Musiikki on ollut olemassa ihmiskunnan historian alkuajoista lähtien. Se on ollut mukana ihmisrodun kaikissa kehitysvaiheissa. Musiikki ei ole ihmiselle elintärkeää, kuten esimerkiksi ruoka ja juoma, mutta on kuitenkin jotain sellaista, joka kuuluu oleellisesti kaikkien ihmisten elämään ainakin jossain määrin.
Kaikissa tunnetuissa kulttuureissa äidit ovat rauhoitelleet vauvoja laulamalla. Myös lasten kuullessa musiikkia useimmat alkavat liikehtiä, ja selkeästi musiikki aiheuttaa havainnoitavia reaktioita myös vauvaikäisille.
Musiikki on usein kuulunut myös pariutumiseen liittyviin prosesseihin. Musiikin avulla on siis aikojen kuluessa pyritty hurmaamaan vastakkaista sukupuolta.
Musiikin kautta voi myös kanavoida tunteitaan ja se helpottaa monasti surunkin kokemista ja saa ihmisen usein paremmalle tuulelle.
Musiikin voi kokea yksin kuunnellessa tai musisoidessa. Toisaalta musiikkiin liittyy myös voimakkaasti sosiaalinen kokemus ja musiikki saattaa lujittaa esimerkiksi kuunteluryhmän identiteetin tunnetta.
•••
Itsellenikin vanhenemisen myötä nämä musiikin ”syvemmät” merkitykset ovat alkaneet tuntua tärkeämmiltä. Ajatuksessa siitä, että ihmiset tulevat kuuntelemaan ja kokemaan musiikkia juuri minun konserttiini on jotain hyvin kaunista. Parhaimmassa tapauksessa voin viedä kuulijani johonkin tunnelmalliseen, hetkessä elävään kokemustilaan, joka vain musiikilla voidaan saada aikaiseksi.
Asteikot, hienot sointurakenteet ja tekniikka ovat tietenkin soittajalle äärimmäisen tärkeitä asioita ja niitä harjoitellaan kotona edelleen hyvin pedantisti minunkin iässäni, mutta lopulta sitten konsertin alkaessa nuo asiat muuttuvat toissijaisiksi.
Konsertissa olisi oikeastaan hyvä löytää itsestään tuollainen ”villi lapsi” joka saa olla hölmö ilman aikuisen rationaalista ego-vaatimusta. Tärkeää on vain keskittyä kuuntelemaan tuota sisäistä ”musiikkiminää”, soittaa mitä kuulee ja iloita tuosta musiikinsoittohetkestä.
Tärkeintä on, että live-musiikki herättää kuulijassa tunteita! Tunteita taas ei voi toisissa herättää tuntematta itse ensin jotain.
•••
Satuin taannoin lukemaan kapellimestari Susanna Mälkin haastattelun, jossa hän puhui hienosti mm. musiikin kokemusmaailmaa rikastavista vaikutuksista.
Nyt kun eletään taloudellisesti tiukkaa aikakautta, elämä on usein henkisesti köyhempää, kun keskitytään tuottavuuteen ja taloudelliseen tulokseen, tai jopa ihan vaan selviytymiseen. Juuri näinä aikoina olisi tärkeätä sijoittaa rahaa kaikkeen kulttuuriin ja omasta vinkkelistä katseltuna erityisesti tietysti musiikkiin, josta saattaisi olla hyötyä syrjäytymisen estämisessä ja vaikkapa sosiaalisten ongelmien hoidossa. Mälkki löytää tässä yhteydessä musiikista myös yhteiskuntaongelmia ratkaisevia merkityksiä.
•••
Klassisen musiikin, kuin myös jazzinkin, ongelma on kuulijoiden kynnys osallistua konsertteihin. Suomessa sana jazz herättää vieläkin ennakkoluuloja ja ihmisten ennakkoluulojen voittaminen vie aikaa.
Lähes poikkeuksetta kuitenkin osallistumiskynnyksen ylittämisen jälkeen ihmiset löytävät konserttitapahtumasta positiivisia elämää rikastuttavia kokemuksia ja merkityksiä.
Muistan tunnetun jazzsaksofonisti Jerry Bergonzin pukeneen tämän dilemman myös taannoisessa konsertissaan kauniisti sanoiksi: ”Maailma on niin täynnä loistavia soittajia, jotka haluaisivat soittaa kuulijoille, mutta toisaalta maailmassa on niin vähän kuulijoita, jotka haluaisivat tätä laadukasta musiikkia tulla paikan päälle kuuntelemaan”. Niinpä hän halusi lopulta kiittää kädestä pitäen mahdollisimman monia paikalle tulleita kuulijoita.
•••
Ray Charles sanoi syntyneensä musiikki sisällään. Musiikki oli hänelle niinkuin käsi, kylkiluu tai joku muu raaja, samanarvoinen kuin ruoka ja juoma. Hänen oli pakko päästää tuo musiikki ulos. Itse koen olevani Rayn kanssa samoilla linjoilla. Musiikki on erottamaton osa elämääni ja persoonaani. Olen iloinen saatuani lahjan kuunnella musiikkia ja harjoittelun kautta kyvyn myös ilmaista itseäni ja tunteitani tällä soittimella. Enempää ei ihminen lopulta voisi toivoa.
Syysterveisin Belgiasta,
Kari Antila
•••
Muusikkona maailmalla on Riffissä julkaistava kolumnisarja, jonka tuoreimman jakson löydät aina uusimmaasta painetusta lehdestä… Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin numerossa 5/2016.
Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
