Doghouse Band -nimen takana on Veli-Pekka ”Puka” Oinonen, joka tunnetaan yhtenä suomalaisen rockkitaran suunnannäyttäjistä. Sulkia hatussa riittää yli 40 vuoden uralta. Oinosen kitaratyöskentelyä on voinut ihastella niin Lapinlahden Linnuissa tai Leningrad Cowboysissa kuin Pelle Miljoonan tai Michael Monroen rinnalla.
Tärkein Oinosen bändeistä on kuitenkin ehdottomasti Nights of Iguana, 1980-luvulla Yhdysvalloissakin kiinnostusta herättänyt bändi. Siitä hänet muistetaan, eikä ihme – Oinonen määritteli soitollaan psykedeliasävytteisen rockkitaroinnin uudelle tasolle.
Nyt 30 vuotta myöhemmin Doghouse Bandin soidessa voi hieraista korviaan: onko Nights of Iguana tullut takaisin?! Lollipop River on aikamatka menneeseen. Oinosen tunnistettava sustain, mandoliinit ja 70-luvulle haiskahtavat sointuvaihdokset – koko paketti – kuulostaa niin kovin tutulta.
Laulusolisti Graveyard Virtasen hämmentävä soundi on osasyy illuusioon.
Nights of Iguanan keulahahmo Floyd teki persoonallisella laulutyylillään Iguanasta tunnistettavan. Tunnistettava baritoni, lakonisen laiska, arroganttikin. Samat määritelmät osuvat Virtaseen, joka kuulostaa vahvasti edesmenneeltä Floydilta. Jokin osa Floydin viehätyksestä kuitenkin puuttuu, vaikka Virtasen laulu on parhaillaan täysin rock-uskottava. Vertailulta ei kuitenkaan tässä yhteydessä voi välttyä. Hänen laulusoundistaan voi löytää yhtymäkohtia myös niin Iggy Popin kuin Lou Reedin narisevaan fraseeraukseen. Jos kyseisten solistien tyyli viehättää, voi Doghouse Bandin materiaali kolahtaa. Muuten laulun monotoninen lakonisuus voi nousta ongelmaksi.
Oinosen kirjoittama biisimateriaali on laadukasta ja levy paranee joka kuuntelulla. Parasta antia ovat taitavasti soitetut ja sovitetut kitararaidat, joista löytää joka kerta jotain uutta.
Kohokohdaksi nousee Lullaby, jonka upeasta teemasta olisi Eric Claptonkin ylpeä. Siinä soivat piano ja slidekitara unisonossa. Todella koukuttava ja kaunista. Kappale on muutenkin niin lähellä Nights of Iguanaa, ettei voi välttyä ajatukselta onko sävellys Iguanan jäämistöistä herätelty?
Saman ilmiön tekee upea Starfish, jonka sointuvaihdoissa on jotain tuttua. Myös erittäin vahvat David Bowie -vaikutteet kuuluvat läpi. Oinosen kitarat soivat jälleen kuin lumoavat seireenit ja lopun brianeno-piano kruunaa kunnianhimoisen kokonaisuuden.
Bändin kökkö nimi voi herättää kysymyksiä. Houseband-tarkoitukseen otettu kertakäyttönimi ei kyllä tee oikeutta hienoa musaa omaleimaiselle poppoolle. Nyt kun livekokoonpanossa soittaa myös Iguana-mies Delay Kolanen, voi kysyä aiheellisesti pitäisikö nimi olla Nights of Iguana? Vai kenties New Days of Iguana?
Lisätiedot: Levykauppa Äx
