Joe Bonamassa on erittäin aktiivisesti tehnyt itseään tykö maailmalle. Albumijulkaisuja on ollut säännöllisin väliajoin ja niiden välillä hän reissaa pitkillä kiertueilla – Suomessakin hän on käynyt lähivuosina kolmesti ja taitaapa tulla taas myöhemmin tänä vuonna. Riffissä hänen haastattelunsa julkaistiin numerossa 5/09.
Jatkuu…
Progen ei kai voi sanoa palaavan, kun ei se koskaan oikeastaan mennyt edes pois. Sen ilmiasu vain vaihtelee ja toisinaan vaikutteet ovat hieman hienovaraisempia. Kuten Jyväskylästä tulevalla Indigolla, jonka keväällä julkaistulla Masquerade-cd:llä musiikilliset vaikutteet on poimittu yhtälailla myös 1980-luvun aikuisrokin ja ajattoman popin puolelta.
Jatkuu…
Retrospektiivisyyden lähde on tämän levyn osalta 1980-luvulla, jonne tekijän oman musiikillisen identiteetin juuret juontuvat. Tuloksena on tervetulleella tavalla vanhanaikaista musiikkia, jossa viljellään rehellisiä introja, säkeistöjä ja kertosäkeitä. Kappaleen rakenteen sopivasti rikkovan c-osan tai osasta toiseen johdattavan bridgen arvo tunnetaan ja tunnustetaan nekin. Kaikesta kuuluu, että ideoita on pulpunnut ja mikä parasta – niitä on käytetty hyvällä maulla.
Jatkuu…
Kusti pudotti jo kauan ennen virallista levynjulkistusta laatikkoon CD:n, jossa luki isoin kirjaimin "Ei radiosoittoon".
Jatkuu…
|
”Polonium Polka Putina” venkoilee slaavilaisella teemallaan Kalle Kaliman kitaran otteessa, rosoisella soundilla ja humoristisesti hiukkasen epävireisillä slide-höysteillä ryyditettynä. Lieneekö tuon sävellyksen slaavisävy sitten osin Berliinin inspiroimaa, mutta joka tapauksessa suomalais-saksalainen Klima Kalima on yksi esimerkki berliiniläistyneen Kaliman erikoistumisesta trio-kokoonpanoon. Siitä Loru on hyvä työnäyte, jossa liikutaan jossain postbop-jazzin, vapaan improvisoinnin ja rock-sävyjen risteyksessä. |
|
(Stony Plain Records) Duke Robillard kertoo haastattelussa pitkän listan hänen tyyliinsä vaikuttaneita kitaristeja, eikä ole ihme, että nuo vaikutteet kuuluvat miehen soitossa. Bluesin maailmassa perinteen jatkaminen kuitenkin on täysin normaali juttu, eikä vaadita totaalisen originaaleja linjanvetoja. |
|
(maansantilacd1) Viulisti-laulajan ja tukholmalaisen freelance-muusikon duo-levyllä suomenruotsalainen perinnemusiikki kohtaa jazz-henkisen kontrabasismin. Jollain tapaa levy tuo mieleen mainion Gjallarhorn-yhtyeen tuotokset, joskin tämä johtunee juuri suomenruotsalaisesta perinteestä. Maansin ja Antilan lähtökohta kun on sointimaailmaltaan huomattavasti minimalistisempi. |
|
Kitaristi/laulaja Montgomeryn omaa nimeä kantava levy – hänen seitsemäs studioalbuminsa - ilmestyi ’08, joten miksi kirjoittaa siitä nyt? Jotkut kiekot eivät vanhene tuosta vain ja tätä voi suositella edelleenkin. Lisäksi tuoreen Riffin painetussa versiossa on miehen haastattelu. |
|
Riffin numerossa 7/08 kitaristi Vinnie Moore kertoi puuhailevansa tulevan soololevynsä parissa. Nyt tuo projekti on saatu valmiiksi ja toukokuussa ilmestyvän kiekon nimi on To The Core. Mooren kotistudiossaan äänittämällä ja tuottamalla albumilla on 11 originaalia instrumentaaliraitaa yhteensä 59 minuutin verran ja mukana ovat rumpali Van Romaine, basisti John Deservio ja kosketinsoittaja Tim Lehner. Moore on varannut itselleen selvän pääosan kautta linjan ja muut ovat häntä säestämässä. |
|
Teksti ja kuvat Timo Östman Paul Gilbert on taas ollut ahkerana. Viime vuonna ilmestyi levyllinen instrumentaalibiisejä nimellä Silence Followed By A Deafening Roar ja jonkin ajan kuluttua sitä täydentämään samanniminen DVD, jolla biisien rakenteet ja tarvittavat soittotekniikat on selitettynä sanoin ja kuvin ja vielä lisäharjoitusten kera. Levyn merkeissä Gilbert kiersi Eurooppaa ja ehti keikalle Suomeenkin. |
