Otto Kanervan ja Mikko Kivisen yhdessä käsikirjoittama, ja Kivisen ohjaama musiikkinäytelmä tekee kunniaa maamme merkittävimpiin laulunkirjoittajiin kuuluvalle Junnu Vainiolle.
Rauman kesäteatteriin taiteilijan syntymän 80-vuotisjuhlavuodeksi valmistunut musiikkinäytelmä muistuttaa, että tuotteliaan Juha ”Junnu” Vainion (1938–1990) sanoituksien ja sävellyksien joukkoon mahtuu kasapäin jokaiselle suomalaiselle tuttuja hittejä.
Raumalla lähdetään tutkailemaan millainen mies mestarillisesti laadittujen laulujen taustalla elikään – toki kesäteatterin kepeässä hengessä.
Jo ensitahdeillaan otteeseensa tempaavan musiikkinäytelmän alkukohtauksessa lääkäri muistuttaa synnynnäistä sydänvikaa poteneen pikku potilaansa vanhempia terveiden elämäntapojen hyödyistä jatkoa ajatellen.
Ei niistä sitten kovin terveitä tullut: viinaa, tupakkaa, riekkumista ja reissaamista – paljon enemmän kuin yhdelle nuorukaiselle olisi kohtuullista. Toisaalta sekin on suhteellista: tällä uusmoralistisella, kaikesta närkästymisen aikakaudella on hyvä muistaa, että vain muutama vuosikymmen sitten vaikkapa viina ei ollut soittajille koskaan ongelma – korkeintaan sen vähyys.
”Sellaista elämä on” kertoo musikaalisesti ja kielellisesti lahjakkaasta pojasta, joka aikoi kirjailijaksi, mutta löysi henkisen kotinsa kotkalaisten jatsinsoittajien vallattomista porukoista. Näissä piireissä nuorukainen rankattiin vain auttavaksi pianistiksi ja kohtuulliseksi laulajaksi, mutta sitäkin kovemman luokan riiminikkariksi.
Kotkalaisen ravintola Fennian ”keisarikunnan” kasvattina Junnu pääsi oppiin, jossa jo alaikäisenä tuli tutustuneeksi soittajan elämään sen kaikkine kuviteltavine sivujuonteineen.
Junnun johdattelijana tähän maailmaan toimii Rauman esityksessä legendaarinen kotkalaisrumpali Reijo ”Rempo” Tani, jonka hahmoon on Ilkka Merivaaran esittämänä kiteytetty koko 1950–60-lukujen muusikkoelämälle leimallinen vastuuton kohellus.
Itse Toivo Kärki (edelleen Ilkka Merivaara) poimi kuusikymmenluvun puolivälissä kotkalaisen Vainion pääkaupungin levybisnekseen Musiikki-Fazerin kuukausipalkkaiseksi tekstintekijäksi, täyttämään Reino Helismaan suurikokoisia saappaita.
Sitten tuli c-kasetti ja myynnillisesti hillitön musiikin nousukausi, ja niin sai Vainiokin alkaa suoltaa suomennoksia ja kotimaisia iskelmätekstejä kuin liukuhihnalta.
Avioeronsa ja raitistumisensa jälkeen Vainio alkoi soololevytyksissään siirtyä rämäpäisistä huumoriralleista vakavampiin ja herkempiin aiheisiin, vaikka tekikin ammattimiehenä loppuun asti muille ”kaikkea mitä tilataan”.
Vainion ansiot tunnustetaan yleisesti tekstintekijänä, mutta Raumalla muistutetaan, että kyllähän mestari itse myös sävelsi soolouransa unohtumattomimmat, joita ovat esimerkiksi ”Albatrossi”, ”Kotkan poikii ilman siipii”, ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” ja ”Sellaista elämä on”.
Rauman kesäteatterin katsomossa oivaltaa, etteivät nämä kappaleet kuuntelemalla kulu, vaan aina niistä löytää rippusen lisää syvämietteistä, lämmintä ymmärrystä elon kiemuroissa törmäilevää ihmispoloa kohtaan.
Rauman esitykseen on myös varsin näppärästi onnistuttu nivomaan otteina ja kokonaisina laulunumeroinakin melkoinen määrä Vainion muille artisteille tekemiä tekstejä, joita on kaikkiaan kolmatta tuhatta.
Vääjäämätön päätepysäkki, Junnun varhainen kuolema, kuitataan esityksessä koruttoman kauniisti, kuin ohimennen vanhojen soittajakavereiden paiskatessa kättä hyvästiksi viimeistä kertaa. Kaverusten erottua Rempo penkoo salkusta esiin jotain, mikä paljastaa Junnun aavistaneen aikaisen lähtönsä.
Kesäkuussa ensi-iltansa saaneen esityksen katsastamiseen tarjoutui tilaisuus vasta heinäkuun puolivälissä, jolloin takana oli jo rimpsu loppuunmyytyjä näytäntöjä. Koetun perusteella Rauman ”Sellaista elämä on” nousee tämän kesäkauden musiikkinäytelmien kärkeen.
Esitys nojaa napakan käsikirjoituksen, tiukan ohjauksen ja loisteliaasti toteutetun musiikin lisäksi kovassa iskussa olevaan viisihenkiseen esiintyjäjoukkoon, joka hoitaa huimaan taitoon pohjautuvalla rentoudella esityksen lukemattomat roolit siinä kuin kuoron ja tanssiryhmänkin hommat.
Junnun nahkoihin asettuva, muita tuntemattomampi Heikki Mäkäräinen on vahvojen kollegoidensa puristuksessa vaikean edessä: kuinka teet pääroolin, jos henkilöhahmosi on jo lähdössä sivustakatsoja eikä mikään silkalla läsnäolollaan sokaiseva lavapersoona. Mäkäräinen onnistuu kuitenkin piirtämään uskottavan hahmon, kunhan katsoja oivaltaa pidättelevän otteen: ”just tollanen se Junnu varmaan olikin!”
Ilkka Merivaara ja Petja Lähde saavat puolestaan tehdä sitäkin isommin ja ilakoivammin tarinan muut miesroolit. Valloittavana musiikkiteatteriesiintyjänä Merivaara kerää pisteet niin säntillisenä Topi Kärkenä, etukenoisena Rempona kuin erittäin vauhdikkaan sisääntulon tekevänä juoppona kaupparatsuna, joka pelmahtaa takavasemmalta sättimään laulurunoilijan pataluhaksi.
Todella ilmeikkään ja koko kropallaan näyttelevän Petja Lähteen hahmot latinohurmurista Dannyyn ja Kari Tapiosta Vexi Salmeen ovat raivokkaan hauskoja.
Naisroolitkin on jaettu puoliksi kahdelle taiturille. Alun perin iskelmälavoilta tunnetuksi tullut Annika Eklund on kotiutunut musiikkiteatterinäyttämöille, ja loistaa nyt vapaasti virtaavalla äänellään ja joustavalla tulkintakyvyllään esittäessään muun muassa Junnun ensimmäistä vaimoa ja Anita Hirvosta.
Helsingin Kaupunginteatterinkin musikaaliensemblen vakiokasvoihin kuulunut Elina Lähde omaa Eklundin tavoin kauniin, vahvan ja muuntautumiskykyisen laulusoundin, ja hyppää sujuvasti Junnun äidistä toiseksi vaimoksi ja ilotytöstä Katri Helenaksi. Lähde vastaa myös esityksen oivaltavista tanssikoreografioista.
Esiintyjien sähköinen vahvistaminen hoituu tyylikkäästi miniatyyrimikrofoneilla, jolloin puhe- ja laulukohtaukset asettuvat saumattomaan jatkumoon, ja kun mikki on valmiiksi poskeen teipattu ei esiintyjän tarvitse lauluun puhjetessaan alkaa hamuilla kapulaa käteensä – ellei sitten rekvisiitaksi. Laulu sujui joukolta korvia hivelevästi: solistin ja nelihenkisen kuoron kaavaa on hajotettu paikoin jopa viisiääniseksi satsiksi.
Esitys soi kokonaisuutena selkeästi, bändi ei aja yli vaan kutoo tyylikkäästi taustalla, mikä nostaa huomion keskipisteeksi laulut teksteineen. Nähdyssä esityksessä työvuorossa olivat kapellimestari Tuomas Kesälää sormioiden takana sijaistava Petri Rahikkala, kitarassa ja bassossa monista yhteyksistä tutut Jussi Turunen ja Pekka Korhonen, ja rummuissa Rauman oma poika Aleksi Kaunisvirta.
Tehokas ja ilmeikäs peruskvartetti kasvoi usein kvintetiksi Petja Lähteen tarttuessa langattomasti mikitettyyn haitariinsa.
”Sellaista elämä on” -musiikkinäytelmää esitetään elokuun 11. päivään saakka.
”Sellaista elämä on” Rauman kesäteatterissa 18.7.2018.
