Levyarviot

Mielentilamusiikki luo tiheitä tunnelmia ja maalaa eläväisiä mielikuvia.

Kyllä kesäbiisin kepeys nousee mollipohjaltakin, kun sen oikein oivaltaa.

Tämähän on kuin vanhan ajan tupla-live. 16 kappaletta kahden CD:n äänitallenteella, ei edes bonus DVD:tä.

Sopivan rento ja irtonainen poljento, ajattomat soundit, sekä hyväntuuliset sanoitukset ja mieleen helposti tarttuvat melodiat – siinä ovat pop-laulujen keskeiset ainekset. Ja ne ovat Lazy Mungolla hallussa. Prikulleen.

Kuopiolainen instrumentaaliyhtye Detour 33 tekee vakuuttavaa jälkeä ensimmäisellä levyllään. Yhtyeen maalaileva ja miksei elokuvallinenkin instrumentaalimusiikki ponnistaa hyvistä melodioista ja tarjoaa siinä samassa komeita kitarasoundeja.

Turkulaistrion ensimmäinen levy vakuutti laadukkailla kappaleilla ja tyylikkäällä akustisten soittimien yhteispelillä. Samanlainen on pelin henki nytkin, yhtye on vain hionut ilmaisuaan edelleen.

Kometan livenä nähneet tietävät kuinka energisestä triosta on kyse. Onkin ilahduttavaa huomata kuinka hienosti tämä energia on saatu vangittua yhtyeen kolmannelle pitkäsoitolle. Pohjat on purkitettu vanhaan liiton tyyliin kahdessa päivässä ja samanaikaisesti soittaen. Tämä saa levyn kuulostamaan vaarallisen arvaamattomalta ja räjähtävän rytmikkäältä.

On artisteja, kovia ja näyttäviä nimiä, taitavia muusikoita ja virtuoosimaisia instrumenttinsa taitajia, ja sitten on Persoonia. Täksi viimemainituksi lukisin Richard Hugh Blackmoren (71).

Helsinkiläinen Ok Cult kuulostaa ajattomalta rock-yhtyeeltä jopa siinä määrin, että ensimmäinen ajatus on: "vieläkö tällaista musiikkia tehdään tai saa tehdä?" Koskapa rock-musiikki itsessään ei kuitenkaan ole kuin vasta eläkeiän kynnyksellä keikkuva kuuskymppinen, lienee tarve perustella väitettä tarkemmin.

Voice of Finland -kilpailusta suuren yleisön tietoisuuteen ponnahtanut Inga Söder toki vakuutti laulutaidoillaan jo tv:n välityksellä – silti oululaisen laulajattaren debyyttialbumi yllätti minut täysin.

Sydän, sydän: Molskis – kun rasavillit kasvoivat aikuisiksi!

Hieno kunnianosoitus vanhoille mestareille on samalla myös päivitetty muistutus kitaran juurista.

Nurmeksesta New Yorkiin päätynyt kitaristi Olli Soikkeli (s. 1991) on tehnyt mahdottomasta totta: hän soittaa mustalaisjazzia niin uskottavasti, että keikkaa riittää Ison omenan klubeissa kuusi iltaa viikossa.

Luova Records on uusi suomalainen alan toimija, joka kuvailee itseään ”uuden sukupolven levymerkiksi ja media-alustaksi”. Sen julkaisutapoihin kuuluvat CD-, LP- ja digitaalisen formaatin ohella kasetit.

Tämän levyn arviointi jäi loppuvuoteen, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Sillä: helsinkiläinen Eana-yhtye tekee persoonallista, kaunista ja tyylikkäästi soitettua suomenkielistä rock-poppia. Oman mausteensa soppaan tuo bändin suosima eteerinen soundimaailma.

Neljännen levyn julkaissut helsinkiläissekstetti jatkaa viitoittamallaan tiellä, joka on kaukana trendeistä ja päivän popista. Bändiliideri–säveltäjä Valtteri Laurell Pöyhösen rautalankakitara luotsaa mystiseen taikamaailmaan, jossa mielikuvitus lähtee lentoon ja ajantaju häviää.

Bändin nimikin sen kertoo: tällä levyllä slide-kitara on isossa roolissa. Blues-henkisen helsinkiläisyhtyeen kolmas levy on soitannollisesti luokkaa erinomainen, ja myös sävellyspuolella on näkemystä.

Widenius ujuttaa flamencokeitokseensa suomalaismystiikkaa ja erottautuu näin tummakutrisemmista kollegoistaan.

Beth Hart on lokakuussa julkaistavalla Fire On The Floor -levyllä hyvässä vedossa niin laulajana kuin biisintekijänä. Kaikki kappaleet ovat hänen kirjoittamiaan, ja tuloksena on monipuolinen albumi, jossa rock-blues –ruisleivän ohella on sävyjä ainakin soulista ja rhytm´n´bluesista.

Näin on hyvä..