Nayteikkuna

Maustetytöt: Pyhä Unplugged, Pyhätunturi, Tajukangas, 30.7.2021

Tihkusateessa perjantaipäivän avannut Maustetytöt sai Pyhä Unplugged -yleisön lämpenemään melankoliselle popilleen. Tajukankaalla ollut runsaslukuinen yleisö hörppi selvin päin kahvejaan, mistä laulusolisti Kaisa Karjalainen mainitsikin omalla tyylillään. Pelko ”soittotaidottomuuden paljastumisesta” oli turha, sillä vahva biisimateriaali piti kuulijat pihdeissään ensitahdeista loppuun asti. Jopa pieni sekoilu yhden biisin startin kanssa sallittiin ja mokailu sujahti osaksi koreografiaa. Kuten festivaalin taiteellinen johtaja, Mato Valtonen, sanoi alkujuonnossaan: ”nämä tytöt tekevät mitä tahtovat”. Juuri siitä oli kysymys. 

 

Maustetytöt on ollut viime vuosien puhutuin tulokas, joka on aiheuttanut paljon tunteita puolesta ja vastaan. Joillekin lakoninen, syntikkavetoinen iskelmä on Leevi and the Leavings haudanryöstöä, toiset näkevät Maustetytöt popmusiikin pelastajana, vastaiskuna tyhjänpäiväiselle iskelmäpopille. Duon muodostavat sisarukset Kaisa ja Anna Karjalainen ovat kuitenkin jo osoittaneet tulleensa jäädäkseen. Onkin aivan liian helppoa leimata Maustetytöt vain Gösta Sundqvistin perillisiksi, sillä siinä on niin paljon muutakin – bändi ei todellakaan jää vain hiilipaperikopioksi 70-luvun iskelmästä tai Gösta-rip-offiksi. Omaperäisyyttä löytyy niin sävellyksistä kuin disco-iskelmästä ammentavasta popista, joka tarttuu vastustamattomasti. Terävin särmä löytyy kuitenkin sanoituksista. Se on omaperäisintä poplyriikkaa aikoihin.

Halpaa kaljaa ja reseptivapaita lääkkeitä biisissä matkataan vain päänsekoittamismielessä alaspäin kääntyvän mollimelodian alleviivatessa masentunutta tunnelmaa. Ärsyttää, kyllä, mutta pirun nasevasti kynäiltynä saa kuitenkin nauramaan päähenkilön onnettomalle matkalle. 

Entä jos Maustetyttöjen lakonisuus, jonka voi tulkita postmodernin kulttuurin tuotteena, sarkastisena läppänä, onkin totisinta totta? Jos koko tarina onkin vain itsetuhoisen nuoren naisen masennuskertomus, jossa päihteet ovat ainoa ratkaisu? Siitä on ironinen naureskelu kaukana. Uskon kuitenkin, että yhtyeen pääasiallinen sanoittaja Kaisa Karjalainen käyttää taitavasti hyväkseen pohjoissuomalaista lakonisuutta. Hän vain vie sen niin pitkälle, että kuulija uskoo maailman totena – eli juuri niin kuin hyvä taide tekeekin. Lakonisuudestahan Göstakin huumorinsa rakensi eli siinä mielessä he käyttävät samoja tehoja. (Se mistä Espoossa ja Helsingissä ikänsä elänyt Sundqvist ammensi omansa, on toinen kysymys). 

Maustetytöt ovat kuitenkin täysin oma luomuksensa, joka korkeintaan käyttää popkollaasissaan taitavasti rakennusaineina suomalaista populaarimusiikkia. Aineksia on sotkettu luovasti ja kokonaisuus on aivan uusi taideteos. 

Oivaltavimmillaan Kaisa Karjalainen on toisen albumin laulussa Ne tulivat isäni maalle. Teksti on surullinen kuvaus metsähakkuista ja suuryhtiöiden voimankäytöstä. Biisi onnistuu kiteyttämään asian olematta saarnaava. Näin taitavasti luonnonsuojelua ei ole ujutettu lauluun sitten Junnu Vainion kirjoittaman ikivihreän, Vanhoja poikia viiksekkäitä. Lapin tunturimaiseman avautuessa lavan takana koko komeudessaan, nousee sanoitus uuteen arvoonsa. 

Aivan oma lukunsa oli Kaisa Karjalaisen välispiikit, jotka ovat lakonisessa verbaalisuudessaan parasta stand-up-komiikkaa. Itseironia nivoo Maustetytöt kokonaisvaltaiseksi taideteokseksi. Siinä aurinkolasien taakse piiloutunut Anna Karjalainen on kuin arkkityyppi etäisestä rocktähdestä, vaikka kyse onkin ilmeisesti vain ujoudesta. 

Illan viimeisenä kuultiin Maustetyttöjen kertaheitolla kaikkien huulille heittänyt Tein kai lottorivini väärin. Kun nyt ei tarvinnut enää ajatella sitä poistettua n-sanaa, voi vain todeta kuin järisyttävän hyvä biisi on. Ja kuinka pienin eväin se on rakennettu. Alussa soi vain rumpukone ja Anna Karjalaisen soittama Rickenbacker-komppikitara, jonka päälle tarina alkoi. Toimii! 

Heti perään kuultiin encore, se yhtyeen toinen suuri hitti, Jos mulla ei ois sua, mulla ei ois mitään. Kaunis rakkaudentunnustus herkisti yleisön ja oli hienoa kuulla myös pikkusisko Anna Karjalaisen laulua. Pieni tihkusade ei haitannut lämmintä tunnelmaa. Tavallaan se juuri sopi tähän esitykseen kuin nakutettu.

02.08.2021
|
Teksti ja kuvat: Tommi E. Virtanen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy