Nayteikkuna

Iiris Viljanen – pidän siitä, miten sanat ja pianon rytmi kohtaavat

Ruotsissa lähes 15 vuotta asunut pianisti-laulaja-lauluntekijä Iiris Viljanen tunnetaan naapurimaassamme paremmin kuin täällä. Viljasen vuonna 2017 julkaistu Mercedes-levy sai paljon kehuja, eikä sitä seurannut Den Lilla Havsfrun  ole jäänyt yhtään vähemmälle.

 

Tavoitan Tukholmassa asuvan Viljasen Skypen kautta aivan elokuun lopulla. Den Lilla Havsfrun ilmestyi jo kesän korvilla, ja sen myötä olisi ollut Ruotsissa keikkaa esimerkiksi kesän festivaaleilla. Sattuneesta syystä ne peruuntuivat, eikä Suomeenkaan ole ollut matkustusrajoitusten vuoksi asiaa.

Haastattelijan ruosteessa olevan ruotsintaidon vuoksi haastattelu tehdään suomeksi. Vaasaa ympäröivässä Mustasaaren kunnassa varttunut Viljanen taitaa onneksi hyvin molemmat kotimaiset, sillä kielikylpy tuli jo kouluaikana.

– Olen aivan suomenkielisestä perheestä, mutta kun kotikylässä oli vain ruotsinkielinen koulu, opin kielen sitä kautta, Iiris taustoittaa.

Saan tietää, että hän aloitti pianonsoiton jo varhain ja oli musiikkiopistoissa. Kaava kuulostaa tutulta: ensimmäiset vuodet klassista ja myöhemmin  jazzia, rockia ja muita tyylejä. Lukion jälkeen oli halu jatkaa musiikkiopintoja, ja Vaasan seudultahan on ruotsinkielisenä helppo siirtyä lahden toiselle puolen.

– Halusin muuttaa johonkin kauemmas ja opiskella musiikkia lisää. Ruotsi oli aika hyvä vaihtoehto: osasin kielen, se oli lähellä ja kuitenkin ihan muualla. Tukholmasta löytyi hyvä folk-högskola (suomessa vastaava olisi kansanopisto), missä opiskelin muutaman vuoden.

Ruotsissa Iiris Viljanen teki aluksi musiikkia erilaisissa kokoonpanoissa, joista Suomessa tiedetään ainakin Vasas Flora och Fauna. Syntyi myös instrumentaalinen pianolevy. Kolme vuotta sitten ilmestynyt Mercedes oli ensimmäinen soololevy laulaja-laulunkirjoittajana. Se sai Ruotsissa niin hyvän vastaanoton, että Viljanen nimettiin vuonna 2017 Dagens Nyheter -lehden Kulttuuripalkintoehdokkaiden joukkoon.

 

Lauluihin sopii räppäyskin

Iiris Viljanen on taitava ja originelli lauluntekijä, joten siihen peilaten on yllättävää kuulla, että hänelle laulunkirjoitus tuntui aluksi vaikealta. Omien laulujen tekeminen sai alkunsa vasta Ruotsiin muuton jälkeen tarpeesta saada ”päänsisäisiä asioita sanotuksi”.

– Ensimmäinen kappale tuli kerralla valmiiksi, mutta alkuun pääseminen oli vaikeaa, sillä en tiennyt yhtään miten kokonainen kappale tulisi edes tehdä. Kukaan ei ollut sitä opettanut, vaikka Vaasassakin olin lukiossa musiikkilinjalla. Viime vuosina täällä Ruotsissa on alettu pitämään nuorille kursseja laulunkirjoituksesta ja varmasti sama pätee Suomeen. Eihän se kovin vaikeaa ole, mutta jos kukaan ei kerro miten alkuun pääsee, se voi tuntua hankalalta.

Iiris toteaa, että hänelle ei ole muodostunut mitään vakiintunutta kaavaa laulujen tekemiseen, mutta pieniä musiikki-ideoita kyllä syntyy lähes koko ajan.

– Jossain rytmisessä jutussa tai teemassa saattaa olla tunnelma, joka tuo tekstiä mieleen. Välillä kirjoitan tekstin erikseen, kirjoitan rungon tosi nopeasti ja fiksaan sitä kauan. Se vaihtelee.

Persoonallinen piirre, jota Iiris Viljanen joissain kappaleissaan viljelee on pianonsoiton, räppäyksen ja laulun yhdistäminen. Mercedes-levyllä julkaistu Årstavikens Strand on tästä hyvä esimerkki. Mistä tällainen ajatus tuli?

– Kuuntelin kyllä nuorena jonkin verran suomalaista räppiä ja hiphoppia. Kun kirjoitin Årstavikens Strandin, minulla oli paljon sanottavaa ja yritin mahduttaa kaiken tekstin musiikkiin. Halusin tehdä räp-tyylistä juttua, mutta en biittejä, vaan jotain joka sopisi minulle. Pidän tosi paljon rytmiikasta sekä siitä miten sanat ja pianon rytmi kohtaavat. Kun aloin kirjoittaa tällaisia kappaleita, jouduin aluksi treenaamaan laulun ja pianon yhteensovittamista melkein tahti tahdilta, sillä tällöin laulu on toinen instrumentti rumpujen tapaan. Nyt se onnistuu jo helpommin.

Ihmiset tuntuvat tykkäävän tuosta jutusta, se on jotain erilaista?

– Halusin näyttää, että voi tehdä jotain uudenlaista. Tässä asiassa minun ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa.

Iiris Viljanen kertoo kirjoittaneensa kappaleensa viime aikoina ruotsiksi, mutta alkuvaiheessa hän teki kappaleita joko suomeksi tai ruotsiksi ja käänsi tekstin sitten toiselle. Esimerkiksi Årstavikens Strand syntyi ensin suomeksi nimellä Årstavikenin Ranta. Molemmat versiot löytyvät suoratoistopalveluista. Niin ikään Mercedes-levyllä julkaistu Gröna vågen (Vihreä aalto) syntyi puolestaan ruotsiksi, mutta kun suomenkielistä tangoa esittävä (Darya &) Månskensorkestern halusi tehdä siitä sovituksen, se piti kääntää suomeksi.

Onko työlästä kääntää tekstiä ruotsista suomeksi tai toisinpäin?

– Minun mielestä se on aika hauskaa, mutta ajoittain kyllä vaikeaa. Joistain kappaleista tiedän jo valmiiksi, että tätä en pysty tekemään suomeksi, koska teksti kuulostaisi liian banaalilta. 

 

Pieni merenneito

Den Lilla Havsfrun on soinniltaan hieman erilainen kuin Mercedes, enemmän bändilevyltä kuulostava, siinä missä edeltäjällä oli synteettisiä soundeja enemmän. Kun kerron näkemykseni, Iiris sanoo, että lähtökohtaisesti nyt oli tarkoitus tehdä niin hyvä levy kuin mahdollista.

– Mercedes syntyi siten, että yritin ylipäätään saada kokoon jotain levyä. Ihan hyvä siitä sitten tuli. En kuitenkaan osannut käyttää äänityssoftia yhtä hyvin kuin nyt, enkä osannut ajatella kappaleitani levyformaatissa. En ole muutenkaan perinteinen bändi-ihminen siinä mielessä, että tarkoitus olisi tehdä jatkuvasti levyjä.

Se, että tähtäimenä oli tehdä asiat mahdollisimman hyvin, päti myös äänitykseen ja miksaukseen. Voi Elämä! -levymerkkinsä kautta musiikkiaan julkaisevalle Viljaselle tämä tarkoitti myös suurempaa taloudellista panostusta.

– Tein Den Lilla Havsfrunia melkein pari vuotta. Laitoin myös enemmän rahaa studioon. Toteutin kaikki ne ideat, jotka olin suunnitellut eli jos joku kappale vaati oikeita jousia, niin näin tehtiin.

Levyn on miksannut Michael Ilbert (mm. Max Martin, Taylor Swift, Katy Perry) Hansa Studiolla Berliinissä. Den Lilla Havsfrunin äänimaailma on miellyttävän lämmin, ”analoginen”. Yhtenäistä sointia luo sekin, että flyygeli, basso ja rummut soitettiin jokaiseen kappaleeseen studiossa live-ottoina. Laulukin taltioitui muutamassa kappaleessa soiton aikana.

– Itse äänitin kotona syntikat, ja sambo (suom. avopuoliso) äänitti puhaltimet ja kitaran. Jousisoittajat tekivät osuutensa itse studiossaan. Tässä säästin aikaa ja rahaa, Iiris kertoo. 

 

Uusia merilauluja ja joululevykin

Den Lilla Havsfrun on osin teemallinen levy, kuten levyn nimikin antaa ymmärtää. Joissain kappaleissa tarina sijoittuu merelliseen ympäristöön ja merenkäyntiin. Iiris toteaa, että ajatuksena oli tehdä merilauluja naisen näkökulmasta.

– Keksin Landsort-kappaleen muutama vuosi sitten, eikä se aiheeltaan sopinut muille levyilleni. Sitten meriaiheisia lauluja syntyi lisää, joten päätin, että näistä tulee levy. Ruotsissa on aina ollut viisulaulajia, kuten Evert Taube, jotka ovat laulaneet merimieslauluja. Kovin monet naiset eivät ole niitä kuitenkaan tehneet, joten inspiroiduin tästä ajatuksesta.

Den Lilla Havsfrun -levyllä on mukana kaksi vierailevaa laulajaa. Dungen- ja Amason-yhtyeistä tutun Gustav Ejstesin lauluosuus Testamente-kappaleessa oli Iiriksen mukaan ”kappaleen puuttuva pala”. Näyttelijä Stina Ekblad (mm. Fanny ja Alexander, Wallander, Dramaten) puolestaan duetoi levyn parhaisiin kuuluvassa kappaleessa Sordin.

– Olen usein ollut itse vierailijana jossain pienemmissä konserteissa, joten ajattelin, että nyt on minun vuoro kysyä muita omalle levylle. Sordin-kappaleessa laulun päähenkilö on vanha dementoitunut ihminen ja laulaja taas nuori sairaanhoitaja. Se oli sopiva konteksti. Stina Ekblad on minulle yksi esikuva, koska hänkin on kotoisin Mustasaaresta, on muuttanut aikoinaan nuorena ulkomaille ja työskentelee kulttuurialalla.

Iiris Viljasta ei Suomessa juurikaan tunneta lukuunottamatta ruotsinkielisiä alueita. Tällä puolen lahtea Iiris onkin soittanut harvemmin, ja silloinkin vain suomenruotsalaiselle yleisölle.

Kiinnostaisiko keikkailu täällä laajemminkin?

– Olisi kiva soittaa Suomessa enemmän, koska koko sukukin on siellä. Monet eivät vaan tiedä minua Suomessa. Kappaleita kuunnellakseen ei laulukieltä välttämättä tarvitse osata, sillä onhan jo ihan musiikissakin kuunneltavaa.

Jatkeeksi tähän asiaan Iiris kertoo, että häneltä ilmestyy tänä vuonna toinenkin levy, En Finsk Jul (suomalainen joulu), joka on ajankohtainen juuri nyt. Se sisältää perinteisiä joululauluja suomeksi ja ruotsiksi tulkittuna sekä omia kappaleita, joista yhden, Brevväxlingar, on tuottanut Patrik Berger (esim. Robyn, Lana del Rey, Ariel Pink). Varsinaisesti idea levyn tekoon lähti kotoa mukaan tarttuneesta joululaulukirjasta sekä siitä, että pandemian vuoksi ei Suomeen taida taida nyt täksi jouluksi päästä.

– Tämän vuoksi halusin luoda oman suomalaisen joulun sävelmien ja lyriikan kautta. Tahdoin myös luoda erilaisen joululevyn jossa ei lauleta rekiretkistä, tontuista tai lumesta, vaan sellaisen, joka on ajankohtainen jouluna 2020. Viime vuosina on monina jouluina satanut vettä ilmastokatastrofin takia, Iiris muistuttaa.

p.s.
Iiris Viljanen on Ruotsisssa ehdolla vuoden lauluntekijän Grammis-palkinnon saajaksi Den Lilla Havsfrun -albumillaan. Palkinnot jaetaan 3. kesäkuuta 2021.

•••

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 6/2020. Vastaavan tyyppisiä musiikin tekemiseen syvällisesti uppoutuvia juttuja julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.  Jos pidit juttua hyödyllisenä tai viihdyttävänä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.

Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.  

Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan. Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta. 


 

30.05.2021
|
Teksti: Timo Östman | Kuvat: Olof Grind
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy