Kun accapella-yhtye Fork lopetti toimintansa neljä vuotta sitten, aloitti Mia Hafrén tosissaan oman musiikin kirjoittamisen. Tänä keväänä hän julkaisi toisen soololevynsä, jonka tuotantoa oli ensilevyn tapaan luotsaamassa Oona Kapari. Laadukasta jälkeä.
Mia Hafrén on varsinaiselta koulutukseltaan näyttelijä, mutta Fork-yhtyeen myötä musiikki vei hänet ”täysipäiväisesti mennessään 15 vuodeksi”. Vaikka taustalla oli nuoruuden pianotunteja ja musiikkia myös teatterikoulussa, hän kertoo yhtyeen olleen se todellinen koulu musiikin tekijäksi.
– Kesti hyvin kauan, ennen kuin kehtasin väittää olevani muusikko. Forkin kautta jouduin sitten ottamaan haltuun paitsi musiikin tekemisen, myös esiintymisen ja sovittamisen.
Suomenruotsalainen Fork oli Rajattoman ja Club For Fiven ohella se kolmas suosittu accapella-yhtye.
– Sillähän me elimme. Pystyimme maksamaan palkkaa paitsi itsellemme, myös henkilökunnallemme. Itse asiassa 50 prosenttia keikoistamme oli ulkomailla, varsinkin Saksassa ja Ranskassa. Viimeisinä vuosina huomasimme myös, että Suomessa oli ruotsinkielisten alueiden ulkopuolellakin paljon yleisöä meille.
Ensimmäisen soololevyllään Också för dig Hafrén lauloi omalla äidinkielellään, mutta uuden For The Brave -levyn tekstit ovat englanniksi. Miksi näin?
– Alunperin olin ajatellut, että kirjoitan vain englanniksi, mutta kun aloin tehdä ensimmäistä levyä, niin tulin siihen tulokseen, että ensin täytyy tehdä ruotsiksi. Minun piti aluksi käyttää kaikki ne perustunteet, jotka tulivat äidinkielellä syvältä sisältäni niin voimakkaasti. Ymmärsin kyllä, että taloudellisesti se ei ole kauhean kannattavaa. Englanti taas on aina ollut laulu- ja työkieleni, ja tiedän, että osaan kirjoittaa lyriikkaa englanniksi.
Toki Hafrén tarkistutti tekstinsä natiivisti englantia puhuvalla henkilöllä, joka puuttuikin tiettyihin ruotsismeihin.
– Joskus häneltä tuli palautetta, että ”tämä on ehkä käännös ruotsista”. Vieraalla kielellä kirjoittaessa tulee joskus sekä hyvässä että huonossa mielessä etäisyys siihen henkilökohtaiseen minään, mutta se on sitten enemmänkin makukysymys. Kaiken kaikkiaan englanniksi kirjoittaminen oli helpompaa kuin olin ajatellut.
Levyn kappaleet ovat tiedotteen mukaan ”groovaavia protestilauluja”. Liittyykö se tähän aikaan, jossa nyt elämme?
– Kyllä siihenkin, mutta se tulee ensisijaisesti minusta henkilönä, sillä musiikin kirjoittaminen on minulle yritys ymmärtää sitä, mitä tapahtuu. Otan kantaa asioihin, ja musiikki on minun tapani sanoa se ääneen. Groovaus taas liittyy siihen, että olen nimenomaisesti live-esiintyjä, ja koko sen ajan kun näitä lauluja tein, niin ajattelin, mikä saisi yleisön tuntemaan, että ”nyt mennään tästä tilanteesta eteenpäin, sano mummo lumessa”.
Onko bändisäesteisen musiikin laulaminen muuten jollain tavalla erilaista kuin puhtaassa lauluyhtyeessä, siis vaatiiko se jotenkin erilaista lähtökohtaa?
– Kyllä se on, sillä accapella-yhtyeessä ääntä käytetään suurimmaksi osaksi soittimena. Siinä siis yrittää vääntää ääntään aina sopivaksi siihen, mihin sitä tarvitaan. Minun mielestäni soolon tekeminen jääkin accapella-ryhmässä paljon pienemmäksi, sillä siinä on kokonaisuudessaan kyse enemmänkin äänimaailmasta ja rytmistä.
Sen sijaan bändin kanssa laulaminen on tosi vapauttavaa, kun voi luottaa, että bändi on vireessä, eikä tarvitse ottaa siitä isoa vastuuta kuten pelkässä lauluyhtyeessä. Se helpottaa todella paljon laulamista, ja samalla pystyn keskittymään siihen, miltä haluan kuulostaa soololaulajana.
Olen jopa hämmästynyt siitä, miten iso ero siinä on, ja varsinkin nyt kun laulan omia kappaleita, niin tarinankerronta on aivan erilaista.
Oma kädenjälki kuuluu tuotannossakin
Mia Hafrén työsti For The Brave -levyn kappaleita ensin kotistudiossaan, ja teki niistä demot ennen niiden antamista eteenpäin. Miten varsinainen säveltäminen tapahtui?
– Käytän pianoa ja Logic Pro:ta. Mutta kyllä se yleensä lähtee siitä, että minulla on jokin tekstinpätkä. Esimerkiksi levyn ensimmäisen kappaleen (Life is) rivi ”Life is exceptionally unfair…” tuli aika voimakkaasti mieleen, kun ajoin autolla Helsingistä mökille, ja minun piti oikein pysähtyä, jotta pystyin laulamaan siihen melodian. Toki se sen jälkeen se vielä muuttui monta kertaa.
Logic on Hafrénin mieleen erityisesti virtuaali-instrumenttiensa puolesta.
– Se on ihana softa, sillä itse en tiedä kauhean paljon rumpujen tai basson soitosta, mutta sillä voi saada ainakin jonkinlaisen kuvan siitä, mitä kappale voisi olla.
Uusi levy on myös julkaistu tuottaja-äänittäjä Oona Kaparin Kuohu-levymerkillä. Muuttuiko kappaleiden luonne paljon sessioissa verrattuna demoihin?
– Ensimmäisellä levylläni niin kävi enemmänkin, koska olin silloin muusikkona niin alkuvaiheessa. Toki silloinkin minulla oli aika selkeät melodiat ja riffit, mutta en ehkä osannut ilmaista niitä soittajille. Silloin Oona osasi tuottajana auttaa ja parantaa kappaleita.
Mutta kun tällä tällä levyllä olin itse myös osatuottaja, niin minunkin kädenjälki kuuluu tuotannossa. Tällä kertaa tiesin enemmän mitä halusin, ja pystyin sanomaan sen niin, että Oona ja muusikot sen ymmärsivät, ja osasivat aina tarjota jotain toimivaa.
Oliko paljon kädenvääntöä, miten asiat lopulta tehdään?
– Ei oikeastaan, sillä Oona on maailman paras sparraaja: hän jaksaa kuunnella ja saa kiinni siitä mitä yritän, ja sitten hän yleensä ehdottaa jotain parempaa. Mutta tällä kertaa uskalsin myös tarvittaessa sanoa, että pidetään tämä minun ajatus.
For The Brave äänitettiin Kaparin studiolla tyyliin soittaja kerrallaan. Siihen päädyttiin budjettisyistä, mutta ratkaisuna se toimi.
– Ensimmäinen levyni soitettiin bändiottoina neljässä päivässä. Tykkäsin kyllä siitäkin prosessista, mutta nyt kun teimme soittaja kerrallaan, minulla oli isompi mahdollisuus olla mukana tuottajana.
Ja toki kyse oli budjetistakin, sillä neljä päivää hyvässä studiossa maksaa aika paljon. Anssi Växby ja Kalle Katz soittivat jo Också för dig -levyllä, kuten myös Mikko Kaakkuriniemi ja Jarmo Saari, mutta he eivät kuitenkaan ehtineet sen kiertueelle. Pyysin silloin Tuomo ja Tuukka Aitoahon heidän tilalleen, ja sitä kautta myös tälle uudelle levylle. Lisäksi taustoja lauloivat oma tyttäreni sekä Margarita Eklund. Meille kuudelle on kehittynyt hyvä yhteissoitto ja luottamus toisiimme, Hafrén kertoo.
Keikkailua maltillisesti
Tähän mennessä Mia Hafrénin keikat ovat olleet lähinnä rannikoiden ruotsinkielisillä alueilla. Se on ymmärrettävää, sillä siellä Hafrén parhaiten tunnetaan, ja onhan kyse myös taloudellisen riskin vähentämisestä.
– Tuotan itse omat keikkani, eli koko riski on minulla. Nykyäänhän konserttipaikat itse ostavat artisteja vähemmän ja vähemmän, joten kaiken joutuu tekemään lippuriskillä. Näinhän me toimimme Forkissakin, mutta silloin myös taloudellisia vastuunkantajia oli useampi. Ja tämä on ihan okei, koska silloin tekee asiat niin kuin haluaa, mutta samaan aikaan ei voi ottaa montaa riskiä.
For The Brave -levyn ensimmäiset keikat ovat olleet mukavia, sillä yleisömäärä on tuplaantunut ensilevyn keikkoihin verrattuna. Muulla tavoin en asiaa pysty oikeasti mittaamaan, sillä joku Spotify ei välttämättä kerro siitä kovin paljon. Siksi olen uskaltanut sopia lisää omia keikkoja myös syksylle.
Onko Suomen ulkopuolelle mitään ajatusta olemassa, kun olet siellä kuitenkin keikkaillut?
– Olen vähän käynyt koputtelemassa, sillä Forkin kautta on jotain kontakteja. Mutta aina pitää mitata se, mitä oikeasti haluaa ja mihin haluaa laittaa aikaa ja rahaa. Itse en ole enää urani alkuvaiheessa, joten jos siihen suuntaan lähtisi, niin sitten pitäisi mennä ryminällä.
Tässä vaiheessa hyvä mieli ja oma aika ovat jo aika tärkeitä asioita. Niin kauan kuin aamulla pystyn katsomaan itseäni peilistä, että olen sataprosenttisesti tämän takana, olen tyytyväinen, liikunpa sitten paljon eteenpäin tai pienin askelin, Mia Hafrén toteaa.
Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Riffin printtinumerossa 3/2024. Vastaavantyyppisiä, musiikin tekemisen eri puoliin syventyviä haastatteluita ja muita artikkeleita julkaistaan jokaisessa Riffin printtinumerossa.
Jos pidät näitä juttuja hyödyllisinä tai viihdyttävinä, voit tukea Riffin tulevaa julkaisutoimintaa kätevästi ostamalla itsellesi vaikka tuoreen printtinumeron tai tilaamalla lehden esimerkiksi kahden numeron tutustumistarjouksena.
Riffin voi ostaa digitaalisena näköispainoksena Lehtiluukkupalvelusta.
Printti-Riffiä myyvät hyvin varustetut soitinliikkeet sekä Lehtipisteen myymälät kautta maan.
Lehteä sekä irtonumeroita voi tilata myös suoraan kustantajalta näillä sivuilla olevan Riffi-kaupan kautta.
