Nayteikkuna

Musiikkijärjestäjä Pesonen

Kesällä tuli puuhasteltua hyvään tahtiin taas todella erilaisia keikkoja Deep Purplesta aina Lentävään Hollantilaiseen. Onneksi on jäänyt aikaa myös tärkeille asioille, kuten puiden kaatamiselle ja klapien tekemiselle.

Lentävä Hollantilainen -oopperaa on tätä kirjoittaessa jäljellä yksi esitys ja purku. Yllättäen päässäni ei pyöri mitään muuta kuin kyseinen tuotanto, joten ei ollut vaikea päättää, mistä kirjoittaisi.
Rakennusaikana kelit olivat aika rajut. Kuljetuslaatikon avaaminen sattui jo sieluun siinä myräkässä. Mutta nyt setti soi ja kävi vielä ainakin eilen.
Murron Ana on ollut tämänkin tuotannon äänisuunnittelija. Hän lähettää minun käsiteltäväkseni yksitoista linjaa, jotka minä ajan kahdeksaantoista paikkaan. Sitten tietysti vielä kaiutinkohtaiset prosessoinnit päälle. Ja totta kai keskusneiti Staden useat monitorilähdöt. Taas on pystyssä oopperatalo taivasalla keskusradioineen ja monikanavaisine kommunikointijärjestelmineen. Mutta, näistähän on puhuttu, eikös?

Kaikki muistavat sanonnan: ”Ei sota yhtä miestä kaipaa”. Olen ollut varma sen paikkansapitävyydestä, nyt en enää ole ihan varma. Oikeastaan pidän jopa mahdollisena, että olen tavannut tuotannon kannalta korvaamattoman miehen.
Musiikkijärjestäjä on useille ammattina tuntematon ja sitä se oli minullekin ennen Paavo Suuri -oopperaa. Tässä maassa on päätoimisesti tällä ammattinimikkeellä ihmisiä töissä ainoastaan Suomen kansallisoopperassa. Olen nyt tutustunut yhteen tämän ammattikunnan edustajaan, Pesosen Anttiin.

Pesonen miehitti saman jakkaran Paavossa ja nyt Lentävässä. Työkaluina hänellä on täydellisen, rauhallisen luonteensa lisäksi tässä produktiossa kuulutusjärjestelmä, josta hän valitsee kolmesta eri alueesta kulloinkin tarvitsemansa: Suomen Joutsenelle asennetun tilapäisen keskusradion, monitorijärjestelmän tai yleisöäänentoiston. Tai minkä tahansa yhdistelmän.
Hänellä on myös comilinjat erikseen näyttämöhenkilökunnalle, parille assistentilleen, kapellimestarille, valolle ja äänelle.
Musiikkijärjestäjä lukee partituuria ja sisääntulojen kohdalla tai muuten kriittisessä paikassa hänellä on liikennevalot, joilla hän antaa iskut sisääntuloille. Esimerkiksi stuntti saa juuri häneltä käskyn hypätä. Stuntin täytyy tietysti olla valmiiksi oikeassa paikassa iskun hetkellä, mutta ajoitus on Pesosen kädessä. Hyppääminen jää sitten stuntin vastuulle.
Edellisen lisäksi Pesonen surffailee vielä kolmella radiopuhelinkanavalla.
Yleisön kuulemat kuulutukset ja aikakellot ovat nekin Pesonen näpeissä. Harjoitusten aikana hän pyörittää aikamoista inforulettia, ja viihdyttävyydestä moni radioasema olisi kateellinen. Myös kulissit tottelevat tätä miestä.

Itseasiassa kuka tahansa voi tilata Pesoselta iskun. Esimerkiksi solisti saa halutessaan varoituksen vaikkapa kymmenen minuuttia ennen h-hetkeä. Miten vaan sovitaan. Samoja iskuja voi tilata esimerkiksi valoryhmä. Siis kuka tahansa.
Tässä produktiossa pari sampleriltä soitettavaa efektiä ovat kuoromestari Kuiviksen ja Anan vastuulla. Pesosen toimenkuva on tällä kertaa siis hieman kaventunut.

Kysyttäessä Pesoselta löytyy taiteellistakin näkemystä. Hän on uransa aikana nähnyt tämänkin oopperan kymmeniä kertoja. Yhteensä oopperoiden ja balettien seuraamisia on ainakin nelinumeroinen määrä. Ja harjoituksset päälle.
Musiikin yleinen tuntemus ja oma sellon (nykyisin kitaran) soittoharrastus eivät varmaan nekään ole haitaksi musiikkijärjestäjän työssä.
Ohjaaja ja kapellimestari voivat halutessaan käyttää hänen ammattitaitoaan hyväkseen, mutta näin tapahtuu ainoastaan pyydettäessä. Antti ei mielipiteitään tyrkytä.

Kansallisoopperassa tiedetään, että Pesosella on lehmän hermot. Pakko uskoa, kun on ollut vierestä seuraamassa. Lyhyt poiminta comikeskustelusta valottaa elämää kulissien takana.
– Kuuleeko Reima?
– Reima kuulee.
– Meni juuri sähköt täältä musiikkijärjestäjän kopista, voisitteko tulla katsomaan?
– Tullaan. Kuuleeko Jehvi?
– Juu, menossa…
Ja koko keskustelu käydään tietysti rauhallisesti ja sivistyneesti. Sillä tutulla ja turvallisella puheäänellä, ilman falsetin häivää. Juuri hetkeä ennen kuin yleisö istuutuu jakkaroilleen.

Enemmän tuommoisia miehiä kehiin.

Tämä teksti on julkaistu alunperin Reima Saarisen vakiopalstalla Riffin numerossa 4/2005, nettiin se avattiin 16. lokakuuta 2016. Reima työskentelee nykyään Msonicilla, kun taas Antti Pesonen jatkaa edelleen Kansallisoopperassa, nykyisin päänäytäntöjärjestäjän vakanssilla.

 
 
16.10.2016
|
Reima Saarinen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy