Nayteikkuna

Suomen Komediateatterin ”Maailmanlopun revyy”

Ere Kokkosen 1990-luvun puolivälissä perustama Suomen Komediateatteri on helsinkiläinen teatterialan perheyritys toisessa polvessa. Sitä on luotsannut jo kymmenen vuotta tytär Kiti Kokkonen, joka tanssahteli kansan syvimpienkin rivien tietoisuuteen viimeistään keväällä Putous-sarjan Tanhupallona.

Aiemmin Hakaniemen Arena-näyttämöllä toimineen Komediateatterin leipälajina on ollut revyy, ja nyt kun teatteri on ottanut vastuulleen Linnanmäen Peacockin ohjelmiston hallinnoinnin tuntuu luontevalta, että ensimmäinen tuotanto edustaa tuttua lajia.

Näissä raameissa käynnistyy Suomen Komediateatterin tuottama ”Maailmanlopun revyy”, joka on miehitetty tv:stä tutuilla, osaavilla hauskuttajilla. Joukon tunnetuimpia ovat Putouksen hahmokisan voittaneiden Kiti Kokkosen ja Riku Niemisen ohella muun muassa Siskonpeti-televisiosarjasta tutut Krisse Salminen ja Niina Lahtinen.
Edellä mainittujen rinnalla esityksessä naurattavat, laulavat ja tanssivat vankalla taidollaan myös HKT:n ja TTT:n lavoilta tuttu Antti Lang sekä tällä samalla Peacockin lavalla UIT:n esityksissäkin nähty Markku Haussila.

Näyttelijäjoukkoon tuovat tanssivoimaa Milla Virtanen ja Teemu Kyytinen, ja käsikirjoitusta ovat olleet näyttelijöiden ja ohjaaja Anna Dahlmanin kanssa laatimassa tv:stä tutut huumorin ammattilaiset Pirjo Heikkilästä Joonas Nordmaniin.

Maailmanlopusta tai ainakin sen enteistä jauhaminen tuntuu olevan muodissa. Kysymys siitä, mitä uhkakuville pitäisi tehdä – ja mitkä ylipäätään ovat uhkia ja mitkä ainoastaan kuvia – alkaakin sitten jakaa mielipiteitä. Komediateatterin esitys lähestyy synkkää teemaa naurun ja laulun kautta.

Parhaiten aihe nousee pintaan esityksen sketsi-, laulu- ja tanssinumeroiden välipaloissa, joissa Krisse Salmisen mainio matkaopas johtaa epäonnista turistiseuruettaan nähtävyydeltä toiselle maailmanlopun maisemissa.
Hong Kongin silhuettia ihaillaan läpitunkemattomassa savusumussa ja Thaimaan paratiisirannoilla yritetään sukellella muovimoskan keskellä.
Malediivejakaan ei risteilylaivan kannelta näy, saaret kai ovat nyt viimeinkin uponneet.
Länsinaapurin pääkaupungissa piipahdettaisiin vilkuttelemassa kuninkaallisille, kunhan sotilaspoliisit saavat sammuteltua autopalot turistiryhmän reitiltä.

Sketsiviihteen kenties tärkein sääntö kuuluu, että asiat kannattaa kääntää nurinpäin. Toimiva kaava lunastaa taas kerran paikkansa sketsissä, jossa ytimekkäänpuoleisesta ilmaisustaan tuttu Kimi Räikkönen päättääkin kirjoittaa verbaalivirtuoosi Kari Hotakaisen elämäkerran.

Maailmanlopun revyyn roolikuvastossa nykypäivän poliitikkojen seassa marssivat historiamme vahvat naiset Minna Canthista Marja-Liisa Kirvesniemeen – ja sekin selviää, että työelämän valtavirrasta poiketen Mafiassa lyhytkestoisia, määräaikaisia työsuhteita ei jostain syystä katsota yhtä hyvällä. Lystiä syntyy siitäkin, kun nuoripari tinkaa alttarilla papiltaan vihkikaavaansa ”Raamatun hitit, mutta modernilla otteella”. Finaalissa järjestetään Maailmanlopun vaalit, vaalitulosta ruotivine kommentaattoreineen.

 

Maailmanlopun revyyn vahvinta antia jopa yli sketsien ovat esityksen musiikki- ja laulunumerot. Stemmalaulun puolella huippua kuullaan, kun Antti Tuiskun gendereitä bendaava tämän päivän laululyriikka alistetaan seitkytlukuisen totisen taistolaiskuoron käsittelyyn.
Eivätkä petä esiintyjien solistisetkaan kyvyt – esityksen unohtumattomiin hetkiin kuuluu ruotsalainen EDM-euroviisuhitti ”Euphoria”, jonka vahvasoundinen Kiti Kokkonen tykittää vakuuttavasti, tosin uusilla ”mun fobioista” kertovilla sanoilla.

Paljon enemmän kuin pelkän maininnan arvoinen on lauluille ja koko esitykselle taustoja maalaileva, oivaltavasti sovitettu ja timanttisesti soiva musiikki, josta vastaa ”Viimeinen bändi jonka tarvitset”, liiderinään ja sovittajanaan television viihdesarjoista tuttu taituri Katja Lappi.

Viisihenkisen bändin valikoimiin kuuluvat perussoittimien – rumpujen sekä sähköisten kitaroiden, sormioiden ja basson – lisäksi muun muassa puupuhaltimet, luuttu, banjo, mandoliini, viulu ja kontra.
Ryhmä tuottaa livenä niin rikasta ja vaihtelevaa soundia, ettei sitä tarvitse taustanauhoilla ryydittää. Kapellimestari itsekin siirtyy tarvittaessa kiipparikioskinsa takaa akustisen kitaran varteen.

Tapio Pennasen sävykäs, jykevä miksaus tekee kunniaa bändin ja solistien maukkaalle lähtösoinnille. Hyvin sopivat peräkkäin ja välillä päällekkäinkin kaikki kebab-kompit, lattarirytmit, itämaiset melismat, show-jazz ja dub-reggae. Muun muassa.

Linnanmäen Peacock-teatterissa joulukuun puoliväliin asti jatkava Maailmanlopun revyy ei onneksi saarnaa katsojilleen alaviistoon, vaan sen tekijät laskeutuvat samalle levelille ja lupaavat, ettei enää lennellä niillä suihkukoneilla ympäri maapalloa. Paitsi jos Finskillä sattuu olemaan tosi halpoja lentoja.

Painetun Riffin joulukuun numerossa 6/2018 Katja Lappi kertoo monipuolisesta musiikkiurastaan television suosikkisarjoissa, teatterinäyttämöillä, elokuvissa ja keikoilla.

”Maailmanlopun revyy” Linnanmäen Peacock-teatterissa 25.10.

Lisätiedot: Suomen komediateatteri

 

30.10.2018
|
Teksti: Tommi Saarela | Kuvat: Tom Röllich
Tekninen toteutus: Sitebuilders Finland Oy