UIT:n neljättäkymmenettä revyykesää juhlistava Tuhansien ämpärien maa tarkastelee ajan ilmiöitä, politiikkaa ja puheenaiheita omasta, hyvällä tavalla hömpähtävästä näkökulmastaan.
Nelikymppinen UIT on kulkenut pitkän tien, jonka lähtöpisteeksi voi nähdä 1960-luvun lopulla hienoissa helsinkiläisissä illallisravintoloissa pyörineet musiikillisesti kunnianhimoiset ja aikaansa nokkelasti kommentoivat floor show’t, jotka alkoivat muuttua yhä enemmän läpikirjoitetuiksi.
Näitä ruotsalaisilta ja amerikkalaisilta estradeilta innoituksensa hakeneita musiikki-ilotteluja kehitellyt Jukka Virtasen, Matti Kuuslan, Jaakko Salon, Marjatta Leppäsen ja Lasse Mårtensonin viisikko perusti lopulta oman teatterin Linnanmäen Peacockiin. Orkesteriksi kiinnitettiin näyttämötaitojensakin puolesta osuvaksi valinnaksi osoittautunut Seitsemän seinähullua, joka jatkoi pestissään lähes kolme vuosikymmentä.
UIT on vuosien saatossa marssittanut Peacockin näyttämölle vakiokaartinsa vahvistukseksi melkoisen joukon vierailevia musiikki-, show- ja mediapersoonia. Laulajatähtien ohella mukavuusalueidensa rajoja ovat päässeet koettelemaan muun muassa Arvi Lindin ja Jorma Uotisen kaltaiset nimet.
Juhlashow’ssa nähdään UIT:n 2000-luvun vakiokaartista vain Sari Siikander ja Jussi Lampi, ellei joukkoon sitten voi jo lukea Mikael Saarenkin, joka oli nyt riveissä kolmatta kesää. Ainakin Saarelle on kasvanut katsomoon jo oma fanikuntansa, ainakin mikäli ensi-illan suosionosoituksista voi jotain päätellä.
Näyttämöllä puhjenneessa kolmen rokkikukon laulubattlessa Saari sai kirittäjänsä kahdesta Samista, Hintsasesta ja Hokkasesta. Ensin mainittu ”Tartu Mikkiin” -juontaja on muuten nähty UIT:n lavalla ennenkin. Kolmikon potpurissa versioitiin muun muassa Led Zeppeliniä siihen malliin, että Jimmy Pagen äkkiväärä kitarasoolokin laulettiin – eikä suinkaan ”zilja-uubi-duubi” -tyyliin scattaamalla, vaan nuotilleen ja tavulleen suomeksi sanoitettuna! Messevää.
Jo alkuperäisessä UIT-kombossa mukana olleen, nyt ansaitulle eläkkeelle jättäytyneen Marjatta Leppäsen paikan grand old ladyna täytti tänä vuonna Leena Uotila, ja hyvin täyttikin. Nuoremmasta päästä esiintyjäkaartia täydensivät parin vuoden takainen tangokuningatar Erika Vikman, televisiosta ja missikisoista tuttu Viivi Pumpanen sekä nelihenkinen tanssiryhmä.
UIT:hen debyyttiohjauksensa tehnyt Jaakko Saariluoma oli haalinut käsikirjoittajatiimiin koko joukon stand-up -artistikavereitaan, minkä lopputuloksestakin huomasi: teksti, joka toimii kybällä stand-upissa – yhden omana itsenään puhuvan ihmisen kuittailuna suoraan yleisölle – ei välttämättä kipinöi kun se puretaan roolihahmoille ja asetetaan lavastettuun näyttämökohtaukseen.
Hauskaa ja oivaltavaakin toki koettiin, esimerkiksi ”Anonyymien Suomalaisten” kokouksessa tunnustettiin suomalaisia syntejä, joista yleisimpiin voisi lukea ratkeamisen ilmaisten ämpärien jonottamiseen automarketin avajaisissa. Ja saunomistahan ei tästä porukasta pysty kitkemään kuin putkiremontin ajaksi, lätkän töllöttäminen telkusta on korvannut uskonnon ja ABC:n lounasbuffan ruoka on ”oikeasti tosi hyvää”. Työelämän ruuhkavuodet jätettyään suomalainen vetää uudessa Espanjan kodissaan verhot kiinni, jotta olisi pimeämpää ja kotoisampaa.
Hienosti toimivat myös vinoilu Länsimetrolle ja sketsi Ähtärin pandoista, samoin nykypäivän puhelinmyyjäksi jatkosodan poteroista noussut Antti Rokka.
Juhlarevyyn musiikista vastaa jo yhdettätoista kautta Jean S., jonka kippariksi näyttää nyt vakiintuneen Antti Paavilainen – bändin pomona peräti 25 vuoden ajan viihtyneen Timo Kärkkäisen siirryttyä taustalle UIT:n johtotehtäviin.
Juhlarevyyn musanumeroissa korva herkistyi kymmenpäisen Jean S.:n uusiutuneelle, kevyelle ja tummalle –– voisiko sanoa ”akustiselle” – soinnille. Eppujen hittisävelmään sanoitettu ”Tuhansien ämpärien maa” kuultiin pehmeänä kolmimuunteisena slowfoxina, ja sointimaailmaltaan varsin samoissa sävyissä väreili illan tanssinumeron taustalla kuultu, pidätellen sovitettu ja taiten toteutettu Carlos Gardelin tango ”El dia que me quieras”. Sen kanssa samaan lattarimaailmaan ainakin jollain tasolla loksahti esityksen taitekohtia kommentoiva sombreroihin puettu pöhkö mariachi-kvartettikin.
Menneet ja nykyiset uittilaiset ansaitsevat vähintään hatunnoston työstä, jota ovat vuosikymmeniä tehneet yhden paikkansa ansaitsevan teatterilajin hengissä pitämiseksi ja uudistamiseksi. UIT:ssähän on pohjimmiltaan kyse vain siitä, että yritetään tuottaa revyyksi kutsuttua genreä niin hyvin kuin se suomalaisella osaamisella ja ilman julkista rahaa on mahdollista. Ja UIT:n jengiltähän homma näyttää hoituvan.
UIT esittää 40-vuotisjuhlarevyytään Linnanmäen Peacock-teatterissa kesäkuun puoliväliin saakka.
UIT:n ”Tuhansien ämpärien maa”, ensi-ilta Linnanmäen Peacock-teatterissa 3.5.2018.
