nukun neljä ja puoli tuntia, kunnes on taasen ehdittävä Zaventemin lentoasemalle, jossa tavanomaiset odottelu ja jonotusaamusulkeiset käytiin läpi 6.30–8.00 tavalliseen tapaan. Amsterdamin koneen vaihdot ja nuokkumiset asemilla kuola– poskella–tunteessa–heräämisineen sujuivat menomatkan tavoin ja iltapäivällä olin jälleen Helsinki-Vantaalla.

Helsinki-Vantaalla kiirehdin autolle, jolla huristelin Turkuun seuraavaan sovittuun työrupeamaan. Työpäivä venähtää taas pitkäksi ja illan päätteeksi minun oli ajettava vielä yhden kerran vastaanottamaan ulkomailta saapunutta tyttöystävääni Helsinki –Vantaalle. Tuossa vaiheessa kroppani alkoi irtisanoutua toden teolla lisämatkustelusta ja päättiin ottaa Helsingistä hotelli.

Tuon edeltävän 50 tunnin aikana matkustin neljällä eri lentokoneella noin 4000km kolmessa maassa, istuin auton kyydissä tai ajoin autoa noin 1000km, matkustin junassa 80km ja nukuin kokonaisuudessa noin seitsemän tuntia festivaaliesiintymisen ja muun duunin lisäksi.
Totesin myös, etten ollut ansainnut viikonloppuna mitään, kun kulut laskettiin pois. Itse asiassa minulle jäi viikonlopusta tappiota kahvista ja sämpylöistä noin 35 euroa. Muusikon normiviikonloppu siis…


Kansainvälisin keikkaterveisin,
Kari Antila

Kari Antilan kuva: Maarit Kytöharju

 

Oheinen teksti on julkaistu alunperin Kari Antilan vakiopalstalla "Muusikkona maailmalla", Riffi-lehden painetussa numerossa 5/2010.

Karin tuoreet kuulumiset löydät aina uusimmasta painetusta Riffi-lehdestä.
Riffiä myyvät Lehtipisteet, kirjakaupat ja hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan.

Aiemmin julkaistuja irtonumeroita voi tiedustella suoraan toimitukselta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.


Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta

Lehden voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.

05.10.2014
|
Kari Antila
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy