Levyarviot

Kitaristi JD Simon johtama bändi soitti viime vuonna 215 keikkaa, joista kaksi Suomessa. Se on paljon kenelle tahansa artistille ja valtava määrä triolle, joka siihen mennessä oli julkaissut vasta yhden studioalbumin levymerkille.

Kuten nimikin jo kertoo, on Liekkikuu kahden omaehtoisen taiteilijan tasavertainen tuotos. Parivaljakon yhteistyö on kantanut hedelmää jo 12 vuotta sitten julkaistun mainion Varjonyrkkeilijä-albumin muodossa. Liekkikuu jatkaa samalla polulla.

Kuopiolainen The Hoolers on sisäistänyt juurimusiikin ydinainekset niin perinpohjaisesti, että kokonaan omiin sävellyksiin perustuva Devil’s Apple voisi aivan hyvin olla lähtöisin genren kotiseuduilta.

Nykyään korostetaan yksittäisten kappaleiden merkitystä verrattuna vanhakantaiseksi moitittuun albumimalliin. Vaikka onhan sitä ennenkin lohkaistu ennakko-singlejä tulevilta pitkäsoitoilta ja juuri siitä on ilmeisesti kyse tässäkin yhden kappaleen sisältävässä CD:ssä, jonka Kusti pudotti lootaan Riffin toimituksen ohi polkiessaan.

Ja sitten ihan jotain muuta: kotomainen kannel, afrikkalaiset lyömäsoittimet poljentoineen sekä laulu – siinä Afrotysonian kokoonpano, jota levyllä kasvatetaan kuoro-osuuksilla ja päällesoitoilla.

Mielentilamusiikki luo tiheitä tunnelmia ja maalaa eläväisiä mielikuvia.

Kyllä kesäbiisin kepeys nousee mollipohjaltakin, kun sen oikein oivaltaa.

Tämähän on kuin vanhan ajan tupla-live. 16 kappaletta kahden CD:n äänitallenteella, ei edes bonus DVD:tä.

Sopivan rento ja irtonainen poljento, ajattomat soundit, sekä hyväntuuliset sanoitukset ja mieleen helposti tarttuvat melodiat – siinä ovat pop-laulujen keskeiset ainekset. Ja ne ovat Lazy Mungolla hallussa. Prikulleen.

Kuopiolainen instrumentaaliyhtye Detour 33 tekee vakuuttavaa jälkeä ensimmäisellä levyllään. Yhtyeen maalaileva ja miksei elokuvallinenkin instrumentaalimusiikki ponnistaa hyvistä melodioista ja tarjoaa siinä samassa komeita kitarasoundeja.

Turkulaistrion ensimmäinen levy vakuutti laadukkailla kappaleilla ja tyylikkäällä akustisten soittimien yhteispelillä. Samanlainen on pelin henki nytkin, yhtye on vain hionut ilmaisuaan edelleen.

Kometan livenä nähneet tietävät kuinka energisestä triosta on kyse. Onkin ilahduttavaa huomata kuinka hienosti tämä energia on saatu vangittua yhtyeen kolmannelle pitkäsoitolle. Pohjat on purkitettu vanhaan liiton tyyliin kahdessa päivässä ja samanaikaisesti soittaen. Tämä saa levyn kuulostamaan vaarallisen arvaamattomalta ja räjähtävän rytmikkäältä.

On artisteja, kovia ja näyttäviä nimiä, taitavia muusikoita ja virtuoosimaisia instrumenttinsa taitajia, ja sitten on Persoonia. Täksi viimemainituksi lukisin Richard Hugh Blackmoren (71).

Helsinkiläinen Ok Cult kuulostaa ajattomalta rock-yhtyeeltä jopa siinä määrin, että ensimmäinen ajatus on: "vieläkö tällaista musiikkia tehdään tai saa tehdä?" Koskapa rock-musiikki itsessään ei kuitenkaan ole kuin vasta eläkeiän kynnyksellä keikkuva kuuskymppinen, lienee tarve perustella väitettä tarkemmin.

Voice of Finland -kilpailusta suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtanut Inga Söder toki vakuutti laulutaidoillaan jo tv:n välityksellä – silti oululaisen laulajattaren debyyttialbumi yllätti minut täysin.

Sydän, sydän: Molskis – kun rasavillit kasvoivat aikuisiksi!

Hieno kunnianosoitus vanhoille mestareille on samalla myös päivitetty muistutus kitaran juurista.

Nurmeksesta New Yorkiin päätynyt kitaristi Olli Soikkeli (s. 1991) on tehnyt mahdottomasta totta: hän soittaa mustalaisjazzia niin uskottavasti, että keikkaa riittää Ison omenan klubeissa kuusi iltaa viikossa.

Luova Records on uusi suomalainen alan toimija, joka kuvailee itseään ”uuden sukupolven levymerkiksi ja media-alustaksi”. Sen julkaisutapoihin kuuluvat CD-, LP- ja digitaalisen formaatin ohella kasetit.

Tämän levyn arviointi jäi loppuvuoteen, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Sillä: helsinkiläinen Eana-yhtye tekee persoonallista, kaunista ja tyylikkäästi soitettua suomenkielistä rock-poppia. Oman mausteensa soppaan tuo bändin suosima eteerinen soundimaailma.