Juttunäytteet

Kitaristeille rock-soundi samaistuu mielikuvissa usein umpinaiseen kaiutinkaappiin, jonka kalusteina on neljä 12-tuumaista kartioelementtiä. Vaan onko kaapilla ja kaapilla eroa?

Gibson ES-175 on pisimpään valmistettu sähkökitara. Se esiteltiin yhdellä P-90-mikrofonilla varustettuna jo vuonna 1949 ja osoittautui oitis menestysmalliksi. Ajan saatossa siitä on tullut eräs jazz-kitaroiden kestohitti, jonka nykykunto pistettiin Riffi-puntariin silkasta uteliaisuudesta klassikkoa kohtaan – uutuutenahan tätä kitaraa ei voi pitää, muutoin vain mielenkiintoisena.

Turkista pukkaa mäiskittävää. Tällä kertaa kokeiluun kannettiin rokkikehissä suosittua Alchemya, joka on ammatti- ja harrastusluokan sarjoihin jakautumisen myötä nimetty uusiksi. Kontrastiksi valittiin rinnalle emoyhtiö Istanbul Agopin perinteisempää metallia.

“It’s a man’s world!” lauloi James Brown vuonna 1965, ja kitaramaailmassa tämä lause pätee näköjään yhä. Kanadalainen punkrocktähti Avril Lavigne on vasta toinen nainen, jolle Fender valmistaa virallisen nimikkomallin – Squier Avril Lavigne Telecasterin.

Studio-oloissa – monella eri vahvistimella – aikaansaatujen soundien toisintaminen lavalla ei aina ole vaivatonta. Peavey otti tavoitteekseen pakata Joe Satrianin käyttämien eri vahvistimien suosikkipiirteet yhteen ja samaan. Tulokset ovat tässä, koodinimi: JSX!

Kameroista ja sanelimista tunnettu Olympus on hiljattain esittänyt ensimmäisen ammattitason kenttätallentimensa nimeltään LS-10. Lineaarisen PCM-audion äänittämisen lisäksi laite toimii myös mp3- ja wma-ympäristöissä.

Tannoylla on historiaa sekä kotikuunteluun tarkoitettujen hifi- kuin ammattilaisille suunnattujen studiokaiuttimienkin valmistajana. Tällä kerralla katse suunnataan keikkaäänentoiston puolelle, jossa Tannoy tarjoaa täyttä laidallista kevyistä laulukamaseteistä aina raskaansarjan kiertuejärjestelmiin asti.

Kotimainen Mad Professor laajentaa pedaalivalikoimaansa kuudella uudella efektillä. Niiden teknisestä toteutuksesta vastaa ruotsalainen Björn Juhl, jonka olemassaolon monet kitaristit ovat rekisteröineet hänen suunnittelemistaan Mad Professor -vahvistimistaan.

Japanissa veistetty Amaze-SL5 kuuluu ESP:n huippusarjaan ja tämän kyllä aistii heti siitä hetkestä, jolloin soitinkotelon avaa. Basso on olemukseltaan huoliteltu, juhlava ja kaikinpuolin vakuuttava.

ESP on jo jonkin aikaa valmistanut Alexi Laiholle nimikoitua erikoismallia, josta on nyt tuotu sitten markkinoille edullisempi LTD-versio. Ja nimenomaan Suomen markkinoille, sillä muualla tämä soitin ei ole myynnissä. Kerrankin näin päin!

Nuendo tunkee yhä sinnikkäästi Pro Toolsin kyllästämille äänistudiomarkkinoille kolmosversiollaan, joka tarjoaa huippuhyviä ominaisuuksia erityisesti videoäänen ja monikanavaisen DVD-materiaalin tuotantoon. Kokeillaanpa miten Steinbergin softaperheen isoveli suoriutuu.

Ohjainkoskettimistot – tai puhekielellä sanottuna masterkiipparit – ovat lyöneet jalkaa oven väliin sitä mukaa kun tietokoneen rautaa hyödyntävät softasoittimet ovat saaneet kentällä suosiota. Pitäähän softaa jollain pystyä soittamaankin. CME:n UF-sarja vastaa kysyntään tarjonnalla.

Jos joku ei halua tietokoneeseensa kolmeakymmentäkahta kanavaa pirun hyväsoundisia antiikkikompressoreita ja -ekvalisaattoreita, nostakoon kätensä nyt! Jos asia houkuttaa, jatkakoon lukemista.

Se ei ole humbucker, mutta soi paksummin kuin yksikelaiset yleensä. Mikäs se sitten on? No, sehän on P-90 – Gibsonin kelpo klassikkomikrofoni, saippuapalaksikin kutsuttu.

Rockmusiikki syntyi ja jäi maailmaan viitisenkymmentä vuotta sitten. Tässä aikamäärittelyssä ei ole syytä olla turhan tarkkana, musiikkihan on aina elänyt jatkuvassa kehityksessä ja pohjat rockin läpimurrolle oli rakennettu pitkän ajan kuluessa ja usean musiikkityylin myötävaikutuksella. Yhtä kaikki, rock ’n’ roll pääsi vauhtiin 1950-luvun alkupuoliskolla ja tuolla Alan Freedin lanseeraamalla nimellä se on tunnettu vuoden ’51 tienoilta alkaen. Rockin jakautuminen lukemattomiin alalajeihin jatkuu yhä.

Laadukkaiden kitaramikkien valmistajana tunnettu Seymour Duncan on tehnyt uuden aluevaltauksen erityisesti yksikelaisille mikrofoneille suunnitellulla Pickup Booster -pedaalillaan. Nimikin jo kertoo mistä on kyse: kertapolkaisulla saa kitaran signaaliin lisäpotkua jopa huikeat 26 desibeliä. Eikä hupi ole ainoastaan siinä – kansilevyn liukukytkimellä voi valita jonkin kolmesta eri sävystä, joilla sointiin saa uutta ilmettä.

Olen silloin tällöin bongannut ”sitä täydellistä kitarasoundia” etsivien Stadian kitaransoiton opiskelijoiden kamppeista merkillisiä, kotitekoisen näköisiä säröpedaaleita, joiden alkuperää olen kysellyt. Vastaukset ovat johtaneet Oriveden Custom Soundsiin, joka näitä värkkejä on rakkaasta länsinaapuristamme kotimaahamme tuonut.

Mikrofoneissa on hauskinta se, että niitä on niin monenlaisia. Shure on omalta osaltaan pitänyt huolen tarjonnan monipuolisuudesta tuomalla nyt syksyn kuluessa markkinoille uusia malleja KSM-mallistoonsa. Kokeilussa kävi neljä erilaista mikrofonia, kuunnellaanpas siis.

Steinbergin Nuendo 2 -järjestelmä on surround-sukupolven digitaaliäänityöasema, joka toimii natiivisti sekä Windows- että Macintosh-koneissa, tornimallisista keveisiin kannettaviin. Riffi otti tyypit Cubasen kehutusta isoveljestä.

Kolme vuotta sitten aluksi Windows-ympäristöön julkaistu Nuendo-äänitysjärjestelmä tuotiin Mac-käyttäjienkin ulottuville 1.5-päivityksen myötä. Kesällä markkinoille tullut merkittävä kakkosversio lupailee entistä vankempaa toimintaympäristöä molempiin käyttöjärjestelmiin.