Apianniemen kesäteatterin musiikkinäytelmät ovat nostaneet Valkeakosken kesäisten teatterimatkojen kestosuosikiksi. Tänä kesänä kauniissa järvimaisemassa nähdään uudistettu versio viime vuosikymmenellä kantaesitetystä Danny-musikaalista.
Heikki Paavilaisen ohjaama ja kirjoittama musikaali Suomen ensimmäisestä oikeasta poptähdestä Ilkka ”Danny” Lipsasesta näki päivänvalon jo viime vuosikymmenen puolivälissä. Tälle kesälle Dannyn tarinaa on alkuperäisversiosta päivitetty – muun muassa siksi, että uudessa versiossa esiintyvä Erika Vikman (kuvassa alla) on tullut omana itsenään päähenkilön elämään kymmenisen vuotta musikaalin ensiesityksen jälkeen.
Itseään Vikman ei kuitenkaan musikaalissa juurikaan esitä, vaan heittäytyy täysillä esimerkiksi nuoreksi Katri Helenaksi, joka hänkin heilasteli Dannyn kanssa uransa alkuvuosina. Soolonsa Vikman vetää tarkasti ja tyylikkäästi, niin kuin kruunatulta tangokuningattarelta sopii odottaakin.
Eri-ikäisiä Dannyja nähdään Valkeakosken musikaalissa peräti kolme: siinä kun Osku Perkiö ja Vilho Erävesi esittävät pientä Ilkkaa, Lauri Mikkola (aloituskuvassa edessä) valloittaa yleisön nuorena ja Ilkka Koivula vanhenevana laulajatähtenä.
Taitavina laulajina tiedetystä kaksikosta Mikkola lunasti lupaukset viime talvikaudella Helsingin kaupunginteatterin ”Kinky Bootsin” pääroolissa ja esiintyy tulevalla kaudella TTT:n musikaalissa ”Poikabändi”.
Viime kesänä Sappeella uskottavan ja koskettavan roolin Topi Sorsakoskena musikaalissa ”On kesäyö” tehnyt karismaattinen Koivula solahtaa kaikin puolin luontevammin Topin tapaiseksi maanteiden kulkuriksi kuin jäykän raamikkaaksi Ilkka Lipsaseksi, mutta on toki ammattinäyttelijänä osannut kopsata myös Dannyn vähäeleisen lavaliikehdinnän – ilman, että tekisi siitä vitsiä.
Näytelmäkirjailija Paavilainen on kertonut käyttävänsä toteutuksissaan runsaasti musiikkia, koska se avaa ovia ja portteja tunteisiin. Tunnetut hitit vuosikymmenien varrelta rytmittävät tätäkin mukavasti rullaavaa musikaalia, joka seurailee sankarinsa vauhdikasta elämää ja nousua poptaivaan suursuosikiksi, ja totta kai kurkkii myös liikemies-laulajan kulissien takaiseen yksityiselämään.
Näytelmä käynnistyy kunnolla, kun nuori Ilkka saapuu stadiin ”Kesäkadun” tahdissa. Eletään rock’n rollin nousun ja jengitappeluiden aikaa, ja molemmissa lajeissa kovaääninen ja kookas porilaisnuorukainen huomaakin pärjäävänsä kohtuullisen hyvin.
Näytelmän tihentyneessä kerronnassa kuusikymmenluvun laulajalupaus nousee viihdemoguliksi niin vaivatta, että päätä huimaa. Toki iso D sai oikeastikin varsin nopeasti mainetta D-Tuotannon päällysmiehenä ja artistien etujen ajajana, ja Dannyn tallista löysivät kotinsa monet viihdebisneksen kolhimat artistit – joskin näytelmä huomauttaa, että ovi kävi ajoittain myös toiseen suuntaan.
Musikaali muistuttaa siitäkin, kuinka Danny ylipäätään on ollut nostamassa kotimaista musiikkibisnestä ja kiertueoloja aiempaa asiallisemmalle ja ammattimaisemmalle tasolle.
Ja niistä tämänkin musikaalin kulisseiksi asetetuista mahtipontisista kesäshow-kiertueista ovat varmasti kuulleet myöhemmätkin sukupolvet eivätkä ainoastaan ne, jotka syntyivät riittävän ajoissa ehtiäkseen itse paikalle monttu auki ihmettelemään lavoille roudattuja käärmeitä, moottoripyöriä, ennen näkemättömiä vilkkuvaloja ja mitä milloinkin.
Henkilönä Danny on aina esiintynyt julkisuudessa pidättyneesti ja hillitysti, ja korrektisti musikaalikin päähenkilöään kohtelee. Likasankoja ei ruveta tonkimaan, ja ehkei niistä mitään löytyisikään, eiväthän esimerkiksi monen esittävän taiteilijan elämää varjostaneet päihdeongelmat ole tiettävästi liittyneet Ilkka Lipsasen elämään millään lailla. Näin ollen ainoaksi edes etäisesti sensaatiohakuiseksi aiheeksi tässäkin musikaalissa jää artistin rakkauselämä.
Tärkeimmäksi tässä kohdin nousee tietysti vuosikausia jatkunut peitelty suhde Armi Aavikkoon (Susanna Laine, kuvassa yllä Koivulan seurassa), josta tuli Dannyn pitkäaikainen työtoveri Miss Suomi -kruunauksen jälkeen vuonna 1977. Myöhemmin samana vuonna duon levyttämä ”Tahdon olla sulle hellä” piti myyntilistojen ykköspaikkaa kuukaudesta toiseen.
Musikaalissa avataan – tai ainakin arvaillaan – syitä joiden vuoksi kulissiavioliitto Seppälä-vaateketjun johtajan Liisa Lipsasen (Ushma Karnani, kuvassa alla) kanssa saattoi jatkua, vaikka artistin sydän sykki Armille.
Apianniemessä vauhdikkaiden tanssinumeroiden kärjessä loistaa Tanssii tähtien kanssa -kisasta tunnetuksi tullut ja aiemminkin teatterinäyttämöillä nähty Ansku Bergrstöm, joka vastaa myös esityksen koreografioista. Bergströmin kavaljeerina on niin ikään TTK-sarjasta tuttu Janne Talasma, joka esittää myös Dannyn tärkeintä mentoria Jaakko Saloa.
Osaavan näyttelijä- ja tanssijakatraan täydentää Harri Penttilä, joka vastaa keikkamyyjän hahmonsa ohessa monista illan koomisista pikkurooleista.
Musikaali äityy välillä farssiksi marssittaessaan lavalle viihdemaailman hahmoja Spedestä Andy McCoyhin. Tapahtumien kulkua kommentoimaan tunkeva mummokaksikko on hauska välipala, mutta yhä tiheämmin toistuessaan luiskauttaa esityksen tyylilajin jo revyyviihteen puolelle.
Vaikuttaa siltä, että Danny-musikaalin musiikin ja äänen toteutukseen – bändiin, sovituksiin ja sointiin – on panostettu keskimääräistä kesäteatterimusikaalia enemmän. Soitosta vastaa taidokas sähköinen kvartetti, jossa kitara-basso-rummut -trion kapellimestarina toimii Korgin Kronos -kiipparinsa takaa Ali Ahmaniemi. Musiikin sovituksestakin vastaava Ahmaniemi tunnetaan ammattipiireissä myös langattomien mikkien hallintasoftan Wavetoolin koodarina. Ja rumpalina Danny-bändissä näyttää muuten olevan Popeda-kitaristi Costello Hautamäen poika Jimi.
Koko ajan yleisön näkyvissä lavalla istuvien soittajien korvanappeihin ajetaan monitorikuuntelun lisäksi klikkiä, jonka avulla kokonaisuus pysyy tahdissa isoimpiin biiseihin tehtyjen taustaraitojen kanssa.
Yksittäisistä musiikkinumeroista komeimmin kajahtaa varmaankin ”Seitsemän kertaa seitsemän” – Jaakko Salon alun perin Spede-elokuvaan ”Noin 7 veljestä” säveltämä hieno kappale, joka kuullaan illan kuluessa pariinkin kertaan. Niin siinä kuin monissa muissakin biiseissä huomio kiinnittyy hyvien arrien ja tiukkojen liidien lisäksi solistien taakse kulloinkin asettuvan kuoron tanakkaan sointiin.
Ja kun äänitekniikkaankin on satsattu niin se myös kuuluu. D&B Audiotechnikin PA-kattaus on isoon tilaan nähden asiallisesti mitoitettu: kolme kuuden kaiuttimen linjasäteilijänippua L-C-R -asetelmassa parilla lennätetyllä subilla tarjoilevat tasaista ja korkealaatuista ääntä kaikkialle 850-paikkaiseen katsomoon. Äänisuunnittelusta vastaa Akun Tehtaan Samuel Merisalo ja melkoisen mittavaa livesoitto-, HD- ja laulupalettia ohjailee miksauskopissa Jesse Soini.
”Danny – musikaalia” esitetään Valkeakoskella Apianniemen kesäteatterissa tiiviiseen tahtiin 10. elokuuta saakka
