Nayteikkuna

Kitara ei viihdy liian kuivassa – eikä kosteassa

Akustinen kitara on rakenteeltaan erittäin keveä, mutta sen tulee silti kestää suurta kielten vetoa. Rakennusmateriaalina käytetään puuta, joka on herkkää ilman kosteuden vaihteluille. Arka yhdistelmä siis, mutta hyvin hoidettuna ja oikein käytettynä kitara kestää sukupolvien ajan.


Pitkälle pääsee jo ihan tavallisella maalaisjärjellä. Säilytä kitara aina kitara-laukussa, jotta se säilyisi ensinnäkin ehjänä. Kitaralaukku suojaa kitarasi mekaanisilta kolhuilta, kosteudelta ja lämpötilojen vaihteluilta kuljetettaessa, ja silloin kun soitin on pitkään käyttämättä. Hyvä laukku on usein kitaran paras vakuutus ja se on usein hinnaltaan monta kertaa halvempi kuin uusi kitara.

 

Kitaran sisään asetettava mato, esimerkiksi ”Damp-it”, pitää huolen kopan sisäpuolisesta ilmastosta.

 

Kitarateline taas on toinen edullinen sijoitus ja oiva kitaran sijoituspaikka silloin, kun soitin on aktiivisesti käytössä. Jos kitara laitetaan nojaamaan seinää, pöytää tai tuolia vasten, se saattaa kaatua, jolloin usein on seurauksena ainakin kolhuja ellei peräti kaulan katkeaminen.

Olipa soitin sitten laukussa tai esillä, on paikallaan huolehtia kahdesta seikasta, jotka vaikuttavat soittimen kunnossa pysymiseen. Nimittäin ilman lämpötilasta ja kosteudesta.
Kitara tulisi säilyttää normaali lämpötilassa (+18° – +23°, C), sillä tasainen lämpö ja kosteus on kitaralle parasta.
Varo kaikkia kuumia ja kylmiä paikkoja ja nopeita lämmönvaihteluita.
Älä siis säilytä kitaraa myöskään lämpöpatterien tai muiden Iämmityslaitteiden vieressä. Eikä kitaraa saa luonnollisesti jättää kesällä auton sisälle, koska lämpötila voi siellä nousta jopa + 70 celsius-asteeseen.
Jos kitaraa täytyy kuljettaa talvipakkasella, olisi parasta antaa sen olla sisätiloihin tultua pari tuntia kotelossa, ennen kotelon avaamista.

 

Vettä ilmassa

Ja toinen tärkeä seikka on ilman kosteus. Ilmassa on aina vesihöyryä, ja sen määrä ilmaistaan absoluuttisena ja suhteellisena kosteutena. Absoluuttinen kosteus tarkoittaa vesimäärää grammoissa kuutiometriä kohden (g/m3), ja sen määrä riippuu ilman lämpötilasta.
Suhteellinen kosteus ilmaistaan prosenttilukuna. Ilman absoluuttista kosteutta verrataan silloin kyllästyskosteuteen samassa lämpötilassa. Kansanomaisesti sanottuna kyllästyskosteus on niin kosteaa, ettei sen suurempi vesimäärä enää pysy höyrynä ilmassa vaan tiivistyy pisaroiksi.

Suomessa ulkoilman suhteellinen kosteus saattaa vaihdella vuodenaikojen mukaan 20 – 100 prosentin välillä. Kosteita vuodenaikoja ovat kesä, syksy ja talvi. Ilma on kuivimmillaan keväällä.

Huoneilman kosteus vaihtelee kuitenkin toisin kuin ulkoilman kosteus. Vaikka talvella ulkoilma on kosteata, niin sisäilma on kuivaa. Kun asuntoja lämmitetään talvella, niin ilman kosteus voi pienimmillään olla 20 prosentin luokkaa.

Talvella ilman kosteutta huoneissa lisäävät ihmiset, kasvit, pyykinpesu ym. askareet, joissa käsitellään vettä. Ilman kosteutta voidaan lisätä myös ilmankostuttimella. Kesällä, kun huoneita ei lämmitetä ja ikkunat ovat auki, sisäilman kosteus on pääsääntöisesti sama kuin ulkoilman kosteus.

 

Puu elää kosteuden mukaan

Miksi näin paljon tietoa ilman kosteudesta? Siksi, että se on eräs eniten puusta rakennettujen soitinten elämään vaikuttava asia. Puu on niinsanotusti hydroskooppista ainetta. Jos ilman suhteellinen kosteus nousee, puu imee itseensä ilmasta vettä. Kun ilman kosteus on pienempi kuin puun, luovuttaa puu takaisin vettä ilmaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että soittimen mitat muuttuvat kosteuden muutosten mukaisesti. Kun puu ottaa vettä sisäänsä, se turpoaa ja kuivaessaan se taas kutistuu. Puhutaan puun kosteuselämisestä.

Se että puu elää kosteuden vaikutuksesta olisi vielä helppoa, mutta kun tämä eläminen on erilaista puun eri suuntiin, se tekee asiasta mutkikkaan.

Puun rakenteesta johtuen sen kutistuminen on suurinta puunrungon tangentin suunnassa, toiseksi suurinta säteen suunnassa ja pienintä syyn eli pituus suunnassa. Seuraavassa taulukossa on kutistuminen ilmoitettu puun säteen, tangentin ja pituuden suunnassa.

 

Puun elämiselle soitinrakentajakaan ei voi mitään, mutta kun se otetaan rakentamisessa  huomioon, sen kanssa voi elää. Soittimen ostaja ei voi enää vaikuttaa soittimen rakenteellisiin ratkaisuihin, kun soitin on valmis.

Perinteinen vika kitaroissa on esimerkiksi kaulapalikan asettaminen ”väärään asentoon”. Kitaran sivu sahataan aina säteen suunnassa, jolloin sen kosteuseläminen on esimerkiksi ruusupuussa 5,3 %.
Jos mahongista veistetty kaulapalikka asetetaan siten, että se on sahattu pituussuunnassa (eläminen 0,1 %) ja kopan sivut säteen suunnassa, saadaan eroa 5,2 prosenttia, eli puut elävät eri tavalla. Kun kaulapalikka ei mukaudu sivun elämiseen, on seurauksena otelaudan kohoaminen kaulapalikan kohdalla.

Jos samat palat liimataan siten, että mahongista veistetty kaulapalikka on tangentin suunnassa (eläminen 4,4 %) ja ruusupuu edelleen säteen suunnassa (eläminen 5,3 %), on lopputulos parempi eli alle prosentin luokkaa.

Kosteusolosuhteet ovat tärkeitä myös kitaran rakennusvaiheessa. Hyvissä kitaratehtaissa on ympäri vuoden ilman kosteus 45 – 55 prosenttia. Tämä takaa sen, että kitara voi hyvin keskimääräisessä kosteus-olosuhteissa.
Maapallon eri osissa vallitsee myös erilaisia kosteusolosuhteita ja erilaisia asumiskulttuureita. Näiden kaikkien asioiden huomioonottaminen kuuluu soitinrakentajan ammattitaitoon.


Vastaa itse soittimestasi

Kun soitin on ostettu, siirtyy vastuu sen omistajalle. Kitaran säilyttämisessä pitää luonnollisesti ottaa huomioon kosteuden vaihtelut, eikä kitaraa saa säilyttää liian kosteassa, tai kuivassa paikassa.
Talvella huoneeseen on syytä laittaa ilmankostutin. Kitaran sisään voi myös laittaa pienen ilmankostuttimen (muista lukea käyttö-ohjeet huolellisesti).

Kesällä kitaraa ei kannata jättää yöksi pihanurmelle eikä talvella vintille. Jos kesällä on liian kosteata, tähänkin löytyy ratkaisu. Kaupoissa myydään ilmankuivaajia, jotka poistavat ilmasta vettä ja laite voidaan säätää pitämään haluttu ilmankosteus automaattisesti.

 

Tarkka lämpö- ja kosteusmittari, ilmankostutin ja ilmankuivan – niillä pitäisi saada turvallisuus taattua…

Paras vakuutus on tarkkailla olosuhteita joissa soitinta säilytetään. Tähän on hyvä konsti pieni digitaalinen ilmankosteuden ja lämpötilan mittari, jollaiset eivät paljoa maksa.

 

 

Tutkittua tietoa

Kosteuseläminen vaikuttaa kitarassa monilla tavoilla ja tutkimme asiaa Tampereen Teknisen korkeakoulun kanssa. Tutkimuksessa on kaksi kitaraa, joista toinen on rakennettu lämpökäsitellystä puusta ja toinen käsittelemättömästä. Kitaroita pidetään ns. sääkaapissa, jossa on vakio lämpötila +20° C ja kosteus vaihtelee 20 – 80 prosentin välillä.

 

 

Kosteuseläminen vaikuttaa eniten kitaran kanteen ja pohjaan. Mittojen vaihtelut ovat esimerkiksi kannen kohdalla jopa viiden millimetrin luokkaa, joten kunnolla itseensä kosteutta imenyt kansi pullistuu jo todella selvästi keskikohdaltaan ulospäin.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 4/2000. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen ja siihen liittyviin asioihin syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


Ennen vuotta 2010 julkaistuja numeroita voi tiedustella suoraan asiakaspalvelusta s-postilla, taannehtivia lehtiä myydään niin kauan kuin ko. numeroa on varastossa.
 

 

 

13.04.2020
|
Teksti ja kuvat: Rauno Nieminen
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy