Artikkelit

Levyteollisuus on aiemminkin kunnostautunut antamalla sekä omalla suullaan että etujärjestönsä kautta omituisia lausuntoja levymyynnin laskusuunnan syistä ja tilanteen korjaamisesta. Taannoin osui eteen analyysi, jossa päiviteltiin kuinka Yleisradion toiminnassa ei riittävän ymmärretä levyteollisuuden etuja. No huh, huh.

Kirjoitin taannoin, että nuorten muusikoiden taidokkuus on nykyään hämmentävän korkealla tasolla. Siihen liittyen musiikin eri tyylejä hallitaan sekä soitannollisesti että säveltämisen ja sovittamisen osalta. Hieno homma, mutta vielä on sarkaa raivaamatta. Harmillisen moni ihan kelpo sävellys kun nimittäin latistetaan suotta kömpelöllä tai suorastaan tökeröllä sanoituksella.

Sanonta kuuluu, että ketju on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Mutta mikä onkaan heikoin lenkki?

Avasin taannoin television juuri sopivasti, kun siellä oli meneillään Elixir-niminen ohjelma. Lyhyessä ajassa ehdittiin seurata vasta-alkajan ensiaskeleita golf-viheriöllä, juoksukärpäsen puraiseman amatöörin valmistautumista puolimaratoonille ja eräelämää aiemmin kokemattoman ensimmäistä yöpymistä telttaretkellä; kaikkia näitä pätevien oppaiden johdolla.

En osaa piirtää. Paperille saan kynällä aikaan kotikylän yksinkertaistetun asemakaavan ajo-ohjeeksi, en juuri muuta. Mutta tietokoneessani on ohjelma, jonka avulla tuotan melko sujuvasti piirroksen kaltaisia sommitelmia, joita voi jopa käyttää toisinaan apukuvituksena jonkin toimintaperiaatteen havainnollistamisessa tms.

Selasin taannoin kaapin perukoille varastoituja vinyylilevyjä ja kuuntelin muiden muistojen ohessa myös omia tuotoksiani parinkymmenen vuoden takaa. Niistä huokui vankkumaton usko omiin soitannollisiin taitoihin; ideoita oli muunnettu esikuvien innoittamiksi sävelkuluiksi ennakkoluulottomasti, riskejä kaihtamatta ja omia rajoja ymmärtämättä.

Hyvin kauan sitten maailmassa eli kekseliäitä henkilöitä, jotka uutteruudellaan loivat pohjan teolliselle vallankumoukselle ja teknologisoituvalle maailmalle. Monet keksinnöt syntyivät toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa samaan aikaan, ja perusmuodoltaan kenties hyvinkin samankaltaisina. Näiden peruskeksintöjen johdannaiset saattoivat sitten kehittyä pitkään varsin omaperäisinä ja yksilöllisinä.

Globalisaatio edistää vapaata kilpailua ja vapaa kilpailu on kuluttajan etu. Suurinpiirtein tällaista mantraa mumisten kuuluisi nykyihmisen tallustaa ostoskeitaasta seuraavaan. Samaan oireyhtymään sisältyy sekin, että paikallisen marketin ovessa on koko syksyn ajan tiedotus sunnuntain aukiolosta: ”Lain mukaan saamme pitää liikkeen avoinna sunnuntaina seuraavan kerran marraskuun...”. Ikäänkuin lainsäätäjä olisi estänyt kauppiaan yleishumaanin toiminnan yhteisön hyväksi, kieltämällä ilkeyttään kaupankäynnin yhtenä päivänä viikossa ja sallimalla sen vasta jouluostoksia varten.

Musiikki on radio-ohjelmien keskeinen rakennusaine ja kroonistunut osa asutettua ympäristöä. Joka paikassa soi, monesti tarpeettoman lujaa ja usein vailla mitään perusteita. Näin ihmiset tottuvat siihen, että musiikki tai pikemminkin nykytyyliin tasaiseksi massaksi puristettu ääni on aina läsnä jossakin taustalla. Ilman sitä ympäristöformaatista puuttuu jotain.

Ylläpidämme nettisivuja, joilla on ajan tyyliin myös avoin keskustelufoorumi mielipiteiden ilmaisua varten. Kuten useimmilla vastaavilla palstoilla, keskustelun taso ja aiheet vaihtelevat äärestä laitaan. Yksitotiset väittelyt vaikkapa tilutuksen mestareista ja sen taiteellisista arvoista, tai jonkin laitteen ylivertaisuudesta (ellei sitten sen säälittävästä surkeudesta) lienevät kirjoittajan ikäkauteen liittyviä oireita, jotka kuuluvat luonnollisena ja väistämättömänä osana varttumiseen.

Kaukoidän tuotteet eivät enää välttämättä kalpene länsivalmisteiden rinnalla kömpelön toteutuksensa vuoksi vaan saattavat olla jopa huolellisemmin rakennettuja kuin länsimaiset kilpailjansa. Silti ne voivat maksaa oleellisesti vähemmän ja suosituimpana selityksenä ovat halvemmat työvoimakustannukset.

Lähipiirissä on luvuton määrä ihmisiä, jotka ovat kouluttautuneet johonkin muuhun ammattiin kuin missä nyt leipänsä tienaavat. Harva heistä on sitä mieltä, että koulutus olisi silti mennyt aivan hukkaan. Ainakin jotain on siirrettävissä uuteen ammattiin ja jollei muuta, niin onhan tullut sentään nähtyä jotakin muutakin kuin vain oman ammattikunnan asioita.

Lueskelin taannoin levyarvosteluita erilaisista musiikki- ja yleisaikakauslehdistä. Parhaimmillaan niistä välittyi tarkkapiirteinen ja sävykäs kuva arvostellusta musiikista ja rivien välistä saattoi aistia arvostelijan laajan musiikillisen sivistyksen ja ymmärryksen sekä ennakkoluulottoman mutta terveesti kriittisen lähestymistavan.

Kulttuurielämä kiehuu: yhtäällä revitään leukoja siitä, milloin saa kopioida toisten hengentuotoksia ja toisaalla väännetään kättä siitä, millaisille orkestereille sopii antaa valtion tukea ja millaisille ei.

Tiedossani on, että koko kevyen musiikin äänitehistoria perustuu voittopuolisesti uuden etsintään ja erilaisten illuusioiden luomiseen. Siltikin nykymeno vaikuttaa ajoittain vieraalta ja etäiseltä. Ja tässä kohden pitäisi mielestäni tehdä ero vallankumouksellisen uudistamisen ja keinotekoisen välille.

Aina silloin tällöin meiltä kysytään, ovatko kokeilemamme tuotteet todella niin hyviä, kuin tekstissä annetaan ymmärtää. Tähän on helppo vastata; kyllä ne ovat. Ei meillä kukaan tieten tahtoen puuta heinää kirjoita tai kaunistele. Jos huomautettavaa löytyy, niin kyllä siitä sanotaan, mutta tuskin tunnelmaa kannattaa silloinkaan tärvätä räävittömällä kielenkäytöllä.

Uudet ilmiöt eivät aina loksahda paikoilleen heti oikopäätä vaan usein lopullista linjaa haetaan ääripäiden kautta koukkaamalla. Tämä pätee myös kieleen, jonka on väistämättä jonkin verran muututtava ajan oloon. Kuinka rajusti kieli muuttuu ja onko muutoksille perusteita, onkin ihan toinen juttu.

Asiat muuttuvat, sehän on selvää. Äänitetuotanto on käynyt läpi melkoisen muutokset viimeisten 15 vuoden aikana, eikä myllerrys ole vielä edes loppunut. Kuvapuolen toimijoilla on edessään hyvin todennäköisesti samantapainen kehitys, jossa tuotannon määrä kasvaa, keskimääräinen tuotantobudjetti per tuotettu ohjelmaminuutti ohenee ja työympäristö on yhä useammin muutaman ihmisen pienpaja suuren studion sijasta.

Vuosia sitten olin niin innokas kitaristin taimi, etten ehtinyt koskaan kiinnostua soittimen rakenteesta tai muustakaan teknologiasta. Itse soittaminen vei kaiken huomion ja monen muun tavoin ruuvailin alati vaihtuvien rasioiden nuppeja intuitiolla, päivitin vahvistimia tiiviiseen tahtiin ja kitaran oston ratkaisi ensituntuman myötä koettu rakastuminen tai sen puute