Nayteikkuna

Audio Sprockets ToneDexter – loihtiiko DSP pietsoon kitaran oikean soundin?

Audio Sprocketsin ToneDexter on herättänyt paljon mielenkiintoa heti julkistamisestaan saakka.
Se toimiikin eri lähtökohdasta kuin muut markkinoilla olevat akustisen kitaran etuasteet. Nyt oman kitaran soundin voi nimittäin itse mallintaa ja toistaa keikalla. Lopputuloksen luvataan kuulostavan luonnollisemmalta kuin yhdenkään tallamikrofonin.

 

Audio Sprocketsin reseptin ytimessä on sanayhdistelmä Wave-Map, jota voi kutsua myös impulssivasteeksi. Tone-Dexter muodostaa WaveMapin kitaran omasta mikistä tulevan linjasoundin ja ulkoisella mikrofonilla poimitun soundin eroa-vaisuuksista. Sen jälkeen valmis impulssivaste prosessoi kitaran oman mikin signaalia kuulostamaan kitaran aidolta ulkoisella mikillä poimitulta ääneltä.

 

 

Päällisin puolin ToneDexter näyttää erittäin hyvin varustellulta akustisen kitaran etuasteelta. Laite toimii 9–15 voltin verkkolaitteella, mutta sisäisesti jännite nostetaan pro-tasolle 30 volttiin (+/-15 V).

Instrumenttitulolle, johon kitaran oma mikrofoni kytketään, on oma analoginen gain-säätö.

Soundin sävyn rukkaamista varten on basso- ja treble-korjaimet, joiden asetukset eivät tallennu muistiin. ToneDexter on myös varustettu notch-suotimella, jolla matalan taajuuden kiertotaajuuden pystyy vielä erikseen taltuttamaan keikalla soitettaessa. Suotimen toiminta-alue vaihtelee eri soitintyypeille tarkoitettujen firmware-versioiden mukaan. Esimerkiksi akustisella kitaralla ja dobrolla alue ulottuu 73 hertsistä (D2) 392 hertsiin (G4). Erilliset firmware-versiot löytyvät korkeamman äänialan soittimille (esimerkiksi mandoliini, viulu) sekä bassoille. Kun  laitteen käynnistää, näkyy ruudussa ensimmäisenä firmware-versio ja numero.

Tämän kattauksen lisäksi ToneDexterissä on kaksi säädintä, jotka liittyvät nimenomaan WaveMap-teknologiaan. Character on monitoimisäädin ja sen toiminta on melko omalaatuinen. Ensinnäkin sillä määritellään kitaran oman mikrofonin ja impulssivasteen suhde, mutta lisäksi sillä voi muokata impulssivasteen soinnin luonnetta.

Täysin avattuna ääneen pääsee pelkkä impulssivaste sellaisena kuin se ulkoisen mikrofonin kuuleman perusteella on muodostunut. Potentiometrin kääntö kiinnipäin kuivattaa soundia tiukemmaksi, valmistajan termein fokusoi soundia. Tämä on hyödyllinen optio live-soittoa varten.

Kun säädin on käännetty kello kahden kohdille, soundissa on puolet alkuperäistä WaveMappia ja puolet fokusoitua signaalia. Kun säädintä väännetään lisää vasemmalle, päästään kello kahdentoista kohdassa täysin fokusoituun soundiin.

Kun tästä käännetään viisaria edelleen kohti aamun tunteja alkaa säädin miksata fokusoituun soundiin mukaan kitaran oman mikrofonin suoraa soundia, jota kuunnellaan sitten vallan siinä vaiheessa, kun potentiometri on käännetty minimiinsä.

WaveMap Select sen sijaan toimii perinteisemmin. Sillä valitaan impulssivaste ja myös haetaan vapaa muistipaikka uudelle tallennettavalle. Säätimessä on mukavasti kuoppa kunkin slotin kohdalla.

 

Monipuoliset liitännät

 

 

ToneDexter on varustettu kahdella lähtöliitännällä. Vasemmassa laidassa on jakkilähtö, jonka voimakkuutta ohjataan pääpaneelin output level -säätimellä. Siihen voidaan kytkeä niin mono-plu-gein varustettu instrumenttikaapeli kuin balansoitu TRS-kaapelikin. Balansoitu XLR-lähtö taas löytyy takapaneelista. Se on varustettu lähtösignaalin voimakkuuteen vaikuttavalla fixed/var-kytkimellä. Lähtötaso seuraa var-asennossa output level -säädintä. Fixed-asennossa lähtövoimakkuuden taso on kiinteä -9 dBV. Headroomia luvatan tämän yläpuolelle 15 desibeliä.

ToneDexterissä on oma kuulokelähtö, joka on välttämätön WaveMapin rakentamisessa, koska siitä kuulee tallennusmikrofonista tulevan äänen.

Kuulokelähdölle on oma voimakkuussäädin. Omilla 600 ohmin kuulokkeilla sitä sai vääntää aika lailla, mutta teho kuitenkin riitti.  Alemmalla kuormalla voimakkuutta riittääkin sitten enemmän.

Myös mikrofonitulo on sijoitettu takapaneeliin. Phantom-virralle ei ole erillistä kytkintä, vaan se kytketyy päälle kun mikrofoni liitetään laitteeseen. Gain-säätökin on kiinteä.

ToneDexterin liitäntäpaneeli on varustettu phase-kytkimellä sekä efektilenkillä, joka kuitenkin vaatii inserttipiuhan, sillä lähtö- ja paluusignaalit jakavat yhteisen TRS-jakin.

 

Jalkaytkimilläkin monta tehtävää

ToneDexterin jalkakytkimiä käytetään soittotilassa, mutta niillä myös ohjataan WaveMappien prosessointia, tallentamista ja editointia. Kysymys on lyhyiden ja pitkien painalluksien yhteispelistä, jonka oppi muistamaan helposti, kun käytön opetteluun omisti hieman aikaa.

Normaalissa soittotilassa eli Run-moodissa jalkakytkimillä ohjataan mykistystä, viritystä ja buustausta. Mute-kytkintä lyhyesti painaessa päästään viritystilaan, jolloin lähtösignaalit vaimenevat. Mittari on yksinkertainen, ja A-sävelen korkeus on kiinteästi 440 hertsiä.

Kun Mute-kytkintä painaa pohjaan pidempään, pääsee Bypass-tilaan, jolloin WaveMap ohitetaan, ja käytössä on vain kitaran oman mikrofonin signaali. Tällöin ToneDexteriä voi halutessaan käyttää tavallisen kitaraetuasteen tavoin.

Oikeanpuoleisesta kytkimestä voidaan soittotilassa aktivoida buustaus lyhyellä polkaisulla. Se toimii niin Run- kuin Bypass-tiloissakin. Buustauksen taso säädetään etukäteen takapaneelista (0–8 desibeliä). Boost-kytkentä on analoginen ja sijoittuu ennen efektilenkkiä.

 

Mikrofonilla on väliä

ToneDexterissä on impulssivasteita varten 22 muistipaikkaa, jotka on jaettu kahteen 11 paikan ryhmään. Valinta ryhmien välillä suoritetaan takapanelista Option A/B -valitsimella. Soundeja voi myös tallentaa muistikortille (FAT32), ja varastoida niitä tietokoneelle. Muistikortin avulla on mahdollista myös tuoda laitteeseen HIGH- ja BASS-firmware-versioita.

Kun näitä WaveMappeja alkaa tehdä, tarvitaan hommaan kitaran oman mikin ohella yksi ulkoinen mikrofoni. Ja mieluiten sellainen, joka ei kovin paljon väritä kitaran soundia. Audio Sprockets suositteleekin ensisijaisesti pienikalvoisia kondensaattorimikrofoneja. Suurikalvoisia konkkamikkeja ei varsinaisesti kielletä käyttämästä, mutta niiden kohdistaminen voi olla vaikeampaa. Sen sijaan tavallisilla dynaamisilla mikrofoneilla (esimerkiksi Shure SM57) voi valmistajan mielestä saada aikaan hyviä tuloksia, samoin kuin nauhamikrofoneilla, jos ne vain kestävät 48 voltin phantom-virtaa.

Itse käytin WaveMappien luomisessa pienikalvoista Line Audio CM3 -konkkaa, joka on myös Audio Sprocketsin suosittelemien mikrofonien listalla, onhan sen taajuusvaste käytännössä täysin suora. Lisäksi tein pari WaveMappia myös dynaamisella Shure SM57:lla.

Se miten hyvin ToneDexterin impulssivasteet onnistuvat, riippuu kitaran soundin ohella aika paljon mikrofonin asettelusta. Valmistaja antaa neljä esimerkkiasetelmaa, joiden joukossa on myös se kaikkein tyypillisin asetelma: mikrofoni noin 30 senttimetrin etäisyydellä suoraan kaulan ja kaikukopan yhtymäkohtaan suunnattuna. Toinen versio tästä on siirtää mikrofonia suurin piirtein satulan kohdella ja suunnata se sieltä kohti kaikuaukkoa. Kaksi viimeistä versiota toistavat toisensa peilikuvina: niissä mikrofoni asetetaan kopan ala- tai yläkaaren korkeudelle ja suunnataan näppäilykohtaan.

Mikrofonin voi toki sijoitella niin kuin itse kokee parhaaksi. Itse sain parhaat tulokset valmistajan kahdella ensimmäisellä vaihtoehdolla. Niissä mikrofonin sijoittelu oli myös kaikkein vaivattominta.

On myös otettava huomioon kitaran oma mikki. ToneDexter ei välttämättä tuota parasta lopputulosta, mikäli kitarassa on systeemi, joka perustuu koppamikrofonin ja tallamikrofonin yhteispeliin. Parhaiten toimivat tavalliset pietso- ja elektreettielementteihin perustuvat ratkaisut. Kannattaakin tarkistaa valmistajan sivustolta, onko oman soittimen mikki kykenevä toimivaan yhteispeliin ToneDexterin kanssa.

 

WaveMappia tekemään

Ensin haetaan ulkoiselle mikrofonille hyvältä kuulostava paikka, sitten säädetään linjasoundin taso kohdalleen.

Molempien jalkakytkimien käyttöä vaaditaan, kun aletaan luoda WaveMappeja. Ensin polkaistaan lyhyesti Mute-kytkintä, jolloin päästään viritystilaan, ja sen perään Boost-poljinta, jolloin ollaankin Training-tilassa, jossa on kolme automaattisesti seuraavaa vaihetta: Level Setting, Training ja Freeze. Tasosäädön aikana suositellaan soitettavan kitaralla tasaisesti neljää ylintä kieltä neljännestä tai viidennestä nauhavälistä.

Tämän jälkeen WaveMapin rakentaminen alkaa. Silloin voi soitella periaatteessa mitä tahansa, mutta hyvä olisi tehdä sitä koko otelaudan alueelta, esimerkiksi sointuja soittamalla. Lisäksi on syytä olla liikuttamatta kitaraa suhteessa mikrofoniin. Käyttäjä voi prosessin aikana kuunnella mikrofonin soundia menemällä Boost-kytkimellä mikrofonitilaan. Jos haluaa korjata mikrofonin paikkaa, voi koko prosessin keskeyttää polkaisemalla Mute-kytkintä.

Kun WaveMap on valmiina, seuraa Freeze-vaihe. Edelleenkin mikrofonin soundia voi verrata valmiiseen impulssivasteeseen boost-kytkimen avulla. Jos WaveMap ei miellytä, se voidaan hylätä ja aloittaa prosessi alusta.

Kun WaveMap halutaan tallentaa, on ensin syytä valita sille tyhjä muistipaikka. Se haetaan WaveMap Select -säädöllä. Mikäli muistipaikan numeron perässä ei ole pistettä, se on vapaa. Tallentaminen tapahtuu painamalla Boost-kytkintä pitkään, jolloin näytölle ilmestyy teksi ”STO”. Tämän jälkeen ollaan taas soittomoodissa, eli näyttöön ilmestyy R (Run) sekä muistipaikan numero ja piste sen perässä. Tämän jälkeen ulkoisen mikrofonin voi irroittaa.

 

Miltä impulssivaste kuulostaa?

Impulssivasteen luominen ToneDexterillä ei siis ole mitenkään työlästä, kunhan jaksaa lukea säntillisesti ohjekirjan (joka muuten tulee ihan nidottuna versiona laitteen mukana) yksityiskohtaisen selityksen. Muutaman toistokerran jälkeen huomasin, että hommasta tuli lähes automaattista. Lisäksi WaveMappeja voidaan tehdä myös aikaisemmin äänitetyistä raidoista syöttämällä niitä ToneDexteriin.

Mitenkäs se soundi sitten? No, kyllä ToneDexterin kanssa soittimessani oleva elektreettimikki kuulosti huomattavasti enemmän kitaralta itseltään, vaikka tuon mikin linjasoundikaan ei sinänsä ole mitenkään huono. Sama juttu toistui dobron kanssa, jossa on Fishmanin Nashville-mikki. Eivätkä ne SM57:n kanssa tehdyt impulssivasteetkaan mitään kehnoja olleet, kirkkaampia kuitenkin verrattuna Line Audio CM3:lla prosessoituihin.

Lienee kuitenkin syytä vielä painottaa, että ToneDexterin luoma WaveMap ei kuulosta ihan prikulleen siltä, mitä soittimen edessä oleva mikrofoni suoraan kuulokkeisiin toistaa. Tämän huomaa varsinkin silloin, kun ToneDexteriä käyttää äänittämiseen. Impulssivaste soi oman kokemukseni mukaan ”kapeammin”, eikä niin ilmavasti kuin suoraan mikrofonilla tallennettu soundi.

Tähän on kolme syytä, jotka ovat osin tarkoituksellisia. Ensinnäkin ToneDexter vähentää WaveMappia rakentaessaan mikrofonin poimimia matalan taajuuden resonansseja. Tähän ratkaisuun on päädytty käytännön syistä: live-soundin tulee olla mahdollisimman vähän kiertoherkkä ja toisaalta myös selkeä.

Toinen syy on se, että akustisen kitaran soundissa on aina asioita, joita soittimen oma tallamikrofoni ei pysty kuulemaan. ToneDexterin suunnittelijan James Mayn mielestä tällaisia ovat etenkin kielten näppäilystä tulevat transientit, jotka tuovat soundiin sitä ilmavuutta. Koska kitaran oma mikki ei niitä kuule, ei myöskään ToneDexter pysty niitä prosessoimaan. Tähän asiaan voi kuitenkin (jonkin verran) vaikuttaa korostamalla myöhemmin ylätaajuuksia ToneDexterin treble-säätimellä. Laite ei korosta näitä taajuuksia automaattisesti, sillä soundin tulee toimia erityyppisten PA-laitteistojen kanssa mahdollisimman hyvin.

Kolmas seikka on impulssivasteen pituus, joka on 100 millisekuntia. Se ei pysty toistamaan juurikaan sitä tilasoundia, jossa WaveMap on luotu. Tämä on kuitenkin valmistajan mielestä nimenomaan etu live-tilanteessa.

Mikäli ToneDexterillä nimenomaan haluaa äänittää, niin silloin kannattaa tätä varten käytettävä WaveMap tallentaa muistipaikkaan R22, jossa feedback-estoa ei ole. Äänittämisessä näkisin ToneDexterin erittäin hyödylliseksi tilanteessa, jossa tallennetaan kerralla isompaa bändiä ja akustisen kitaran mikittäminen ulkoisella mikrofonilla tuottaa hankaluuksia.

 

Mielenkiintoinen ja toimiva resepti

Markkinoilla on paljon hyviä etuasteita akustisille soittimille. ToneDexter tuo kuitenkin akustisten soitinten vahvistamiseen mielenkiintoisen ja mikä parasta, toimivan kulman.
ToneDexter ei ole erityisen halpa laite, jos nyt ei erityisen kalliskaan, mutta tuskin kukaan tällaista heräteostoksena hankkii.
Kovaäänisen rock-bändin seassa ToneDexter ei ehkä pääse oikeuksiinsa. Mutta jos akustinen kitara on soitettavassa musiikissa isossa roolissa, miksauksen pinnalla, tästä on varmasti hyötyä.
Kyllä ToneDexter on monella tapaa ”game changer”. Kannattaa kokeilla ehdottomasti.


Audio Sprockets ToneDexter

Etuaste/DI-boksi mikrofonisimulaatiolla

• tallennustilaa 22 mikrofonisoundille (WaveMap)
• suunniteltu ja koottu Yhdysvalloissa
• säädöt: output level, instrumenttitulon gain-säätö, notch, bass, treble, character, WaveMap select
• kytkimet: mute, boost
• liitännät: instrumenttitulo, XLR-tulo phantom-virralla, 1/4" plugilähtö, XLR-lähtö, kuulokelähtö tasosäädöllä, efektiluuppi
• virta: 9–15 voltin verkkolaite (sisältyy hintaan)
• hintaluokka 450 euroa

Lisätiedot: Kitarapaja

••• 

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 2/2019. Vastaavantyyppisiä käyttökokeisiin perustuvia tuotearvioita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

Lehden digitaalinen versio vuosikerrasta 2011 alkaen on ostettavissa myös Lehtiluukkupalvelusta.

Lisää nettiin avattuja laitetestejä näet alempaa tältä sivulta ja voit selata niitä myös tästä.

 

16.05.2020
|
Timo Östman
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy