Erinäisten yhteensattumien myötä minulle aukesi mahdollisuus päästä tutustumaan Yhdysvalloissa Bostonissa sijaitsevaan Berklee College of Musiciin. Juuri Islannin tulivuorenpurkauksen alta ehdin siirtyä keväiseen Bostoniin, ja pääsin päiväksi tutustumaan kyseisen opinahjon kitaraosastolle ystäväni Mikko Laakson avustuksella.
Berklee College of Music on Yhdysvaltojen ensimmäinen pop- ja jazzmusiikin opetusta tarjonnut oppilaitos. Toimintansa se aloitti vuonna 1945 ja vuonna 1960 korkeakoulussa aloittivat ensimmäiset sähkökitaransoiton opiskelijat pääaineenaan sähkökitara.
Kitaraosaston johtaja Larry Baione kertoo oppilaitoksen kasvaneen 1960 luvun noin 20 kitaraopiskelijasta siten, että tänä päivänä koulussa on 1 000 kitaransoiton opiskelijaa ja 60 eri tyylilajeja hallitsevaa kitaransoiton opettajaa. Erilaisia syventäviä kitaransoitonopintoja voi suorittaa mm. bluegrass-, country-, folk-, jazz-, blues-, funk-, hard rock-, heavy rock- ja pop-kitarassa, vain muutamia tyylejä mainitakseni. Opiskelijoita hakeutuu kouluun myös ympäri maailmaa ja Baionen mukaan eri mantereilta tulevat opiskelijat rikastuttavat musiikkitarjontaa myös tuomalla mukanaan omien kulttuuriensa musiikkia.
Larry Baionella on selvä näkemys kitaransoiton opetuksen organisoimisesta ja tavoitteista: jokaisen sisääntulevan opiskelijan on opittava kitaransoiton tekniset seikat ja tuntemaan otelauta. On hallittava erilaiset asteikot ja moodit, sointuarpeggiot, äänenkuljetus, ja opittava lukemaan nuotteja. Tämän lisäksi on jokaisen opittava syvällisesti vähintään yksi musiikkityyli. Baione uskookin enemmän tyylilajinsa syvällisesti tuntevien soittajien menestymiseen alalla, kuin ns ”jokapaikan höylä” ajatukseen ts. soittajaan, joka osaa joka tyylistä vähän. Vaikkei hän kielläkkään myös tämäntyyppisten soittajien olemassaoloa tai tarvetta, hän näkee Berkleen kouluttavan mieluummin tyylilajinsa syvällisesti hallitsevia spesialisteja.
Jossain vaiheessa Berkleetä kritisoitiin, koska osa oppilasaineksesta oli lähtötasoltaan melko vaatimatonta. Näitä oppilaita on joukossa edelleenkin, mutta entistä vähemmän. Nykyään Berkleen sisäänpääsykokeissa hyväksytään alle 25% hakijoista ja keskitasoisia hyvän lähtöpohjan omaavia opiskelijoita on entistä enemmän. Berkleessä on aina opiskellut myös vähän alle 10% erittäin korkeatasoisia huippulahjakkuuksia, jotka useimmiten saavatkin ilmaisstipendejä opiskeluun. Lukukauden alussa pidettävät tasokokeet jakavat oppilasaineksen tasonmukaisiin opiskeluryhmiin, jotta pidemmälle ehtineet eivät sekoitu aloittelijoiden kanssa samoihin ryhmiin.
Joka lukukauden jälkeen pidetään kitarassa tenttejä, jossa puntaroidaan opitut tekniset taidot, kuin myös soitetaan valitun tyylilajin ohjelmistorepertuaaria. Vuosien varrella on tutkintovaatimuksia päivitetty, ja Baione kertoo, että nykyään nuotinlukutaitojen vaativuudessa on hitusen löyhennetty vaatimuksia, mutta toisaalta nyt keskitytään vaatimaan parempia taitoja esim. improvisaation ja ns.”timefeelin” hallinnassa.
Mielenkiintoisen haastattelutuokion jälkeen minulla oli mahdollista tavata lyhyesti Berkleessä jo 36 vuotta opettanut kitarapedagogi Jon Damian. Jon Damian on kirjoittanut muun muassa Suomessakin tunnetun mainion kitarakirjan ”The Guitarist`s guide to composing and improvising”.
Jon Damian on nähnyt kitaraopetuksen räjähdysmäisen kasvun opettajanuransa aikana.
– Kun aloitimme, toimimme vain yhdessä rakennuksessa ja nykyään eri toimipisterakennuksia on parisenkymmentä. Olen ollut iloinen nähdessäni tämän kaiken kehityksen, nautin työstäni ja vaikka olen levyttänyt 45 albumia elämäni aikana, olen aina nauttinut opettamisesta.
Kysyessäni Damianin mielipidettä kitaran tulevaisuudesta Damian vastaa:
– Kitara on osoittautunut hyvin joustavaksi ja moneen paikkaan sopivaksi instrumentiksi. Kitara tulee valloittamaan uusia musiikkialueita ja ympäristöjä tulevaisuudessa muuntautumiskykynsä vuoksi. Loppua ei näy, olen varma siitä!
Alun perin porilaissyntyinen Mikko Laakso on viettänyt kuluvaa lukuvuotta Berklee College of Musicissa ja on ollut tyytyväinen vaihto-oppilasvuoteensa Helsingin ammattikorkeakoulu Metropoliasta.
– Opinnot ja opintokokonaisuudet on Berkleessä järjestetty erinomaisesti. Olen saanut paljon uutta inspiraatiota soittooni ja harjoiteltavaa materiaalia vuosiksi. Etenkin jazzin alueella Mikko kiittelee opettajiaan Jon Damiania ja Mick Goodrickiä.
– USA:ssa on afroamerikkalaisen musiikin synnyinsijat ja siksi täällä on jotain erilaista, mitä muualta maailmasta on vaikeaa löytää.
Opiskeluvuosi Berklee College of Musicissa maksaa kuluvana vuonna n. 29 000 dollaria, eli noin 22–23 000 euroa. Lisäksi tulevat asumis- ja ruokailukulut. Lukukausimaksuista on mahdollista saada alennusta osallistumalla ja menestymällä vuosittain järjestettävissä stipendikiertuekoesoitoissa eri puolilla maailmaa. Vuosittain pohjoismaiden koesoitto on yleensä järjestetty Helsingissä.
Amerikan terveisin,
Kari Antila
Lisätietoja:
• www.berklee.edu
• www.jondamian.com
Oheinen teksti on julkaistu alunperin Kari Antilan vakiopalstalla "Muusikkona maailmalla", Riffi-lehden painetussa numerossa 3/2010. Karin tuoreet kuulumiset löydät aina uusimmasta painetusta Riffi-lehdestä. Helmikuun 3. julkaistavasta numerosta 1/2016 voit lukea, millaista muusikon elämä New Yorkissa tätä nykyä on.
Riffiä myyvät Lehtipisteet sekä hyvin varustetut soitinliikkeet kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.
