Ajankohtaista / levyarviot

Albumin nimestä huolimatta basisti Sabal-Leccon soolokiekossa ei ole kyse sodankäynnistä, vaan pikemminkin iloisesta kuulijan valloittamisesta.  Viidentoista biisin erässä osa on laulettuja, loput instrumentaaleja.  Yhteistä kokonaisuudelle on vuolaasti polveiva rytminen irroittelu.

Helsingin klubeissa jo pidempään keikkaillut instrumentaalitrio esittäytyy ensilevyllään hyvin monipuolisena ja taitavana yhtyeenä.

Nyt on taitoa ja näkemystä mistä ammentaa – Markku Ounaskari, Kari Heinilä, Lena Willemark ja Anders Jormin ovat kukin omalla sarallaan äärimmäisen ansioituneita muusikoita, joiden meriittilistoilla riittää palkintoja, kunniamainintoja ja nimekkäitä soittokumppaneita.

William Suvanne luottaa yhtyeineen vankalla groovella pohjustettuun musiikkiin. Vaikka improvisointi yltyy paikoin myös melkoisen vapaaksi, ankkuroidaan valtaosa kappaleista kuitenkin selkeään poljentoon, jota on helppo seurata vaikka ei tällaista musiikkia olisi aiemmin kuunnellutkaan.

Lempääläisen muusikkopariskunnan perustama Retropop on julkaissut kolmannen studioalbuminsa "Vihdoin syytä juhlaan". Tommi Ojala pitää langat tiukasti omissa käsissään, sillä hän soittaa lähes yksin kaikki soittimet, on yksin säveltänyt, sanoittanut (yhtä lukuunottamatta), sovittanut, äänittänyt, miksannut, tuottanut ja suunnitellut levyn kaikki kappaleet. Julkaisusta huolehtivan levy-yhtiönkin ollessa oma voi ainakin olla sitä mieltä, että mies on saanut tehdä juuri sellaisen levyn kuin haluaa.

Keski-ikäisen harteilla tuntuu painavan vielä elettyjä vuosiakin raskaammin epätietoisuus siitä, mihin kaikki aika meni ja onko niin hyvä.

Viime vuonna Riffiin haastateltu Ben Granfelt kertoi, että hänen seuraavalle albumilleen olisi luvassa laulettuja biisejä. Ja levy tulikin nopeasti – ilmeisesti materiaalia oli kertynyt pöytälaatikkoon.

”Punaturkki Breakdown” kulkee nopeiden 16-osanuottien tahdissa ja polveilee niiden luoman perussykkeen sekä tempoiltaan vapaiden hengähdysten välillä. Kappale antaa myös kuvaa koko levyn sisällöstä.

Bruce Bouillet oli Paul Gilbertin aisapari Racer X:n kultakautena reilut 20 vuotta sitten, ja kaksikon kitaroiden harmonisoitu yhteispeli on relevanttia kuultavaa edelleenkin.